tag:blogger.com,1999:blog-48967077696254140442024-02-07T05:03:37.771+02:00Toistaiseksi lihava30 kg:n painonpudotustavoitteestaan tähän mennessä puolet pudottanut parikymppinen opiskelijatyttö pudottaa painoa ja kirjoittelee siinnä sivussa ylipainoisen elämästä ja lihavuudesta yleensä.Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.comBlogger45125tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-52394257358798162842012-11-01T14:45:00.001+02:002012-11-01T14:45:59.895+02:00UrheiluaEli tästä se todella taas lähtee. Tänään olen ehtinyt kuntopyöräillä jo 75 minuuttia. Tavoite olisi saada sellaiset 1000 kaloria tänään urheilua eli pitänee vielä illalla koittaa käydä parin tunnin kävelylenkillä tai pyöräillä reilu tunti. Fiilis on mahtava, kun uusi projekti on taas saatu potkaistua käyntiin!Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-72622068988732465832012-10-31T23:51:00.005+02:002012-11-01T00:17:59.073+02:00Aika kuluuJaahas, jälleen kerran kirjaudun blogiini ja huomaan aikaa kuluneen melkein puoli vuotta. Kerronpa tämän hetken kuulumiseni. Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Ja olen lihonut, aivan kamalasti. Ero poikaystävästä on varmaan maailman typerin tekosyy, miksi paino on noussut. Mutta ihan oikeasti, se todella on vaikuttanut. Jos parisuhde lihotti minua, niin ero lihotti kaksinverroin enemmän. Kyseessä oli ensimmäinen vakava parisuhteeni, vaikkemme olleet kauaa yhdessä. Erosimme kesällä. Ja jokainen joka on joskus eronnut varmaan tietää, että se voi ihan oikeasti ottaa koville. Omassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen nyt 4 kuukautta viettänyt lähinnä suklaan ja itsesäälin parissa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin ja lihoa takaisin samoihin mittoihin, joissa pahimmillani olen ollut, antaa vaa-an nousta yli 90 kilon. Tai sitten voin nyt lopettaa kierteen, herätä aamulla ja lähteä lenkille suklaasta haaveilun sijaan.<br />
<br />
Eli marraskuu. Laihdutusprojektin uusi alku. Tiedän, että tällainen "uusi kuukausi, uusi elämä"-ajattelu on erittäin väsynyttä, mutta silti olen nyt päättänyt turvautua siihen kuukauden vaihtuessa marraskuuksi ja syksyn kääntyessä viimeistään talveen. Syksy on kertakaikkiaan mennyt niin rappiollisissa merkeissä ja ahmiessa suruun, että haluan irrottautua siitä ajanjaksosta kokonaan. Minusta on koko ajan tuntunut turvonneelta ja olen haaveillut ulosmenosta, mutta jotenkin vain olen jäänyt sisälle, siltikin, että tiedän, kuinka paljon nauttisin vaikkapa kävelylenkistä. Ja ihan oikeasti, uskon nyt päässeeni yli myös erosta. Jos haluan joskus uuden parisuhteen, minun täytyy päästä jälleen siihen tilaan, jossa olin reilu vuosi sitten. Tyytyväinen itseeni ja jonkinlaisessa harmoniassa. Se on ehkä nyt tärkein tavoitteeni: päästä sellaiseen painoon, sellaiseen elämäntapaan, että herään aamulla energisenä ja pystyn katsomaan peiliin ja oikeasti tykkäämään siitä, mitä näen. Siihen toivon pääseväni lähikuukausina.<br />
<br />
Tehtävää on paljon. Ensin minun pitää saada takaisin päälle lenkkeilyrutiini. Käydä vähintään kerran päivässä tunnin-parin kävelyllä nyt alkuun. Ja niin, olen nyt hankkinut vihdoin kauan suunnittelemani kuntopyörän. Sillä saa hien nostettua pintaan nyt, kun pyöräily ei enää lumessa ja jäässä onnistu, ja juoksukaan ei toisaalta nyt vuoden juoksusta pidetyn tauon jälkeen voi kuulua päivittäiseen treeniin. Aluksi voisi koittaa hölkkäillä kerran pari viikkoon, sitten vähän nostaa määriä. Kuntopyöräily ja kävely ovat nyt varmasti ne päälajit, jolla lähden pudotusprojektia jatkamaan.<br />
<br />
En muuten uskalla vielä edes käydä vaa-alla. Voin helposti arvioida, että painon täytyy olla jossain 80-85 kilon tienoilla, kaikki entiset vaatteeni ovat nimittäin käyneet auttamattoman pieneksi. Ehkä voisin nyt kuukauden verran treenata ja syödä terveellisesti, ja punnita itseni vaikkapa joulukuun alussa, jolloin vaakalukema ei ehkä ole enää ihan niin lannistava. Tähdätään siihen.<br />
<br />
Vajaat 10 minuuttia kuukauden vaihtumiseen. Nyt nukkumaan ja huomenna nauttimaan uudesta alusta.Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-20657875381739376672012-05-16T20:12:00.002+03:002012-11-01T00:17:25.458+02:00Puoli vuotta myöhemminHassua, että viime päivityksestä on kulunut jo puoli vuotta. Silloinhan uutta intoa puhkuen ajattelin jatkaa moneksi kuukaudeksi jäänyttä laihdutusurakkaa, mutta kappas vain - nyt väliin tuli vielä pidempi tauko. Mitä tämän puolen vuoden aikana sitten on tapahtunut: noh, ainakaan en vieläkään ole - yllätys, yllätys - laihtunut. Veikkasisin olevani aika lailla samoissa mitoissa kuin viime päivityksen aikaan, tosin välillä paino on ollut matalammallakin. Nyt koulukiireet ja -stressi ovat kuitenkin melko tehokkaasti haitanneet terveellistä elämäntapaa, joten painoa on tullut lisää. Eniten harmissani olen juoksun jäämisestä: en ole harrastanut aktiivisesti juoksua oikeastaan sitten viime vuoden lopun. Silloin tällöin olen yrittänyt aloittaa, mutta homma on jäänyt parin viikon päästä. Olo on jotenkin vedoton ja epäenerginen, kun ei urheile. Ja juoksu - se on todellakin aivan käsittämättömän raskasta pitkän tauon jälkeen. Ehkä se johtuu vain siitä, etten haluaisi myöntää itselleni, että ennen niin hyvä juoksukuntoni on nyt lopullisesti menetetty. Että pitäisi alkaa juoksemaan lyhyempiä lenkkejä ja hitaampaa kuin mihin olen tottunut. Olen yrittänyt juosta kylmiltään puolen tunnin lenkkejä reippaalla temmolla ja pettynyt hirveästi, kun se ei olekaan onnistunut.<br />
<br />
Mutta niin. Viimeisten tenttien jälkeen ja kesälomalle siirtymisen myötä aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Alkaa taas juoksemaan, koska se tuo elämään niin käsittämättömän paljon energiaa ja iloa. Ja sitten pikkuhiljaa lähteä taas tähtäilemään siihen pudotustavoitteeseen, jonka olen itselleni yli vuosi sitten asettanut.<br />
<br />
Hyvää kesän odottelua kaikille!Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-78841022453726458982011-10-26T23:51:00.000+03:002012-11-01T00:17:25.463+02:00Takaisin laihduttamaan!Heiii!<br />
<div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">On kulunut noin sata vuotta siitä, kun viimeksi päivitin blogini. Tarkemmin ottaen viime päivityksestä näyttäisi olevan nyt 4 kuukautta. Moni on varmasti ajatellut, että olen heittänyt pyyhkeen kehään ja lopettanut koko projektin. Täytyy myöntää, että laihdutus ei todellakaan ole viime aikoina ollut ensisijainen mielessäni ollut asia. Kesän alussa muutin uuteen kämppään ja vähän sen jälkeen elämääni tuli vielä suurempi muutos, kun tapasin nykyisen poikaystäväni ja aloimme seurustella. Uudessa elämäntilanteessa laihdutus ei vain enää tuntunut niin keskeiseltä asialta elämässäni. Aluksi homma karkasikin aika lailla käsistä: urheilu jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi, eikä syömisiäkään tullut enää juuri tarkkailtua. Oikeastaan söin loppukesästä ja syksyn alussa parin kuukauden ajan juuri sitä mitä ikinä vain huvitti ja niin paljon kuin teki mieli. Jälleen kerran tuli osoitettua se, että niin ei vain yksinkertaisesti voi tehdä: syyskuun puolessa välissä vaaka näytti 81 kiloa eli läskiä oli kertynyt reilussa kahdessa kuukaudessa huimat 7 kiloa! Onneksi tässä vaiheessa tajusin lopettaa kierteen ja aloitin taas lenkkeilyn ja syömisieni tarkkailun.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt olen siis pikkuhiljaa palaillut laihdutusprojektini pariin ja saanut pudotettua "kesäkiloista" noin puolet. Tällä hetkellä vaaka näyttää lukemaa 75 kg, joten vielä on matkaa siihen pisteeseen, että voin jatkaa siitä, mihin kesän alussa jäin. Juoksun suhteen olen onneksi nyt syksyn myötä saavuttanut aika lailla aiemman tason eli sen, että pystyy juoksemaan kolmen vartin lenkkejä ilman suurempia ongelmia. Syyskuussa tekemäni ensimmäinen lenkki noin kahden kuukauden tauon jälkeen oli kyllä jotain aivan kamalaa, enkä jaksanut hölkätä edes puolta tuntia yhteen menoon. Opinpa ainakin sen, että juoksukunto romahtaa aivan uskomattoman nopeasti, mikäli ei jaksa raahautua lenkkipolulle.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt pitäisi siis asettaa laihdutukselle uudet tavoitteet ja jatkaa työlästä matkaa kohti tavoitepainoa, joka edelleen on se 58 kiloa. Isoin tavoite tällä hetkellä on kuitenkin saada vaa-asta irti kutosella alkava lukema vielä tämän vuoden puolella. Olen oppinut viimeisen 1,5 vuoden aikana, jonka olen laihdutusprojektini parissa vaihtelevalla aktiivisuudella viettänyt, ettei itselleen pidä asettaa liian kovia pudotustavoitteita. Kuvittelin vielä vuosi sitten, että pystyn kuukaudessa laihtumaan 6-8 kiloa, mutta nykyään ymmärrän jo, ettei tuollaisia lukemia ole yksinkertaisesti mahdollista saavuttaa niin lyhyesssä ajassa, koska ei ihminen pysty kuluttamaan jokaista päiväänsä pelkästään laihdutusta ajatellen ja kuntoillen. Ja mitä pienempiin lukemiin mennään, sitä hitaammin kilot lähtevät ja jo puolen kilon viikottainen pudotus vaatii melkoisia ponnistuksia. Normaalipainoon pääsy jäänee siis ensi vuoden tavoitteeksi, mutta aion kyllä tehdä kaikkeni, että seuraavan 2 kuukauden sisällä saan vaa-asta näkymään jonkin kutosella alkavan lukeman, oli se sitten vaikka 69,9 kg :)</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-64829102130434541562011-07-11T21:08:00.000+03:002012-11-01T00:17:25.460+02:00Päivitystä piiitkästä aikaa!Ihan järkyttävän pitkään on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne! Elämässäni on nimittäin tapahtunut yksi iso muutos, muutin nimittäin vihdoin kunnon kämppään! En siis suinkaan hukkunut juhannuksena niin kuin jotkut varmaan ehtivät jo luulla, kun juhannuksen jälkeen blogi hiljeni. Uudessa kämpässäni ei vielä ole nettiä, minkä takia päivitykseen on tullut väkisinkin katkos. Näillä näkymin saan netin toimimaan vasta elokuun alussa, joten heinäkuussa tulee olemaan vähän hiljaisempaa. Muutosta aiheutuvien kiireiden vuoksi laihdutusrintamallakin on ollut aika hiljaista, mutta nyt kun suurimmat kiireet alkavat olla takana ehtinen taas panostaa myös painonpudotukseen. Huomenna suunnitelmissa on lähteä lenkille parin viikon tauon jälkeen (huhhuh, miten aika taas rientää) ja ruokavalion suhteenkin olisi vähän varaa skarpata! Yritän netin puutteestakin huolimatta päivittää tänne kuulumisia aina, kun vain tilaisuus tarjoutuu! Vaa-allekin pitäisi nousta heti, kun löydän sen muuttolaarikoistani. <br />
<br />
Muutto tuli eteen aivan äkkiä ja harkinta-aikaa jäi oikeastaan vain alle vuorokausi. Olen asunut jo melkein 4 vuotta aivan kamalassa asunnossa ja vaikka tarjolla ollut kämppä oli aivan mahtava, päätös uuteen asuntoon muutosta oli hankala. Jotenkin olin ajatellut, että sitten kun olen päässyt tavoitepainooni, voin alkaa laittaa kuntoon myös elämän muita osa-alueita. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, ettei tuollaisessa ajattelumallissa ole mitään järkeä, vaan laihdutuskin sujuu paremmin, kun on muuten tyytyväinen elämäänsä. Siispä nyt asun unelmieni kämpässä, siitäkin huolimatta, ettei vartaloni ole lähelläkään unelmavartaloani. Vaikka kämppäni onkin ihana, jään kaipaamaan vanhan asuinalueeni lenkkipolkuja ja hiihtolatuja, jotka olivat aivan mahtavia. Eiköhän täältäkin kuitenkin löydy hyviä urheilupaikkoja. Tosin viehän se oman aikansa löytää mukavat reitit ja tottua niihin, etenkin kun ehdin kiintyä niin kovasti vanhoihin lenkkipolkuihini. Jään kaipaamaan merenrannalla juoksemista erityisen paljon, mutta voinhan välillä käydä vieläkin vanhoilla reiteilläni, vaikka se tarkoittaakin melkein puolen tunnin pyörämatkaa. Päätin myös, että syksyllä alan käymään salilla, jumpissa ja uimassa, olin sitten siihen mennessä normaalipainoinen tai en (tavoite tietenkin olisi olla). Aiemmin olen lykännyt niitäkin "sitten kun olen laiha"-ajatuksen perusteella. Monia muutoksia on siis tapahtunut, mutta laihdutus jatkuu edelleen!Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-44358143983659707592011-06-20T16:10:00.000+03:002011-06-20T18:54:21.559+03:00Puolivälissä (taas)!<div style="text-align: justify;">Aamulla ennen töihin lähtöä oli perinteisen maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti <b>73,8 kg</b>. Tulos oli sikäli toki mukava, että pääsin uuden kilomäärän puolelle ja alan olla<i> </i>jälleen kerran suunnilleen puolivälissä 30 kilon pudotustavoitettani, mutta kesäkuuta kokonaisuutena ajatellen paino on kyllä tippunut harmittavan hitaasti. Kesäkuuta on kulunut jo 20 päivää ja olen koko tämän ajan pitänyt melkoisen tiukkaa linjaa niin ruokailun ja kuin urheilunkin suhteen: en ole syönyt yhtenäkään päivänä yli 1300 kalorin verran ja liikuntaa on tullut harrastettua paria vapaapäivää lukuunottamatta joka päivä ainakin 1000 kalorin edestä. Olen tähdännyt vähän nopeampaan pudotustahtiin, mutta kai sitä pitää olla tyytyväinen sihen, että suunta on oikea ja olo hyvä! Eiköhän paino tosin kohta (?) käänny reilumpaan laskuun, menkkoja ei jostain kumman syystä ole nimittäin vieläkään kuulunut. Menkat alkavat olla jo melkein pari viikkoa myöhässä ja tämä epäsäännöllisyys on nyt alkanut ärsyttämään sen verran, että päätin aloittaa pillerit uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Ainakin silloin kierto pysyy säännöllisenä, eikä joudu aina vain veikkailemaan alkamispäivää.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Tajusin juuri, että juhannuskin lähenee uhkaavasti. Vaikka olin suunnitellut viettäväni kaupunkijuhannuksen kotosalla, kaverini sai lopulta houkuteltua minut mökkeilemään. Torstaista sunnuntaihin tulee siis harmittava tauko laihdutukseen, mutta yritän pysytellä mahdollisimman terveellisellä linjalla koko mökkireissun.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-1871119335977269332011-06-14T23:18:00.000+03:002011-06-20T18:54:13.895+03:00Jes, painojumi selätetty!<div style="text-align: justify;">Vihdoinkin melkein pari viikkoa kestänyt painon jumitus tuntuu loppuneen ja vaa-an lukema on lähtenyt laskemaan mukavasti: aamulla vaaka näytti jo <b>74,3 kg</b>. Huomenaamuna tulee muuten tasan 2 viikkoa siitä, kun aloitin laihdutuksen uudestaan täydellä teholla reilun kuukauden tauon jälkeen. Olen toiveikas sen suhteen, että 74 kiloa voisi alittua aamulla. Menkkoja ei jostain syytä vielä ole kuulunut, vaikka niiden olisi kyllä pitänyt alkaa viimeistään tänään. Joko olen raskaana (<i>hyyyvin</i> epätodennäköistä) tai sitten ne alkavat ihan tässä lähipäivinä. Odotan innolla, koska sitten painolukema tulee ainakin laskemaan mukavaa tahtia, vaikka ei edes tekisi sen eteen hirveästi töitä.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIY0v9rwd93DdYzWeLEEE1zz1pqj4pMAOtRjTagU1yIZFvZsKuAVzv_cH2ipwjDdhyxcRRYhxjQ6WKutu0NQbsTNtcTQRBeOhSihiH1wGVu57WP-tFBkopzv516T-3k0_LTL0yl7WCKHiS/s1600/pod.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIY0v9rwd93DdYzWeLEEE1zz1pqj4pMAOtRjTagU1yIZFvZsKuAVzv_cH2ipwjDdhyxcRRYhxjQ6WKutu0NQbsTNtcTQRBeOhSihiH1wGVu57WP-tFBkopzv516T-3k0_LTL0yl7WCKHiS/s200/pod.jpg" width="200" /></a>Päivän liikuntasaldo näyttää ihan mukavalta: hyötyliikunnan muodossa on tullut pyöräiltyä yhteensä 45 minuuttia ja illalla kävin vielä pyöräilemässä parin tunnin lenkin siihen päälle. Eilen kävin juoksemassa paljon temmonvaihteluja sisältävän 50 minuutin lenkin ja sain jälleen kerran todeta, että juoksu on kyllä ihana laji! Mistään muusta ei vain tule yhtä hyvää fiilistä kuin mukavasta juoksulenkistä lempimusiikin tahdissa. Tein iPodiini uuden juoksusoittolistan, koska olen juossut viime vuoden puolelta asti aina samoja biisejä uudestaan ja uudestaan kuunnellen. Vaikka olenkin tottunut juoksemaan sen tahtiin ja on helppoa, kun pystyy tutun soittolistan avulla arvioimaan ajankulua lenkillä (tiedän, minkä biisin kohdalla esimerkiksi 15 minuuttia on kulunut ja niin edelleen), vaihtelu virkistää kummasti! Uusien biisien tahtiin juoksemisesta sai hirveästi uutta energiaa. Tästä viisastuneena tulenkin tulevaisuudessa päivittämään juoksusoittolistani ainakin kuukauden välein uusilla ja tuoreilla biiseillä, vaikka onhan uuden listan tekeminen toki aina melko työlästä: vauhdikkaiden ja rauhallisempien biisien välillä pitää olla oikea tasapaino, koska juoksun tempo määräytyy kuitenkin pitkälti aina meneillään olevan biisin mukaan. Tällä hetkellä listalta löytyy lähinnä indierockia ja vähän poppiakin, esimerkiksi The Killersiä ja The Soundsia. </div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-22865122465934110092011-06-13T17:47:00.000+03:002011-06-13T17:47:42.704+03:00Maanantaipaino<div style="text-align: justify;">Vaaka näytti tänään <b>74,9 kg</b> eli vaikka 75 kiloa alittui, alkaa tämä painon jumitus olla jo huvittavaa. Vaa-an lukema ei vain tunnu laskevan, vaikka olen urheillut päivittäin vähintään pari tuntia ja harrastanut siihen päälle vielä hyötyliikuntaa. Ehkäpä parin päivän päästä odotettavissa olevilla menkoilla on taas jälleen jotain tekemistä asian kanssa. On kyllä todella mielenkiintoista, miten paljon menkat voivat vaikuttaa painoon: menkkoja edeltävällä viikolla paino ei tunnu laskevan sitten millään ja jopa nousee, vaikka elelisi miten terveellisesti. Sitten heti menkkojen alettua paino yhtäkkiä hyppääkin useita kiloja alaspäin parissa päivässä, kun turvotus alkaa laskea. Muutenkin paino laskee hirveää vauhtia pari viikkoa menkkojen alusta.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"> Kuluneella viikolla punnitsin itseni testimielessä päivittäin ja lukemat olivat seuraavanlaisia maanantaista sunnuntaihin: 75,4 / 75,2 / 75,1 / 76,3 / 75,9 / 75,1 / 75,0 kg. Viikon lähestyessä loppua alkoi usko siihen, että 75 kiloa alittuu ikinä, loppua, mutta siitäkin huolimatta onnistuin onneksi sinnittelemään viikon loppuun laihdutuslinjalla. Kun on tuijotellut yli viikon tuollaisia lukemia, 75 kilon alituskin tuntuu jo melkoiselta erävoitolta! Pitää vain toivoa, että seuraavat kilot eivät ole yhtä tiukassa ja saavuttaisin taas laihdutusprojektini puolivälin.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-3976300536531252762011-06-11T14:04:00.000+03:002011-06-11T14:04:33.066+03:00Kuuma!<div style="text-align: justify;">Ensimmäinen kokonainen työviikko on vihdoin takana ja kuluneet päivät ovat menneet varsin helteisissä ja mukavissa merkeissä: lämpötila on ollut päivittäin lähempänä 30 astetta. Helteen takia liikunta on jäänyt vähemmälle kuin olisin toivonut, viime päivät ovat nimittäin kuluneet pitkälti kavereiden kanssa rannalla istuskellessa. Olen kuitenkin yrittänyt käydä joka päivä liikkumassa vähintään tunnin joko pyöräillen tai kävellen (siis normaalien hyötyliikuntojen eli töihin ja rannalle pyöräilyn lisäksi). Juoksu sen sijaan ei näillä helteillä ole ollut oikein mielekästä. Viimeksi kävin juoksemassa tiistaina, joten tänään voisi olla hyvä lähteä lenkille viikonlopun kunniaksi, kun ei tarvitse herätä töihin seitsämäksi ja voi siksi lähteä liikenteeseen vasta myöhään illalla. Havaitsin tiistaina, että metsän keskellä kulkevalla pururadalla, jossa viime syksynä tuli juostua paljon, on selkeästi viileämpi kuin normaalilla, suurimmaksi osaksi asfaltilla päällystetyllä lenkkireitilläni, joten voisi olla järkevää juosta siellä. Pururadalla juokseminen on kuitenkin jonkin verran raskaampaa paitsi upottavamman maan takia, myös siksi, että kilometrin pituisen radan uudestaan ja uudestaan ympäri juokseminen keskellä metsää on huomattavasti tylsempää kuin hienoja merenrantamaisemia tarjoavan normaalin lenkkipolkuni. Ehkä suunnistan siitäkin huolimatta illalla pururadalle.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Myös karppaamisen kanssa on ollut ongelmia kuluneiden päivien aikana. Kaverit ovat tuoneet aina rannalle mukanaan keksejä tai muita herkkuja, joita on sitten tullut mussuteltua aivan huomaamatta auringonoton yhteydessä. Myös työpaikan kahvihuone on osoittautunut vaaralliseksi paikaksi. Viimeistä päivää töissä olevat työntekijät ovat nimittäin tuoneet kesäloman alun kunniaksi kahvihuoneen pöydälle tarjolle toinen toistaan paremman näköisiä leipomuksia, joita on sitten tullut mussuteltua kahvitauolla. Ensi viikolla pitää varmaan yrittää kuluttaa kahvitauot jossain aivan muualla kuin kahvihuoneessa, koska itsehillintäni ei ilmeisesti vain riitä vastustamaan herkkuja notkuvan pöydän houkutuksia. Toisaalta, kiitos tämän kuumuuden, ei kotona tule ehkä syötyä niin paljoa kuin normaalisti, joten ehkä se vähän kompensoi työpaikan herkutteluja. Vaikkei karppaus siis tähän asti ole mennyt ihan putkeen, viikonlopun ja ensi viikon aion pysytellä tiukasti karppauslinjalla!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-27709159147095824952011-06-06T16:30:00.001+03:002011-06-06T16:33:27.556+03:00Maanantain painojumitus<div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD_W8DhwZ5mtPj_drkY9brfq50c5L100NUqyyuVOJXYHGDWcvonZS95f1WyCNZwMESPNII9AdA7x4sjFa5nKzCJ_ge7L8_yd1_r0BRMOhO9Vkbu2m8NaLTA03yn7T-7GwDbs2RWZoqC0IP/s1600/obese-6380.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD_W8DhwZ5mtPj_drkY9brfq50c5L100NUqyyuVOJXYHGDWcvonZS95f1WyCNZwMESPNII9AdA7x4sjFa5nKzCJ_ge7L8_yd1_r0BRMOhO9Vkbu2m8NaLTA03yn7T-7GwDbs2RWZoqC0IP/s200/obese-6380.jpg" width="200" /></a></div>Tänään oli pitkästä aikaa maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti harmittavan korkeaa lukemaa: <b>75,4 kg</b>. Aluksi paino laski ihan mukavasti keskiviikkoisesta 75,9 kilosta ja jossain vaiheessa viime viikkoa lukema oli jo reilusti alle 75 kg, mutta jostain syystä ankarasta urheilusta ja tiukasta ruokavaliosta huolimatta vaa-an lukema päätti kääntyä nousuun. Olin alunperin ajatellut, että kuten aiemminkin tämän kevään 75 kilon ylittävien lukemien kohdalla, paino lähtisi nopeasti laskuun ja hyppäisi parissa päivässä reilusti alle 75 kiloon, mutta ilmeisesti tällä kertaa olen vain ihan oikeasti onnistunut lihomaan useamman kilon, eikä painonousun taustalla olekaan nesteiden kertyminen elimistöön. Korkea lukema harmittaa myös siksi, että olen mielestäni tehnyt kaiken voitavani viimeisen 5 päivän aikana painon karistamiseksi, joten olisi mukavaa saada vähän palkkiota kovasta työstä: päivittäiset ruokamäärät ovat jääneet 600-1000 kalorin välille ja joka päivä on tullut urheiltua vähintään 1000 kalorin edestä. Juuri tästä enempää en pysty tekemään eli voi vain toivoa, että paino kääntyisi piakkoin laskuun!</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">On ollut mukavaa palata takaisin arkielämään ja laihdutuksen pariin yli kuukauden tauon jälkeen. Vaikka ajattelin, että olisi hankalaa siirtyä niukempaan ruokavalioon ja saada itsensä lenkkipolulle päivittäin näinkin pitkän tauon jälkeen, ainakaan toistaiseksi ei motivaatio-ongelmia ole ilmennyt. Olo on huomattavasti aiempaa energisempi ja vähemmän turvonnut, mistä varmasti urheilun lisäksi on kiittäminen vähähiilihydraattista ruokavaliota. Vaikka olen ennenkin pyrkinyt välttämään nopeita hiilihydraatteja ja suosimaan proteiinipitoista ruokaa, päätin nyt aloittaa ihan virallisesti karppaamisen. Tällä linjalla olisi nyt tarkoitus jatkaa ainakin laihdutusprojektin vuosipäivään asti.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-14885834883399622422011-06-04T20:15:00.002+03:002011-06-04T22:27:52.086+03:00Miksi haluan laihtua?<div style="text-align: justify;">Pohdiskelin tänään lenkillä ollessani, että parin kuukauden päästä, tarkemmin ottaen elokuun 4. päivä, on kulunut vuosi siitä, kun päätin alkaa laihduttamaan. Alunperin suunnitelmissa oli päästä tavoitepainoon, 58 kiloa, kesään mennessä, mutta viime syksyn hyvän alun jälkeen kevät on mennyt jojoillessa 72-77 kilon välillä. Vaikka alkuperäinen suunnitelmani ei toteutunutkaan, jo se, että pääsisin vuosipäivään mennessä normaalipainon rajoihin, olisi minulle iso juttu. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi 65 kiloa, koska se on hieman alle matalimman lukeman, jonka olen aikuisiälläni painanut. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa laihdutusta, kunnes pääsen varsinaiseen tavoitepainooni.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Kesän aikana pitäisi siis saada about 10 kiloa putoamaan, joten tulevat pari kuukautta pitää panostaa laihdutukseen täysillä. Motivoidakseni itseäni tulevaan koitokseen lienee paikallaan palauttaa mieleen, <b>miksi ylipäätään haluan laihtua</b>. Tässäpä muutamia syitä:</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><b>1. Terveyssyyt.</b> Suvussani on paljon sydän- ja verisuonitauteja ja ylipainoa. Perinnölliset tekijät yhdessä ylipainon - ja etenkin itseäni vaivaavan keskivartalolihavuuden - kanssa lisäävät riskiä niin moneen sairauteen, että en haluaisi omalla toiminnallani ainakaan kasvattaa tuota riskiä. Tällä hetkellä verenpaineeni ja kolesteroliarvoni ovat oikein hyvät, mutta iän myötä ne saattavat nousta, joten ylimääräisistä kiloista kannattaa hankkiutua eroon nyt nuorena. Vanhenpana laihdutus ja uusiin elämäntapoihin totuttelu varmasti vain vaikeutuu.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><b>2. Ulkonäkö. </b>En väitä, etteikö ylipainoinen ihminen voi olla kaunis, mutta omiin piirteisiini se ei vain sovi. Haluan kapeammat kasvot, sopusuhtaisen vartalon ja käyttää juuri sellaisia tyylikkäitä vaatteita kuin haluan, enkä valita vaatteita vain sen perusteella, että ne peittävät varmasti mahani ja reiteni. </div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><b>3. Haluan päästä eroon erinäisistä lihavuuden aiheuttamista rajoituksista.</b> Tästä lisää <a href="http://toistaiseksilihava.blogspot.com/2011/03/yksi-lihavuuden-aiheuttama-rajoitus.html">tässä kirjoituksessa</a>.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div></div><div style="text-align: justify;"><b>4. Työelämä.</b> Opiskelen alaa, johon lihavuus ei todellakaan sovi. Suurin osa opiskelukavereistani harrastaa urheilua, syö terveellisesti ja on todella hyvässä kunnossa ollen jonkinlaisia "malliesimerkkejä" siitä, millä tavalla tulisi elää. Tulevaisuudessa ylipaino saattaisi todella vaikeuttaa työnsaantiani ja olla epäsuorana perusteena sille, että joku muu palkataan ohitseni, vaikkei näin tietenkään saisi olla.<b> </b></div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><b>5. Itseluottamus ja muut ihmiset. </b>Ylipaino ja tyytymättömyys vartalooni on aina vaikuttanut äärimmäisen paljon itseluottamukseeni. Esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa tulee joskus tunne, että olen ihan vain lihavuuteni takia jotenkin "alempiarvoinen" kuin hoikka ihminen. Toisinaan saattaa myös tuntua, että muut näkevät minussa vain läskin ihmisen sen sijaan, että tutustuisivat oikeasti <i>minuun</i>. Jos tapaan kivan pojan, en yleensä uskalla tehdä aloitetta, koska oletan hänen pitävän minua läskinä ja epäviehättävänä. Olen huomannut, että jo nyt tapahtunut laihtuminen on nostanut selvästi itseluottamustani, kun en joudu häpeilemään läskejäni niin paljoa. Olisi hienoa olla kerrankin tyytyväinen vartaloonsa.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"><b>6. Haluan lopettaa läskien takana piilottelun.</b> Tämä liittyy myös osittain äskeiseen kohtaan eli itseluottamukseen. Läskien taakse on aivan liian helppoa piiloutua ja laittaa asioita lihavuuden piikkiin. Tuntuu, että olen lykännyt niin monia asioita odotellessani sitä päivää, kun olen laiha. Haluaisin parisuhteen, nähdä maailmaa ja muuttaa parempaan kämppään, mutta tavallaan kai ajettelen, että jos toteuttaisin nuo asiat nyt, silloin tyytyisin elämään tällaisena sen sijaan, että pyrkisin parempaan. Olen esimerkiksi pari kertaa kieltäytynyt treffipyynnöstä ihan vain siksi, koska en halua kenenkään muunkaan hyväksyvän minua tällaisena kuin nyt olen. Tuntuu, että lihavuuteni takia elän jonkinlaisessa välitilassa. Ehkä asetan ihan liikaa odotuksia laihtumiselle. En kuitenkaan odota elämäni mitenkään taikaiskusta muuttuvan superhohdokkaaksi samana päivänä, kun vaaka näyttää vitosella alkavaa lukemaa. Mutta sitten en ainakaan voi syyttää lihavuuttani siitä, jos en uskalla tai saa aikaiseksi tehdä asioita, joita todella haluaisin.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-10139762677115223412011-06-02T15:10:00.000+03:002011-06-02T15:22:02.456+03:00Kuukauden paino<div style="text-align: justify;">Kävin eilen vaa-alla ja kuten vähän odotinkin painoa oli tullut melkoisesti lisää. Vaaka näytti <b>75,9 kg</b>. Eiköhän paino kuitenkin taas lähde aika nopeasti laskuun, kun palailee hiilihydraattipitoisesta ruokavaliosta takaisin niukempaan ja proteiinipitoisempaan diettiin ja alkaa taas liikkumaan. Kesäkuun aikana suunnitelmissa olisi päästä lähelle kutosella alkavia lukemia. Tämä tavoitteen olenkin ehtinyt asettaa jo aika moneen otteeseen itselleni tämän laihdutusprojektini aikana, mutta eipähän ole vaaka siitäkään huolimatta kertaakaan näyttänyt läheskään niitä lukemia. Tällä kertaa ei kuitenkaan pitäisi olla mitään estettä sille, etteikö painoa saisi tasaiseen laskuun, kun mitään laihdutuksen "häiriötekijöitä" (lomamatkat, juhlat jne.) ei kesäkuun aikana ole tiedossa.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Kuten aiemmin totesin, kesätöissä käynti tukee laihdutusta paljon. Kun joutuu joka päivä käymään töissä, on pakko yrittää syödä terveellisesti ja liikkua, että jaksaa. Koska joka päivä joutuu menemään ihmisten ilmoille ja olemaan edustava, ei huvita sortua syöpöttelemään iltaisin, kun tietää miten turvonnut ja huono olo siitä seuraavana päivänä tulee, vaan suuntaa ennemmin lenkille. Koulua täytyi käydä tämän kevään aikana sen verran vähän, ettei se enää samalla tavalla kuin syksyllä "pakottanut" elämään terveellisesti. Tietysti olennaista laihdutuksen kannalta on myös se, että töissäkäynti rytmittää hyvin arkea ja on helpompi ylläpitää laihdutusta tukevia liikunta- ja syömisruutineja.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt olen siis palaillut pikkuhiljaa arkeen ja kävin eilen juoksemassa ekaa kertaa kympin jälkeen. Jostain syystä sain lonkkani kipeäksi, vaikka tein vain puolen tunnin lenkin. Kipu muistuttaa hieman syksyllä saamaani lonkan rasitusvammaa, joka vaivasi kuukauden ajan estäen melkeinpä kaiken liikunnan. Pelottaa vähän, olenko saamassa saman vamman uudestaan. Liikunnan suhteen on tullut pidettyä taukoa jo sen verran pitkään, että pitää varmaan vain yrittää ottaa iisisti ensimmäiset viikot, että elimistö ehtii tottua rasitukseen.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-12344700390826769972011-05-31T17:01:00.002+03:002011-06-02T15:23:51.756+03:00Takaisin laihdutuksen pariin!<div style="text-align: justify;">Palasin eilen kotiin mökiltä ja tajusin, että kevät alkaa olla nyt lopussa. Huomenna alkaa kesäkuu ja sen myötä myös kesätyöt. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti olla jo tähän mennessä saavuttanut tavoitteeni, 58 kiloa. Toisin kuitenkin kävi, koska tällä hetkellä vaaka saattaa hyvinkin näyttää jopa parikymmentä kiloa enemmän siitä. En tiedä, koska en ole uskaltautunut vaa-alle lähes kuukauteen. En ole oikeastaan missään vaiheessa toukokuuta - ja huhtikuustakin vain parin viikon ajan - laihduttanut. Välillä olen ehkä harrastanut jonkinlaista painonhallintaa, mutta painon putoamista ei varmasti ole tapahtunut grammaakaan. Kevääseeni ei ole juurikaan mahtunut ihan tavallista arkea: koulua on ollut todella vähän ja suurin osa ajasta onkin kulunut joko matkaillessa, kavereiden luona vieraillessa ja se vähä aika, jonka olen kotona oleskellut, on ollut lähinnä tentteihin lukua.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt kun lukuvuosi on ohi ja kesä alkaa, täytyy vihdoin palata takaisin laihdutuksen pariin. Aloitin laihduttamisen elokuussa, joten enää reilut pari kuukautta siihen, että projektini on kestänyt vuoden. Arkeen ja liikuntarutiineihin palaaminen ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta kesätyöt varmasti helpottavat asiaa, koska ne rytmittävät elämää mukavasti. Tulen niiden ansiosta myös viettämään kesäkuun kotosalla. Eipä siis muuta kuin aamulla vaa-alle ja uusia laihdutustavoitteita laatimaan!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-21518640579283963472011-05-23T12:30:00.001+03:002011-05-23T13:44:33.641+03:00Kymppi takana!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvTzLlckLcJbvTnwktUMPVVlgb-w_07TesWZBfYqtL-18Tqdk3m-hghyphenhyphenGi2Pa6vP6pDGnaEqph_ApARA-ody1YChKZGh3kOQNxSuTIZf0djoXurZrBTj9dhhcMMICTxURoRFUtrcaFvI1y/s1600/lenkkarit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvTzLlckLcJbvTnwktUMPVVlgb-w_07TesWZBfYqtL-18Tqdk3m-hghyphenhyphenGi2Pa6vP6pDGnaEqph_ApARA-ody1YChKZGh3kOQNxSuTIZf0djoXurZrBTj9dhhcMMICTxURoRFUtrcaFvI1y/s1600/lenkkarit.jpg" /></a></div><div style="text-align: justify;">Juoksin eilen Naisten kympin ja sehän meni ihan hyvin! Etukäteen jännitti, jaksanko edes juosta koko matkan. En ole koskaan juossut yli tunnin lenkkiä ja viime aikoina treenaus on vieläpä jäänyt todella vähälle: sairastelun ja muiden kiireiden takia olen viimeisen 4 viikon aikana käynyt lenkillä vain pari kertaa. Myös se, että ei ole vielä päässyt edes normaalipainon puolelle ja viime aikoina on tullut painoa lisää, vaikeuttaa tietysti myös juoksua. Onneksi pelko osoittautui turhaksi ja jaksoin juosta koko matkan ilman, että kertaakaan olisi tullut edes mieleen alkaa kävellä. Oli kyllä mukava huomata, ettei kunto kuukauden aikana ollutkaan laskenut niin paljoa kuin odotin.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Starttasin kympille hölkkääjien porukassa ja lähtö oli melko kaoottinen: että ylipäätään pystyi hölkkäämään, joutui ohittamaan lähes kävelyvauhtia etenevää ruuhkaista ihmismassaa ojien kautta. Ensimmäiset 5 kilometriä kuluikin aika lailla porukkaa ohitellessa, koska vielä siinnä vaiheessa virtaa riitti edetä juoksutahtia. 5 kilometrin jälkeen uupumus kuitenkin iski - juoksenhan useimmiten juuri puolen tunnin lenkkejä - ja etenin melko hidasta tahtia 8 kilometrin kohdalle. Viimeisen parin kilometrin kohdalla sain kuitenkin kerättyä lisää energiaa ja juoksin loppumatkan varsin reippaasti. Viimeisen kilometrin juoksin niin kovaa kuin jaloista lähti. Loppujen lopuksi matkaan meni sellaiset 1 h 6 minuuttia. Aika paljon saa siis vielä tehdä töitä, että onnistuu juoksemaan kympin alle tuntiin. Ensi vuoden tavoitteena voisikin olla startata juoksijoiden mukana ja yrittää selviintyä matkasta alle tunnissa!</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;">Maalin tullessa oli kyllä aivan uskomaton fiilis. Vuosi sitten olin 90-kiloinen ja niin huonossa kunnossa, että jo parin kilometrin kauppamatka pyöräillen tuntui kovalta urheilusuoritukselta. Jos joku olisi silloin sanonut, että juoksen vuoden päästä kympin, en olisi todellakaan uskonut, koska silloin en ollut ikinä juossut edes kilometriä putkeen ja koko ajatus yleisillä paikoilla, muiden ihmisten katseiden alla urheilusta tuntui mahdottomalta. On kyllä hassua, miten paljon asiat voivat muuttua vuodessa! Nyt kun vielä onnistuisi pääsemään sinne normaalipainoon.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-90493744353690418142011-05-18T16:41:00.001+03:002011-05-23T12:32:18.477+03:00Kiireen keskellä<div style="text-align: justify;">Elämäni on ollut kuluneiden parin kuukauden aikana ehkä kiireisempää kuin koskaan aiemmin. Olen ehtinyt käydä kääntymässä kotona, tehnyt pari tenttiä ja sitten on pitänyt taas lähteä jonnekin päin maailmaa. Nyt vietin lähes viikon kavereideni luona Espoossa, jonne minun piti alunperin lähteä vain käväisemään tupareiden merkeissä. Olin alunperin suunnitellut viettäväni kymppiä edeltävän viikon urheilun parissa, mutta niinhän siinnä sitten kävi, että ainoaksi urheiluksi viime aikoina on jäänyt kaupungilla kävely ja tanssilattialla vietetyt baari-illat. Tuntuu todella oudolta, että olen viime aikoina tehnyt ylipäätään niin paljon asioita, koska yleensä elämäni on huomattavasti tylsempää ja vietän paljon aikaa kotosalla makoillen, kirjoja lukien ja leffoja katsellen. Ehkä sillä, että paino on pudonnut edes tämän verran, on jotain tekemistä asian kanssa: kun ei joudu häpeämään ulkonäköään niin paljoa kuin ennen, hakeutuu helpommin ihmisten seuraan. Vaikka onkin mukavaa tavata ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja, huomaan silti välillä kaipaavani kotielämää ja tuttuja rutiineja. Faktahan kuitenkin on, että minun pitäisi vielä edelleen pudottaa vähintäänkin 15 kiloa, ennen kuin voin siirtyä "normaaliin" elämään. Normaalilla tässä tarkoitan siis elämää, jossa ei tarvitse enää murehtia painoaan ja potea koko ajan huonoa omatuntoa, jos on syönyt ylimääräisiä kaloreita. Kuitenkin viime aikoina on hetkittäin kokonaan unohtanut ylipainonsa ja koko laihdutusprojektin, kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Hektistä elämää on luvassa vielä noin viikon verran: tällä viikolla täytyy vielä pyöriä koulussa muutamana päivänä, sunnuntaina on edessä Naisten kymppi ja maanantaina on vihdoin lukuvuoden viimeinen tentti. Sitten lähden viikoksi rentoutumaan mökille ennen kesäkuun alussa alkavia kesätöitä. Odotan jo innolla kesäkuun alkua, koska sitten pääsen ainakin kiinni ruutineihin, jotka tukevat laihduttamista. Olen päättänyt, että omistan kesäkuun vain ja ainoastaan laihduttamiselle - tai sen vapaa-ajan, joka töiden jälkeen jää. Suurin osa kavereistani on kesätöissä toisilla paikkakunnilla, joten tässä tyhjässä kaupungissa tuskin edes hirveästi mitään muuta tekemistä olisikaan.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-64773730533155586002011-05-10T15:57:00.000+03:002011-06-02T15:26:09.836+03:00Kympin lähestyessä<div style="text-align: justify;">Onpa taas ehtinyt vierähtää melkoinen tovi siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Viime viikonloppu vierähti mökkeillen ja kaverin synttäreitä juhlien - ei siis kovin terveellisissä merkeissä - ja tällä viikolla joudun keskittymään perjantaina olevaan isoon tenttiin lukuun. En ollutkaan kovin yllättynyt huomatessani, että painoa oli kertynyt lisää: tänä aamuna punnitsin itseni pitkästä aikaa ja vaaka näytti 74,2 kiloa. Toki ottaen huomioon viikonlopun hiilihydraattipitoinen ruokavalio ja alkoholin nautiskelu, tuosta varmasti ainakin osa on vain nestettä ja lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Vyötärönympärys sen sijaan oli aivan mukavasti 83 cm eli aika samoissa lukemissa kuin ennen painon ylöspäin kääntymistä.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Siltikin tietysti on huolestuttavaa, kun paino on laskun sijaan jo kuukauden vain noussut nousemistaan. Viimeisen kuukauden ajan en ole juurikaan ehtinyt miettiä laihdutusta, koska olen ollut lähes koko ajan menossa jossain päin maailmaa kotona oleskelun sijaan. Kaipaan todella paljon terveellistä ruokavaliota ja lenkkeilyä, mutta jostain käsittämättömästä syystä en vain osaa esimerkiksi lomalla ollessani elää terveellisesti, vaan tuntuu ikään kuin velvollisuudelta syödä mitä sattuu ja sen seurauksena kärsiä koko ajan turvonneesta olosta. Viime viikolla onnistuin kuitenkin viikonloppua ja mökkeilyä lukuunottamatta syömään suhteellisen terveellisesti ja tälläkin viikolla tavoitteena olisi vältellä epäterveellistä ruokaa. Ja ennen kaikke: URHEILLA!</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Kymppiin on enää alle 2 viikkoa ja tajusin eilen, että olen ollut 4 viikkoa täysin liikkumatta, lukuun ottamatta hyötyliikuntaa. Viimeisestä juoksulenkistä oli siis todellakin vierähtänyt kuukausi, kun eilen päätin vihdoin lähteä lenkkipolulle. Juoksu tuntui huomattavasti raskaammalta kuin kuukausi sitten, jolloin takana oli kuitenkin aivan hirvittävän hyvä hiihtoputki, mutta onnistuin silti tekemään 45 minuutin lenkin. Tästä hyvästä sainkin lihakseni sen verran kipeäksi, että tänään kävely on ollut yhtä tuskaa. Harmittaa kyllä, kun on päästänyt kuntonsa repsahtamaan näin totaalisesti ja vieläpä juuri ennen kuin pitäisi lähteä testaamaan juoksukuntoa omaa lenkkipolkua virallisemmissa merkeissä. Noin kuukausi sitten olisin varmastikin juossut kympin huomattavasti nopeammin kuin mitä nyt tulen sen todennäköisesti suorittamaan. Siltikin, vaikka treeniaikaa on vain pari viikkoa, jaksan uskoa, että pystyn juoksemaan kympin läpi. Juoksukunto nousee kuitenkin yllättävän nopeasti. Aika ei varmasti tule olemaan mikään päätä huimaava, mutta suurin tavoitteeni onkin se, että onnistun pysytelemään juoksussa, enkä sorru kävelemään. Ehkäpä se on hyvä tavoite näin alkuun, olenhan harrastanut juoksua vasta alle vuoden ja ylipainoakin löytyy vielä reilun 5 kilon verran.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-85122943961331286672011-05-02T18:13:00.000+03:002011-06-02T15:27:29.181+03:00Kuukauden paino<div style="text-align: justify;">Uskaltauduin hyppäämään aamulla vaa-alle ja tulos oli yllättävän mukava, vaikka nousua olikin tullut parin viikon takaiseen lukemaan: vaaka näytti <b>73,0 kg</b>. Kuitenkin alle puolessa välissä ollaan edelleen menossa, siitäkin huolimatta, että viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aivan järkyttävän mässäilyn merkeissä. Tästä onkin taas hyvä lähteä pudottelemaan painoa. Tottakai harmittaa, kun takapakkia (=lihomista) on tapahtunut ja vyötäröllekin on tullut monta senttiä lisää parin viikon takaiseen lukemaan verrattuna (83-->86cm). Tuntuu, että aina kun pääsee hyvän pudotustahdin makuun ja paino on lähtenyt laskemaan hyvin, tulee jotain, esim. loma, jonka aikana lihoo takaisin lähes kaiken, minkä on saanut edeltävinä viikkoina putoamaan. Ja niin sitä vain jojotellaan eestaas ja pudotetaan samoja kiloja yhä uudestaan ja uudestaan.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Toukokuussa pitäisi nyt kuitenkin VIHDOIN koittaa päästä niihin kutosella alkaviin lukemiin. Ensi viikonloppuna olevaa kaverin synttärien kunniaksi järjestettävää viikonlopun yli kestävää mökkireissua lukuunottamatta mitään sen suurempia syöpöttelyyn kannustavia menoja ei pitäisi olla, mitä nyt 3 tenttiä, joihin lukeminen tulee varmasti olemaan todella tuskaista. Tällä viikolla pitää lukea keskiviikkona olevaan tenttiin, jonka jälkeen lähdenkin sitten sinne mökkeilemään, mutta kunhan tästä selvitään, tulee loppukuukausi olemaan huomattavasti löysempää. Olin aiemmin miettinyt, että lähtisin tänään juoksemaan pitkästä aikaa (ALLE 3 viikkoa kymppiin, oh no!) mutta koska olen vieläkin aivan hirveässä nuhassa, ei taida olla vielä viisasta lähteä lenkkipolulle tai paraneminen vain viivästyy. Pitää katsella huomenna, jos olo olisi edes vähän parantunut. Toivotaan!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-75414915896624066682011-04-29T14:43:00.001+03:002011-04-29T22:10:52.397+03:00Loman jälkeisiä tunnelmia<div style="text-align: justify;">Reilun viikon hiljaiselon jälkeen pääsen vihdoin blogiin kertomaan kuulumisia. Palailin siis eilen Kanarialta ja matka ei todellakaan mennyt aivan putkeen, kiitos ihanan kevätflunssan. Lähtöä edeltävänä aamuna kurkkuni oli kipeä ja olo muutenkin tukkoinen. Lentomatkalla tilanne vain paheni ja ensimmäisenä aamuna Kanarialla päällä olikin jo ihan kunnon flunssa kuumeineen. Olo oli sen verran surkea, että kun muut makoilivat rannalla, vietin itse pari ensimmäistä päivää hotellihuoneessa makoillen. Kaverini kuskasivat minulle suklaata, sipsejä ja muuta mässyteltävää ja niitä sitten vedinkin huonoa oloa parantaakseni. Parin päivän kuluttua olin sen verran terve, että pystyin jo lähtemään muiden mukana läheisille ravintoloiden, kahviloiden ja baarien terasseille. Loppuloman vietimmekin lähinnä terassilta toiselle kulkemalla, kiitos suhteellisen alhaisen hintatason ja lomatunnelman. Pitsaa tai jotain muuta epäterveellistä ravintolaruokaa tuli syötyä joka päivä (joskus jopa useamman kerran päivässä) ja siihen päälle vielä jäätelöä ja leivoksia jälkiruoaksi. Tietysti myös juhlimassa tuli käytyä parina iltana.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Mikään terveysloma ei siis todellakaan ollut kyseessä, vaikka olinkin etukäteen asennoitunut siihen, että yrittäisin välttää herkkuja, syödä lounaaksi pitsan sijaan salaatteja ja harrastaa liikuntaa. Flunssa esti kuitenkin aika tehokkaasti urheilun ja vasta aivan loman loppupuolella jaksoin käydä kävelemässä vähän kaupungilla, mutta siihen viikon liikunta aika lailla jääkin. Jostain syystä pääni sisälle on muodostunut outo ajattelukuvio, että jos en urheile, ei ole myöskään mitään järkeä syödä terveellisesti. Se on todella typerä ajattelutapa, josta pitäisi todellakin päästä eroon. Joka tapauksessa sen ja ehkä osittain myös kaverien esimerkin kannustamana kuluneen viikon aikana on tullut vedettyä vähintään 4000 kaloria päivässä, joten puhdasta lihomista lienee tullut ainakin pari kiloa. Vaa-alle en kuitenkaan ole vielä uskaltautunut nousemaan, vaan suunnitelmissa olisi punnita itsensä maanantaina, vapun juhlimisen jälkeen paino ei nimittäin varmastikaan näyttäisi kovin hyvältä. Ei sillä, että se kovin hyvältä tulee muutenkaan näyttämään: viimeiset 2 viikkoa on mennyt aivan järkyttävän epäterveellisissä merkeissä ja viime vaa-alla käynnistäkin on kulunut jo yli 2 viikkoa. Olo on todella turvonnut ja housut ovat alkaneet puristaa siihen malliin, että en malta odottaa, että paino lähtee taas laskuun. Sekin tietysti harmittaa, kun joutuu kirjaamaan tuohon oikealla olevaan paino-gadgetiin toukokuun lähtöpainoksi huhtikuun alkua korkeamman lukeman. </div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt pitääkin ryhdistäytyä ja päästä takaisin laihdutuksen makuun, näyttää vaaka maanantaina miten kamalaa lukemaa tahansa. Lenkille en tosin vieläkään pääse, koska nuha ja kurkkukipu vaivaavat edelleen. Toivon kuitenkin, että pääsisin lenkille heti maanantaina. Vähän kyllä huolestuttaa kolmen viikon päästä koittava Naisten kymppi, koska juoksutaukoa on tullut jo pari viikkoa ja en tule siihen mennessä varmastikaan saavuttamaan normaalipainoa. Yritän tässä pikkuhiljaa palailla myös terveelliseen ruokavalioonkin, vaikka toki huominen vappuaatto tulee varmasti vielä menemään aika epäterveellisissä merkeissä. Suurin haaste tulee olemaan itsensä vieroittaminen suklaasta, jota tuli syötyä lomalla aivan järkyttävän paljon. Onnistuin jo varmaan kehittämään itselleni jonkinlaisen riippuvuuden, koska tälläkin hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli marssia kauppaan ostamaan suklaalevy. Pakko kuitenkin yrittää hillitä itsensä, koska päätin olla heinäkuun alkuun asti jäätelö- ja karkkilakossa. Toki olen ennekin pyrkinyt rajoittamaan niiden syöntiä, mutta nyt todellakin on aloitettava ihan absoluuttinen lakko, joka käsittää myös kaikenlaiset "erikoistilanteet", kuten juhlat ja lomamatkat. Niiden varjolla on nimittäin tullut viime aikoina mässäiltyä aivan järkyttävät määrät herkkuja. Jos onnistun, hankin itselleni heinäkuun alussa palkkioksi uudet verhot ja pussilakanat. Saanpa kämppääni pitkästä aikaa vähän uutta ilmettä. </div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Hyvää vappua kaikille! :)</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-56834532095548709162011-04-18T22:40:00.000+03:002011-04-29T22:11:48.423+03:00Pikapostaus<div style="text-align: justify;">Palasin myöhään eilen Ruotsista ja lähden aikaisin huomisaamuna Kanarialle. Kuten arvata saattaa, tämä päivä on ollut lievästi sanoen kiireinen ja kulunut pakkailun, siivouksen ja kouluhommien hoidon parissa. Olen joutunut selviämään tästä kaikesta vain muutamien tuntien yöunilla, joten olo on nyt lievästi sanoen väsähtänyt. Vaa-alle en Tukholman reissun jälkeen uskaltautunut tänä aamuna koska a) siellä tuli elettyä varsin epäterveellisesti, vaikka kävin yhtenä päivänä jopa lenkillä ja b) menkkani alkoivat tänään ja olo on aivan järkyttävän turvonnut myös sen takia. Tänään olen myös sortunut syömään pussillisen karkkia, mistä syytän menkkoja ja väsymystä.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Pitääpä siis todellakin yrittää hiukkasen skarpata Kanarialla! Nyt pitää vielä hoitaa viime hetken pakkailuja eli ensi viikkoon!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-89114966815086040202011-04-13T12:43:00.000+03:002011-04-29T22:09:19.095+03:00Päivän paino<div style="text-align: justify;">Tänä aamuna vaaka oli taas palannut melkein työharjoittelua edeltäviin lukemiin näyttäen <b>71,9 kg</b>. Kävin eilen hölkkäilemässä rennon puolen tunnin lenkin ja olen kävellyt myös paljon viime päivinä, koska pyöräni on ollut keväthuollossa. Siltikään en ole nyt tällä viikolla ehtinyt panostamaan ihan hirveästi laihduttamiseen, koska olen valmistautunut matkalle lähtöön. Huomisaamuna Tukholmaan lähtö on vihdoin edessä ja nyt pitäisi sitten yrittää reissun ajan pysytellä näissä painolukemissa. Tai jos hyvin käy, saada jopa muutama sata grammaa putoamaan viikonlopun aikana, kyllähän kaupunkilomalla tulee kuitenkin käveltyä aika paljon ympäriinsä. Olisi mukavaa, jos tiistaina Kanarialle lähtiessä paino olisi alle 71,5 kiloa, joka on tähän mennessä matalin lukema, johon olen elokuun jälkeen päässyt. Tuo lukema taisi näkyä vaa-assa peräti vuorokauden ajan, koska se oli juuri ennen joululomalle lähtöä ja joulumässäilyn aloittamista.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Nyt alankin tässä pikkuhiljaa pakkailemaan. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-52279384772185518742011-04-12T17:38:00.002+03:002011-04-12T17:40:47.370+03:00Kuvahaaste ja viikon paino<div style="text-align: justify;">Uskaltauduin eilisaamuna punnitsemaan itseni ja vaaka näytti <b>72,3 kg</b>. Onnistuin siis vetämään työharjoitteluviikon aikana naamaani karkkeja puolen lisäkilon edestä, mutta olen oikeastaan silti ihan tyytyväinen, kun lukema on suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin ennen harjoitteluun lähtöä. Olen pari viime päivää juoksennellut tukka putkella ympäri kaupunkia hoitamassa rästissä olevia asioita, jotka pitää olla hoidettuna ennen huhtikuun loppua. Lähden nimittäin ylihuomenna Tukholmaan sukuloimaan viikonlopuksi ja ehdin sieltä palattuani käydä vain kääntymässä kotona ennen tiistaita, jolloin suuntaan reiluksi viikoksi Kanarialle lomailemaan. Tajusin tänään, että tulen viettämään huhtikuusta enää 4 päivää kotosalla. Se on huolestuttavaa sikäli, että painoa pitäisi saada putoamaan useampi kilo ennen toukokuuta. Eipä tässä siis auta muu kuin raahata lenkkitossut mukaan Kanarialle ja yrittää ihan oikeasti katsoa siellä ollessa, mitä suuhunsa laittaa. Ruotsissa liikunta rajoittunee varmastikin ihan vain shoppailuun, enkä usko myöskään pystyväni kieltäytymään sukulaisten tarjoilemista ruuista. Pitääkin vielä huomenna ennen lähtöä päivittää paino tänne, niin tulee edes vähän paineita pysyä erossa pahimmista herkuista :D</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Sain <a href="http://kevyempiloppuelama.blogspot.com/">Mannalta</a> seuraavanlaisen kuvahaasteen:</div><div style="font-family: inherit; text-align: justify;">1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.</div><div style="font-family: inherit; text-align: justify;">2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.</div><div style="font-family: inherit; text-align: justify;">3. Selitä kuva.</div><div style="font-family: inherit; text-align: justify;">4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.</div><div style="font-family: inherit; text-align: justify;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0Mid3ZWrppqEkAEzdywzl0a9SvkbB-xBRqLxCkHipngysoEi6nxosxtbMKhyphenhyphenUM5OFDEXgR586mHywWsavRhtg-DoIN8osEWGXnIo1BCUCsjRrF67PFUrRobH3O5zc0Ffmig9d9A064pBg/s1600/4484005994_4d65f45deb_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0Mid3ZWrppqEkAEzdywzl0a9SvkbB-xBRqLxCkHipngysoEi6nxosxtbMKhyphenhyphenUM5OFDEXgR586mHywWsavRhtg-DoIN8osEWGXnIo1BCUCsjRrF67PFUrRobH3O5zc0Ffmig9d9A064pBg/s320/4484005994_4d65f45deb_o.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br />
Kohdalle sattui kansio, johon tallentelen inspiroivia tyyliin liittyviä kuvia. Kyseessä on <a href="http://saksinthecity.blogspot.com/">Saks In The City</a>-blogista koneelleni nappaama blogin pitäjää Sakinaa esittävä kuva. Kyseinen kuva on päätynyt tyyli-kansiooni siksi, että vaateyhdistelmä on samaan aikaan rento ja tyylikäs ja ihanan tyttömäinen. Voisin hyvin kuvitella pukeutuvani noin vaikkapa kesäistä illanviettoa varten. Sakina on muuten elävä todiste siitä, että lihavampikin ihminen voi olla kaunis ja pukeutua tyylikkäästi. Itse sen sijaan koen lihavuuteni rajoittavan hirveän paljon tyyliäni ja pukedun yleensä todella vaatimattomasti koittaen peitellä läskejäni löysillä vaatteilla, jotka eivät vahingossakaan herätä huomiota. Se on sääli, sillä rakastan muotia ja vaatteita. Toivottavasti laihtuminen tuo minulle vähän rohkeutta leikitellä tyyleillä.<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Trebuchet MS',sans-serif; font-size: x-small; white-space: pre-wrap;"><b><b><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"></span></b></b></span></div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-59534278093897761852011-04-10T22:06:00.000+03:002011-04-10T22:08:49.491+03:00Takaisin arkeen<div style="text-align: justify;">Palasin eilen takaisin kotiin vietettyäni vajaan viikon työharjoittelussa toisella paikkakunnalla ja toistaiseksi en ole uskaltautunut vaa-alle katsomaan, kuinka paljon onnistuin keräämään lisää painoa. Valitettavasti tiedän jo etukäteen, että lihomista on tapahtunut - ja reilusti. Ensimmäiset pari päivää sujuivat vielä kohtuullisen hyvin ja onnistuin välttelemään ylensyömistä. Liikuntaa en kuitenkaan harrastanut koko viikkona lähes lainkaan muutamaa kävelylenkkiä lukuunottamatta, kiitos surkeiden ilmasto-olosuhteiden: kadut olivat loskan peitossa ja yhtä iltaa lukuunottamatta satoi vettä. Vaikka alku sujui ihan hyvin, puolessavälissä viikkoa univelkaa ja stressiä oli kertynyt sen verran, että löysin itseni illalla tv:n ääreltä irtokarkkeja mässäilemästä. Koko loppuviikko kuluikin sitten tällä linjalla. Järkyttävää sikäli, että kotioloissa syön karkkia äärimmäisen harvoin. Etenkin irtokarkkeja olen vältellyt aina, jopa 90-kiloisena, koska niitä tulee syötyä helposti niin paljon, koska haluaa kauhoa pussiin mahdollisimman montaa eri makua.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Oli siis jälleen kerran aivan ihanaa palata kotiin tuttujen rutiineiden pariin. Vielä eilen olo oli melko turvonnut, mutta nyt tilanne alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun olen päässyt taas takaisin terveellisempään ruokailurytmiin ja urheillut varsin ahkerasti. Poissaoloni aikana kevät oli vihdoin saapunut tännekin ja havaitsin hiihtokauden olevan nyt sitten virallisesti ohi, kun ladulla on enemmän sulia kohtia kuin lunta. Outoa sinänsä, eihän siitä kuitenkaan ole kuin reilu viikko, kun kävin viimeksi hiihtämässä. Juoksusta tulee nyt sitten tärkein liikuntamuotoni ja kävinkin eilen ostamassa uuden juoksupaidan ja -takin. Nyt pitäisi vielä hankkia uudet lenkkarit, tein nimittäin eilen kolmen vartin lenkin ja sain jalkoihini kunnon rakot vanhoista hajoamispisteessä olevista kengistäni. Muuten juoksu sujui hyvin ja pitkästä aikaa sulalla asfaltilla juokseminen tuntui mahtavalta. Tästä se kympille treenaus alkaa!</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Huomenna pitäisi heti aamusta katsastaa, paljonko paino on noussut. Odotan kauhulla, mutta eiköhän paino laske taas melko nopeasti normaalille tasolle, kun pahin turvotus kaikkoaa.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-42213095274566847922011-04-03T15:06:00.000+03:002011-04-10T22:07:25.521+03:00Huhtikuusta<div style="text-align: justify;">Viimeistään nyt olisi aika pohdiskella huhtikuun laihdutustavoitteita. Suurimpana tavoitteena on tietenkin normaalipainoon pääsy ja se lienee aivan realistinen tavoite: matkaa tuohon 68 kiloon on jäljellä enää 3,8 kiloa. Toisaalta maaliskuussa paino laski niin hitaasti, että jos sama tahti jatkuu myös huhtikuussa, voi jo kutosella alkaviin lukemiin pääsy olla työn takana. Paino pitäisi nyt saada pysymään tasaisessa laskussa niin, että pudotusta olisi edes kilon verran viikossa, eikä ylöspäin notkahduksia tulisi. Etenkään tuollaista maaliskuussa tullutta "pientä" viiden kilon notkahdusta, jonka karistamiseen kului useampi viikko.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa huhtikuusta kuluu jossain aivan muualla kuin kotosalla urheillen ja terveellisesti syöden. Lähden tänään viikoksi toiselle paikkakunnalle työharjoitteluun, enkä pääse punnitsemaan itseäni ennen viikonloppua. Maanantain punnituspäiväkin jää nyt siis välistä. Pelottaa vähän, miten selviän ensi viikosta ja tuleeko hiihtoloman jälkeinen tilanne toistumaan eli kotiin tullessa vaa-an lukema onkin yllättäen hypännyt 5 kiloa ylöspäin. Työharjoittelun takia urheilulle ei jää hirveästi aikaa, enkä edes tiedä millaiset lenkkeilymahdollisuudet paikan päällä on. Terveellisen ruokavalion ylläpitokin on vaikeampaa kuin kotona, koska joudun ruokailemaan päivittäin työpaikan ruokalassa. Univelkaa ja stressiäkin on varmasti luvassa, joten saan kyllä tehdä kaikkeni, etten sorru iltaisin herkuttelemaan sen vastapainoksi.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Myöhemmin huhtikuussa luvassa on vielä viikonlopun yli kestävä kaupunkiloma ja viikon etelänmatka. Olen siis ylipäätään hieman huolissani siitä, miten saan painon pysymään laskussa huhtikuun aikana, mutta pitää vain yrittää elää viikko kerrallaan ja tehdä parhaansa. Olisi mukavaa, jos pääsisin normaalipainon lähelle ennen matkalle lähtöä, mutta bikinit taidan suosiolla jättää kotiin. Pitää toivoa, että pystyn käyttämään niitä sitten kesällä.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Seuraava päivitys siis ensi viikonloppuna, saapa nähdä mitä vaaka silloin näyttää!</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-22904035330706584392011-04-02T16:21:00.000+03:002011-04-02T16:34:13.876+03:00Maaliskuun yhteenveto<div style="text-align: justify;">Maaliskuu vaihtui eilen huhtikuuksi, mutten harmikseni ehtinyt käydä vaa-alla aamulla lainkaan: nukuin pommiin ja ehdin kiitää juuri ja juuri ajoissa tenttiin. Illalla luvassa oli pienet illanistujaiset, joissa "jouduin" muutaman viinilasillisen lisäksi nautiskelemaan suklaata, patonkia ja juustoja, joten tänä aamuna vaa-alle nousu ei oikein houkutellut. Toisaalta uskoisin, että eilisen kokonaisenergia jäi illan herkuttelusta huolimatta aika reippaasti miinukselle, koska pyöräilin kokonaisuudessan ainakin parin tunnin verran koulu-koti-keskusta-väliä. Maaliskuun viimeisen päivän paino saa nyt siis jäädä huhtikuun ekan päivän lukemaksi, tuskinpa paino hirveästi todellisuudessa siitä on mihinkään suuntaan muuttunut.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Painon kehitys maaliskuun aikana näytti siis seuraavanlaiselta: </div><div style="text-align: justify;">1.3.<b> 73,3 kg</b></div><div style="text-align: justify;">7.3. <b>72,2 kg</b></div><div style="text-align: justify;">15.3. <b>77,6 kg</b></div><div style="text-align: justify;">21.3. <b>73,6 kg</b></div><div style="text-align: justify;">28.3. <b>72,5 kg</b></div><div style="text-align: justify;">1.4. <b>71,8 kg</b></div><div style="text-align: justify;">Kokonaispudotusta tuli maaliskuun alkuun nähden vain 1,5 kilon verran, mikä ei todellakaan ole kovin huima tulos. Olen silti tyytyväinen: olen urheillut paljon enemmän kuin aiemmin, kuntoni on parantunut selvästi ja lihastakin on varmasti tullut jonkin verran lisää. Ja tietysti kun vertaa nykyistä painoa kuukauden pahimpaan vaakalukemaan, hiihtoloman jälkeisen hiilaripöhön 77,6 kiloon, siitä on tultu alas 5,8 kiloa ;) Toki kutosella alkaviin lukemiin olisi ollut mukava päästä jo maaliskuun aikana, mutta tälläkin laihtumistahdilla pääsen varmasti ainakin lähelle sitä huhtikuun aikana.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Suurin saavutus maaliskuun aikana on ehkä kuitenkin ollut se, että olen oppinut viime aikoina arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla kuin ennen: ennen aina syödessä piti olla telkkari tai tietokone auki ja tehdä jotain samaan aikaan sen sijaan, että olisi keskittynyt pelkästään ruokailemaan. Söin myös paljon valmisruokia ja esimerkiksi raejuustoa suoraan purkista, eikä ruoan ulkonäöllä tai esillelaitolla ollut juurikaan väliä: omistin vain muutaman vanhan kotoa tuodun lautasen ja kupin. Maaliskuun aikana olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ja nykyisin tykkään etenkin viikonloppuisin kokata jotain ihanaa (mutta silti terveellistä) ruokaa, laittaa sen nätisti esille ja viettää mukavan ruokailuhetken syöden hitaasti ja nautiskellen, pelkästään syömiseen keskittyen. Olen joutunut ostamaan melkoisen määrän uusia astioita, mutta jotenkin vain ruoka maistuu paremmalta, kun sen eteen on nähnyt enemmän vaivaa ja panostaa myös estetiikkaan.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4896707769625414044.post-5980280541079777002011-03-31T14:26:00.001+03:002011-03-31T21:18:40.501+03:00Eka välitavoite saavutettu<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCoVKIBWGGCvQN682mNZZMIYj9dHD78Vgeph278CqRSJD6Y4nNQvy7ijz6JKVSiqiHTM4FcpPh04ljAzdcAuZFHu9wwMmHiCrQ3CkBzoDzJqb5FIFZazdGzqe2hv307BboIlYL_1d8-pCL/s1600/painolukema.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCoVKIBWGGCvQN682mNZZMIYj9dHD78Vgeph278CqRSJD6Y4nNQvy7ijz6JKVSiqiHTM4FcpPh04ljAzdcAuZFHu9wwMmHiCrQ3CkBzoDzJqb5FIFZazdGzqe2hv307BboIlYL_1d8-pCL/s1600/painolukema.png" /></a></div><div style="text-align: justify;">Jee, ensimmäinen välitavoite eli alle 72 kiloa on <i>viimeinkin</i> saavutettu: tänä aamuna vaaka näytti <b>71,8 kg</b>. Aika tiukoille kyllä meni, etten olisi päässyt edes tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen maaliskuun aikana. Avasin äsken palkkioksi jo aiemmin tilaamani levyjä ja elokuvia sisältävän paketin ja viikonloppuna aion pitää leffaillan. Huomenna alkaa huhtikuu, joten saapa nähdä millaisen lukeman vaaka aamulla näyttää tuonne oikealla olevaan paino-gadgetiin kirjattavaksi. Joudun lukemaan huomiseen tenttiin koko illan, mutta tällä kertaa on pakko koittaa selvitä lukemisesta mässyjen sijaan pelkän light-energiajuoman voimalla jo ihan siitä syystä, että huomisaamun lukeman on parempi olla siedettävä. Aionkin keskittyä lukemiseen vasta illalla ja urheilla ainakin yli 1500 kalorin edestä: kävin jo pyöräilemässä 1,5 tunnin lenkin ja kohta lähden vielä hiihtämään pariksi tunniksi.</div><div style="text-align: justify;"><br />
</div><div style="text-align: justify;">Olen tällä hetkellä aivan rakastunut hiihtämiseen: on käsittämättömän mahtavaa hiihtää auringonpaisteessa hieman jääpintaisella ladulla. Harmillista kyllä, tämä on todennäköisesti viimeinen hiihtoviikko tänä talvena, koska latu alkaa olla paikoittain sula. Hiihtokauden loppu tulee jättämään suuren aukon elämääni, koska hiihto on viime aikoina ollut minulle se kaikkein mieluisin urheilulaji, mutta juoksu ottanee sen paikan kympille treenauksen myötä.</div>Sewnhttp://www.blogger.com/profile/05886513044272674389noreply@blogger.com5