perjantai 29. huhtikuuta 2011

Loman jälkeisiä tunnelmia

Reilun viikon hiljaiselon jälkeen pääsen vihdoin blogiin kertomaan kuulumisia. Palailin siis eilen Kanarialta ja matka ei todellakaan mennyt aivan putkeen, kiitos ihanan kevätflunssan. Lähtöä edeltävänä aamuna kurkkuni oli kipeä ja olo muutenkin tukkoinen. Lentomatkalla tilanne vain paheni ja ensimmäisenä aamuna Kanarialla päällä olikin jo ihan kunnon flunssa kuumeineen. Olo oli sen verran surkea, että kun muut makoilivat rannalla, vietin itse pari ensimmäistä päivää hotellihuoneessa makoillen. Kaverini kuskasivat minulle suklaata, sipsejä ja muuta mässyteltävää ja niitä sitten vedinkin huonoa oloa parantaakseni. Parin päivän kuluttua olin sen verran terve, että pystyin jo lähtemään muiden mukana läheisille ravintoloiden, kahviloiden ja baarien terasseille. Loppuloman vietimmekin lähinnä terassilta toiselle kulkemalla, kiitos suhteellisen alhaisen hintatason ja lomatunnelman. Pitsaa tai jotain muuta epäterveellistä ravintolaruokaa tuli syötyä joka päivä (joskus jopa useamman kerran päivässä) ja siihen päälle vielä jäätelöä ja leivoksia jälkiruoaksi. Tietysti myös juhlimassa tuli käytyä parina iltana.

Mikään terveysloma ei siis todellakaan ollut kyseessä, vaikka olinkin etukäteen asennoitunut siihen, että yrittäisin välttää herkkuja, syödä lounaaksi pitsan sijaan salaatteja ja harrastaa liikuntaa. Flunssa esti kuitenkin aika tehokkaasti urheilun ja vasta aivan loman loppupuolella jaksoin käydä kävelemässä vähän kaupungilla, mutta siihen viikon liikunta aika lailla jääkin. Jostain syystä pääni sisälle on muodostunut outo ajattelukuvio, että jos en urheile, ei ole myöskään mitään järkeä syödä terveellisesti. Se on todella typerä ajattelutapa, josta pitäisi todellakin päästä eroon. Joka tapauksessa sen ja ehkä osittain myös kaverien esimerkin kannustamana kuluneen viikon aikana on tullut vedettyä vähintään 4000 kaloria päivässä, joten puhdasta lihomista lienee tullut ainakin pari kiloa. Vaa-alle en kuitenkaan ole vielä uskaltautunut nousemaan, vaan suunnitelmissa olisi punnita itsensä maanantaina, vapun juhlimisen jälkeen paino ei nimittäin varmastikaan näyttäisi kovin hyvältä. Ei sillä, että se kovin hyvältä tulee muutenkaan näyttämään: viimeiset 2 viikkoa on mennyt aivan järkyttävän epäterveellisissä merkeissä ja viime vaa-alla käynnistäkin on kulunut jo yli 2 viikkoa. Olo on todella turvonnut ja housut ovat alkaneet puristaa siihen malliin, että en malta odottaa, että paino lähtee taas laskuun. Sekin tietysti harmittaa, kun joutuu kirjaamaan tuohon oikealla olevaan paino-gadgetiin toukokuun lähtöpainoksi huhtikuun alkua korkeamman lukeman.

Nyt pitääkin ryhdistäytyä ja päästä takaisin laihdutuksen makuun, näyttää vaaka maanantaina miten kamalaa lukemaa tahansa. Lenkille en tosin vieläkään pääse, koska nuha ja kurkkukipu vaivaavat edelleen. Toivon kuitenkin, että pääsisin lenkille heti maanantaina. Vähän kyllä huolestuttaa kolmen viikon päästä koittava Naisten kymppi, koska juoksutaukoa on tullut jo pari viikkoa ja en tule siihen mennessä varmastikaan saavuttamaan normaalipainoa. Yritän tässä pikkuhiljaa palailla myös terveelliseen ruokavalioonkin, vaikka toki huominen vappuaatto tulee varmasti vielä menemään aika epäterveellisissä merkeissä. Suurin haaste tulee olemaan itsensä vieroittaminen suklaasta, jota tuli syötyä lomalla aivan järkyttävän paljon. Onnistuin jo varmaan kehittämään itselleni jonkinlaisen riippuvuuden, koska tälläkin hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli marssia kauppaan ostamaan suklaalevy. Pakko kuitenkin yrittää hillitä itsensä, koska päätin olla heinäkuun alkuun asti jäätelö- ja karkkilakossa. Toki olen ennekin pyrkinyt rajoittamaan niiden syöntiä, mutta nyt todellakin on aloitettava ihan absoluuttinen lakko, joka käsittää myös kaikenlaiset "erikoistilanteet", kuten juhlat ja lomamatkat. Niiden varjolla on nimittäin tullut viime aikoina mässäiltyä aivan järkyttävät määrät herkkuja. Jos onnistun, hankin itselleni heinäkuun alussa palkkioksi uudet verhot ja pussilakanat. Saanpa kämppääni  pitkästä aikaa vähän uutta ilmettä.

Hyvää vappua kaikille! :)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Pikapostaus

Palasin myöhään eilen Ruotsista ja lähden aikaisin huomisaamuna Kanarialle. Kuten arvata saattaa, tämä päivä on ollut lievästi sanoen kiireinen ja kulunut pakkailun, siivouksen ja kouluhommien hoidon parissa. Olen joutunut selviämään tästä kaikesta vain muutamien tuntien yöunilla, joten olo on nyt lievästi sanoen väsähtänyt. Vaa-alle en Tukholman reissun jälkeen uskaltautunut tänä aamuna koska a) siellä tuli elettyä varsin epäterveellisesti, vaikka kävin yhtenä päivänä jopa lenkillä ja b) menkkani alkoivat tänään ja olo on aivan järkyttävän turvonnut myös sen takia. Tänään olen myös sortunut syömään pussillisen karkkia, mistä syytän menkkoja ja väsymystä.

Pitääpä siis todellakin yrittää hiukkasen skarpata Kanarialla! Nyt pitää vielä hoitaa viime hetken pakkailuja eli ensi viikkoon!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Päivän paino

Tänä aamuna vaaka oli taas palannut melkein työharjoittelua edeltäviin lukemiin näyttäen 71,9 kg. Kävin eilen hölkkäilemässä rennon puolen tunnin lenkin ja olen kävellyt myös paljon viime päivinä, koska pyöräni on ollut keväthuollossa. Siltikään en ole nyt tällä viikolla ehtinyt panostamaan ihan hirveästi laihduttamiseen, koska olen valmistautunut matkalle lähtöön. Huomisaamuna Tukholmaan lähtö on vihdoin edessä ja nyt pitäisi sitten yrittää reissun ajan pysytellä näissä painolukemissa. Tai jos hyvin käy, saada jopa muutama sata grammaa putoamaan viikonlopun aikana, kyllähän kaupunkilomalla tulee kuitenkin käveltyä aika paljon ympäriinsä. Olisi mukavaa, jos tiistaina Kanarialle lähtiessä paino olisi alle 71,5 kiloa, joka on tähän mennessä matalin lukema, johon olen elokuun jälkeen päässyt. Tuo lukema taisi näkyä vaa-assa peräti vuorokauden ajan, koska se oli juuri ennen joululomalle lähtöä ja joulumässäilyn aloittamista.

Nyt alankin tässä pikkuhiljaa pakkailemaan. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kuvahaaste ja viikon paino

Uskaltauduin eilisaamuna punnitsemaan itseni ja vaaka näytti 72,3 kg. Onnistuin siis vetämään työharjoitteluviikon aikana naamaani karkkeja puolen lisäkilon edestä, mutta olen oikeastaan silti ihan tyytyväinen, kun lukema on suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin ennen harjoitteluun lähtöä. Olen pari viime päivää juoksennellut tukka putkella ympäri kaupunkia hoitamassa rästissä olevia asioita, jotka pitää olla hoidettuna ennen huhtikuun loppua. Lähden nimittäin ylihuomenna Tukholmaan sukuloimaan viikonlopuksi ja ehdin sieltä palattuani käydä vain kääntymässä kotona ennen tiistaita, jolloin suuntaan reiluksi viikoksi Kanarialle lomailemaan. Tajusin tänään, että tulen viettämään huhtikuusta enää 4 päivää kotosalla. Se on huolestuttavaa sikäli, että painoa pitäisi saada putoamaan useampi kilo ennen toukokuuta. Eipä tässä siis auta muu kuin raahata lenkkitossut mukaan Kanarialle ja yrittää ihan oikeasti katsoa siellä ollessa, mitä suuhunsa laittaa. Ruotsissa liikunta rajoittunee varmastikin ihan vain shoppailuun, enkä usko myöskään pystyväni kieltäytymään sukulaisten tarjoilemista ruuista. Pitääkin vielä huomenna ennen lähtöä päivittää paino tänne, niin tulee edes vähän paineita pysyä erossa pahimmista herkuista :D

Sain Mannalta seuraavanlaisen kuvahaasteen:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Kohdalle sattui kansio, johon tallentelen inspiroivia tyyliin liittyviä kuvia. Kyseessä on Saks In The City-blogista koneelleni nappaama blogin pitäjää Sakinaa esittävä kuva. Kyseinen kuva on päätynyt tyyli-kansiooni siksi, että vaateyhdistelmä on samaan aikaan rento ja tyylikäs ja ihanan tyttömäinen. Voisin hyvin kuvitella pukeutuvani noin vaikkapa kesäistä illanviettoa varten. Sakina on muuten elävä todiste siitä, että lihavampikin ihminen voi olla kaunis ja pukeutua tyylikkäästi. Itse sen sijaan koen lihavuuteni rajoittavan hirveän paljon tyyliäni ja pukedun yleensä todella vaatimattomasti koittaen peitellä läskejäni löysillä vaatteilla, jotka eivät vahingossakaan herätä huomiota. Se on sääli, sillä rakastan muotia ja vaatteita. Toivottavasti laihtuminen tuo minulle vähän rohkeutta leikitellä tyyleillä.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Takaisin arkeen

Palasin eilen takaisin kotiin vietettyäni vajaan viikon työharjoittelussa toisella paikkakunnalla ja toistaiseksi en ole uskaltautunut vaa-alle katsomaan, kuinka paljon onnistuin keräämään lisää painoa. Valitettavasti tiedän jo etukäteen, että lihomista on tapahtunut - ja reilusti. Ensimmäiset pari päivää sujuivat vielä kohtuullisen hyvin ja onnistuin välttelemään ylensyömistä. Liikuntaa en kuitenkaan harrastanut koko viikkona lähes lainkaan muutamaa kävelylenkkiä lukuunottamatta, kiitos surkeiden ilmasto-olosuhteiden: kadut olivat loskan peitossa ja yhtä iltaa lukuunottamatta satoi vettä. Vaikka alku sujui ihan hyvin, puolessavälissä viikkoa univelkaa ja stressiä oli kertynyt sen verran, että löysin itseni illalla tv:n ääreltä irtokarkkeja mässäilemästä. Koko loppuviikko kuluikin sitten tällä linjalla. Järkyttävää sikäli, että kotioloissa syön karkkia äärimmäisen harvoin. Etenkin irtokarkkeja olen vältellyt aina, jopa 90-kiloisena, koska niitä tulee syötyä helposti niin paljon, koska haluaa kauhoa pussiin mahdollisimman montaa eri makua.

Oli siis jälleen kerran aivan ihanaa palata kotiin tuttujen rutiineiden pariin. Vielä eilen olo oli melko turvonnut, mutta nyt tilanne alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun olen päässyt taas takaisin terveellisempään ruokailurytmiin ja urheillut varsin ahkerasti. Poissaoloni aikana kevät oli vihdoin saapunut tännekin ja havaitsin hiihtokauden olevan nyt sitten virallisesti ohi, kun ladulla on enemmän sulia kohtia kuin lunta. Outoa sinänsä, eihän siitä kuitenkaan ole kuin reilu viikko, kun kävin viimeksi hiihtämässä. Juoksusta tulee nyt sitten tärkein liikuntamuotoni ja kävinkin eilen ostamassa uuden juoksupaidan ja -takin. Nyt pitäisi vielä hankkia uudet lenkkarit, tein nimittäin eilen kolmen vartin lenkin ja sain jalkoihini kunnon rakot vanhoista hajoamispisteessä olevista kengistäni. Muuten juoksu sujui hyvin ja pitkästä aikaa sulalla asfaltilla juokseminen tuntui mahtavalta. Tästä se kympille treenaus alkaa!

Huomenna pitäisi heti aamusta katsastaa, paljonko paino on noussut. Odotan kauhulla, mutta eiköhän paino laske taas melko nopeasti normaalille tasolle, kun pahin turvotus kaikkoaa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Huhtikuusta

Viimeistään nyt olisi aika pohdiskella huhtikuun laihdutustavoitteita. Suurimpana tavoitteena on tietenkin normaalipainoon pääsy ja se lienee aivan realistinen tavoite: matkaa tuohon 68 kiloon on jäljellä enää 3,8 kiloa. Toisaalta maaliskuussa paino laski niin hitaasti, että jos sama tahti jatkuu myös huhtikuussa, voi jo kutosella alkaviin lukemiin pääsy olla työn takana. Paino pitäisi nyt saada pysymään tasaisessa laskussa niin, että pudotusta olisi edes kilon verran viikossa, eikä ylöspäin notkahduksia tulisi. Etenkään tuollaista maaliskuussa tullutta "pientä" viiden kilon notkahdusta, jonka karistamiseen kului useampi viikko.

Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa huhtikuusta kuluu jossain aivan muualla kuin kotosalla urheillen ja terveellisesti syöden. Lähden tänään viikoksi toiselle paikkakunnalle työharjoitteluun, enkä pääse punnitsemaan itseäni ennen viikonloppua. Maanantain punnituspäiväkin jää nyt siis välistä. Pelottaa vähän, miten selviän ensi viikosta ja tuleeko hiihtoloman jälkeinen tilanne toistumaan eli kotiin tullessa vaa-an lukema onkin yllättäen hypännyt 5 kiloa ylöspäin. Työharjoittelun takia urheilulle ei jää hirveästi aikaa, enkä edes tiedä millaiset lenkkeilymahdollisuudet paikan päällä on. Terveellisen ruokavalion ylläpitokin on vaikeampaa kuin kotona, koska joudun ruokailemaan päivittäin työpaikan ruokalassa. Univelkaa ja stressiäkin on varmasti luvassa, joten saan kyllä tehdä kaikkeni, etten sorru iltaisin herkuttelemaan sen vastapainoksi.

Myöhemmin huhtikuussa luvassa on vielä viikonlopun yli kestävä kaupunkiloma ja viikon etelänmatka. Olen siis ylipäätään hieman huolissani siitä, miten saan painon pysymään laskussa huhtikuun aikana, mutta pitää vain yrittää elää viikko kerrallaan ja tehdä parhaansa. Olisi mukavaa, jos pääsisin normaalipainon lähelle ennen matkalle lähtöä, mutta bikinit taidan suosiolla jättää kotiin. Pitää toivoa, että pystyn käyttämään niitä sitten kesällä.

Seuraava päivitys siis ensi viikonloppuna, saapa nähdä mitä vaaka silloin näyttää!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Maaliskuun yhteenveto

Maaliskuu vaihtui eilen huhtikuuksi, mutten harmikseni ehtinyt käydä vaa-alla aamulla lainkaan: nukuin pommiin ja ehdin kiitää juuri ja juuri ajoissa tenttiin. Illalla luvassa oli pienet illanistujaiset, joissa "jouduin" muutaman viinilasillisen lisäksi nautiskelemaan suklaata, patonkia ja juustoja, joten tänä aamuna vaa-alle nousu ei oikein houkutellut. Toisaalta uskoisin, että eilisen kokonaisenergia jäi illan herkuttelusta huolimatta aika reippaasti miinukselle, koska pyöräilin kokonaisuudessan ainakin parin tunnin verran koulu-koti-keskusta-väliä. Maaliskuun viimeisen päivän paino saa nyt siis jäädä huhtikuun ekan päivän lukemaksi, tuskinpa paino hirveästi todellisuudessa siitä on mihinkään suuntaan muuttunut.

Painon kehitys maaliskuun aikana näytti siis seuraavanlaiselta:
1.3. 73,3 kg
7.3. 72,2 kg
15.3. 77,6 kg
21.3. 73,6 kg
28.3. 72,5 kg
1.4. 71,8 kg
Kokonaispudotusta tuli maaliskuun alkuun nähden vain 1,5 kilon verran, mikä ei todellakaan ole kovin huima tulos. Olen silti tyytyväinen: olen urheillut paljon enemmän kuin aiemmin, kuntoni on parantunut selvästi ja lihastakin on varmasti tullut jonkin verran lisää. Ja tietysti kun vertaa nykyistä painoa kuukauden pahimpaan vaakalukemaan, hiihtoloman jälkeisen hiilaripöhön 77,6 kiloon, siitä on tultu alas 5,8 kiloa ;) Toki kutosella alkaviin lukemiin olisi ollut mukava päästä jo maaliskuun aikana, mutta tälläkin laihtumistahdilla pääsen varmasti ainakin lähelle sitä huhtikuun aikana.

Suurin saavutus maaliskuun aikana on ehkä kuitenkin ollut se, että olen oppinut viime aikoina arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla kuin ennen: ennen aina syödessä piti olla telkkari tai tietokone auki ja tehdä jotain samaan aikaan sen sijaan, että olisi keskittynyt pelkästään ruokailemaan. Söin myös paljon valmisruokia ja esimerkiksi raejuustoa suoraan purkista, eikä ruoan ulkonäöllä tai esillelaitolla ollut juurikaan väliä: omistin vain muutaman vanhan kotoa tuodun lautasen ja kupin. Maaliskuun aikana olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ja nykyisin tykkään etenkin viikonloppuisin kokata jotain ihanaa (mutta silti terveellistä) ruokaa, laittaa sen nätisti esille ja viettää mukavan ruokailuhetken syöden hitaasti ja nautiskellen, pelkästään syömiseen keskittyen. Olen joutunut ostamaan melkoisen määrän uusia astioita, mutta jotenkin vain ruoka maistuu paremmalta, kun sen eteen on nähnyt enemmän vaivaa ja panostaa myös estetiikkaan.