Urheilua

Eli tästä se todella taas lähtee. Tänään olen ehtinyt kuntopyöräillä jo 75 minuuttia. Tavoite olisi saada sellaiset 1000 kaloria tänään urheilua eli pitänee vielä illalla koittaa käydä parin tunnin kävelylenkillä tai pyöräillä reilu tunti. Fiilis on mahtava, kun uusi projekti on taas saatu potkaistua käyntiin!

Aika kuluu

Jaahas, jälleen kerran kirjaudun blogiini ja huomaan aikaa kuluneen melkein puoli vuotta. Kerronpa tämän hetken kuulumiseni. Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Ja olen lihonut, aivan kamalasti. Ero poikaystävästä on varmaan maailman typerin tekosyy, miksi paino on noussut. Mutta ihan oikeasti, se todella on vaikuttanut. Jos parisuhde lihotti minua, niin ero lihotti kaksinverroin enemmän. Kyseessä oli ensimmäinen vakava parisuhteeni, vaikkemme olleet kauaa yhdessä. Erosimme kesällä. Ja jokainen joka on joskus eronnut varmaan tietää, että se voi ihan oikeasti ottaa koville. Omassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen nyt 4 kuukautta viettänyt lähinnä suklaan ja itsesäälin parissa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin ja lihoa takaisin samoihin mittoihin, joissa pahimmillani olen ollut, antaa vaa-an nousta yli 90 kilon. Tai sitten voin nyt lopettaa kierteen, herätä aamulla ja lähteä lenkille suklaasta haaveilun sijaan.

Eli marraskuu. Laihdutusprojektin uusi alku. Tiedän, että tällainen "uusi kuukausi, uusi elämä"-ajattelu on erittäin väsynyttä, mutta silti olen nyt päättänyt turvautua siihen kuukauden vaihtuessa marraskuuksi ja syksyn kääntyessä viimeistään talveen. Syksy on kertakaikkiaan mennyt niin rappiollisissa merkeissä ja ahmiessa suruun, että haluan irrottautua siitä ajanjaksosta kokonaan. Minusta on koko ajan tuntunut turvonneelta ja olen haaveillut ulosmenosta, mutta jotenkin vain olen jäänyt sisälle, siltikin, että tiedän, kuinka paljon nauttisin vaikkapa kävelylenkistä. Ja ihan oikeasti, uskon nyt päässeeni yli myös erosta. Jos haluan joskus uuden parisuhteen, minun täytyy päästä jälleen siihen tilaan, jossa olin reilu vuosi sitten. Tyytyväinen itseeni ja jonkinlaisessa harmoniassa. Se on ehkä nyt tärkein tavoitteeni: päästä sellaiseen painoon, sellaiseen elämäntapaan, että herään aamulla energisenä ja pystyn katsomaan peiliin ja oikeasti tykkäämään siitä, mitä näen. Siihen toivon pääseväni lähikuukausina.

Tehtävää on paljon. Ensin minun pitää saada takaisin päälle lenkkeilyrutiini. Käydä vähintään kerran päivässä tunnin-parin kävelyllä nyt alkuun. Ja niin, olen nyt hankkinut vihdoin kauan suunnittelemani kuntopyörän. Sillä saa hien nostettua pintaan nyt, kun pyöräily ei enää lumessa ja jäässä onnistu, ja juoksukaan ei toisaalta nyt vuoden juoksusta pidetyn tauon jälkeen voi kuulua päivittäiseen treeniin. Aluksi voisi koittaa hölkkäillä kerran pari viikkoon, sitten vähän nostaa määriä. Kuntopyöräily ja kävely ovat nyt varmasti ne päälajit, jolla lähden pudotusprojektia jatkamaan.

En muuten uskalla vielä edes käydä vaa-alla. Voin helposti arvioida, että painon täytyy olla jossain 80-85 kilon tienoilla, kaikki entiset vaatteeni ovat nimittäin käyneet auttamattoman pieneksi. Ehkä voisin nyt kuukauden verran treenata ja syödä terveellisesti, ja punnita itseni vaikkapa joulukuun alussa, jolloin vaakalukema ei ehkä ole enää ihan niin lannistava. Tähdätään siihen.

Vajaat 10 minuuttia kuukauden vaihtumiseen. Nyt nukkumaan ja huomenna nauttimaan uudesta alusta.

Puoli vuotta myöhemmin

Hassua, että viime päivityksestä on kulunut jo puoli vuotta. Silloinhan uutta intoa puhkuen ajattelin jatkaa moneksi kuukaudeksi jäänyttä laihdutusurakkaa, mutta kappas vain - nyt väliin tuli vielä pidempi tauko. Mitä tämän puolen vuoden aikana sitten on tapahtunut: noh, ainakaan en vieläkään ole - yllätys, yllätys - laihtunut. Veikkasisin olevani aika lailla samoissa mitoissa kuin viime päivityksen aikaan, tosin välillä paino on ollut matalammallakin. Nyt koulukiireet ja -stressi ovat kuitenkin melko tehokkaasti haitanneet terveellistä elämäntapaa, joten painoa on tullut lisää. Eniten harmissani olen juoksun jäämisestä: en ole harrastanut aktiivisesti juoksua oikeastaan sitten viime vuoden lopun. Silloin tällöin  olen yrittänyt aloittaa, mutta homma on jäänyt parin viikon päästä. Olo on jotenkin vedoton ja epäenerginen, kun ei urheile. Ja juoksu - se on todellakin aivan käsittämättömän raskasta pitkän tauon jälkeen. Ehkä se johtuu vain siitä, etten haluaisi myöntää itselleni, että ennen niin hyvä juoksukuntoni on nyt lopullisesti menetetty. Että pitäisi alkaa juoksemaan lyhyempiä lenkkejä ja hitaampaa kuin mihin olen tottunut. Olen yrittänyt juosta kylmiltään puolen tunnin lenkkejä reippaalla temmolla ja pettynyt hirveästi, kun se ei olekaan onnistunut.

Mutta niin. Viimeisten tenttien jälkeen ja kesälomalle siirtymisen myötä aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Alkaa taas juoksemaan, koska se tuo elämään niin käsittämättömän paljon energiaa ja iloa. Ja sitten pikkuhiljaa lähteä taas tähtäilemään siihen pudotustavoitteeseen, jonka olen itselleni yli vuosi sitten asettanut.

Hyvää kesän odottelua kaikille!

Takaisin laihduttamaan!

Heiii!

On kulunut noin sata vuotta siitä, kun viimeksi päivitin blogini. Tarkemmin ottaen viime päivityksestä näyttäisi olevan nyt 4 kuukautta. Moni on varmasti ajatellut, että olen heittänyt pyyhkeen kehään ja lopettanut koko projektin. Täytyy myöntää, että laihdutus ei todellakaan ole viime aikoina ollut ensisijainen mielessäni ollut asia. Kesän alussa muutin uuteen kämppään ja vähän sen jälkeen elämääni tuli vielä suurempi muutos, kun tapasin nykyisen poikaystäväni ja aloimme seurustella. Uudessa elämäntilanteessa laihdutus ei vain enää tuntunut niin keskeiseltä asialta elämässäni. Aluksi homma karkasikin aika lailla käsistä: urheilu jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi, eikä syömisiäkään tullut enää juuri tarkkailtua. Oikeastaan söin loppukesästä ja syksyn alussa parin kuukauden ajan juuri sitä mitä ikinä vain huvitti ja niin paljon kuin teki mieli. Jälleen kerran tuli osoitettua se, että niin ei vain yksinkertaisesti voi tehdä: syyskuun puolessa välissä vaaka näytti 81 kiloa eli läskiä oli kertynyt reilussa kahdessa kuukaudessa huimat 7 kiloa! Onneksi tässä vaiheessa tajusin lopettaa kierteen ja aloitin taas lenkkeilyn ja syömisieni tarkkailun.

Nyt olen siis pikkuhiljaa palaillut laihdutusprojektini pariin ja saanut pudotettua "kesäkiloista" noin puolet. Tällä hetkellä vaaka näyttää lukemaa 75 kg, joten vielä on matkaa siihen pisteeseen, että voin jatkaa siitä, mihin kesän alussa jäin. Juoksun suhteen olen onneksi nyt syksyn myötä saavuttanut aika lailla aiemman tason eli sen, että pystyy juoksemaan kolmen vartin lenkkejä ilman suurempia ongelmia. Syyskuussa tekemäni ensimmäinen lenkki noin kahden kuukauden tauon jälkeen oli kyllä jotain aivan kamalaa, enkä jaksanut hölkätä edes puolta tuntia yhteen menoon. Opinpa ainakin sen, että juoksukunto romahtaa aivan uskomattoman nopeasti, mikäli ei jaksa raahautua lenkkipolulle.

Nyt pitäisi siis asettaa laihdutukselle uudet tavoitteet ja jatkaa työlästä matkaa kohti tavoitepainoa, joka edelleen on se 58 kiloa. Isoin tavoite tällä hetkellä on kuitenkin saada vaa-asta irti kutosella alkava lukema vielä tämän vuoden puolella. Olen oppinut viimeisen 1,5 vuoden aikana, jonka olen laihdutusprojektini parissa vaihtelevalla aktiivisuudella viettänyt, ettei itselleen pidä asettaa liian kovia pudotustavoitteita. Kuvittelin vielä vuosi sitten, että pystyn kuukaudessa laihtumaan 6-8 kiloa, mutta nykyään ymmärrän jo, ettei tuollaisia lukemia ole yksinkertaisesti mahdollista saavuttaa niin lyhyesssä ajassa, koska ei ihminen pysty kuluttamaan jokaista päiväänsä pelkästään laihdutusta ajatellen ja kuntoillen. Ja mitä pienempiin lukemiin mennään, sitä hitaammin kilot lähtevät ja jo puolen kilon viikottainen pudotus vaatii melkoisia ponnistuksia. Normaalipainoon pääsy jäänee siis ensi vuoden tavoitteeksi, mutta aion kyllä tehdä kaikkeni, että seuraavan 2 kuukauden sisällä saan vaa-asta näkymään jonkin kutosella alkavan lukeman, oli se sitten vaikka 69,9 kg :)

Päivitystä piiitkästä aikaa!

Ihan järkyttävän pitkään on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne! Elämässäni on nimittäin tapahtunut yksi iso muutos, muutin nimittäin vihdoin kunnon kämppään! En siis suinkaan hukkunut juhannuksena niin kuin jotkut varmaan ehtivät jo luulla, kun juhannuksen jälkeen blogi hiljeni. Uudessa kämpässäni ei vielä ole nettiä, minkä takia päivitykseen on tullut väkisinkin katkos. Näillä näkymin saan netin toimimaan vasta elokuun alussa, joten heinäkuussa tulee olemaan vähän hiljaisempaa. Muutosta aiheutuvien kiireiden vuoksi laihdutusrintamallakin on ollut aika hiljaista, mutta nyt kun suurimmat kiireet alkavat olla takana ehtinen taas panostaa myös painonpudotukseen. Huomenna suunnitelmissa on lähteä lenkille parin viikon tauon jälkeen (huhhuh, miten aika taas rientää) ja ruokavalion suhteenkin olisi vähän varaa skarpata! Yritän netin puutteestakin huolimatta päivittää tänne kuulumisia aina, kun vain tilaisuus tarjoutuu! Vaa-allekin pitäisi nousta heti, kun löydän sen muuttolaarikoistani.

Muutto tuli eteen aivan äkkiä ja harkinta-aikaa jäi oikeastaan vain alle vuorokausi. Olen asunut jo melkein 4 vuotta aivan kamalassa asunnossa ja vaikka tarjolla ollut kämppä oli aivan mahtava,  päätös uuteen asuntoon muutosta oli hankala. Jotenkin olin ajatellut, että sitten kun olen päässyt tavoitepainooni, voin alkaa laittaa kuntoon myös elämän muita osa-alueita. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, ettei tuollaisessa ajattelumallissa ole mitään järkeä, vaan laihdutuskin sujuu paremmin, kun on muuten tyytyväinen elämäänsä. Siispä nyt asun unelmieni kämpässä, siitäkin huolimatta, ettei vartaloni ole lähelläkään unelmavartaloani. Vaikka kämppäni onkin ihana, jään kaipaamaan vanhan asuinalueeni lenkkipolkuja ja hiihtolatuja, jotka olivat aivan mahtavia. Eiköhän täältäkin kuitenkin löydy hyviä urheilupaikkoja. Tosin viehän se oman aikansa löytää mukavat reitit ja tottua niihin, etenkin kun ehdin kiintyä niin kovasti vanhoihin lenkkipolkuihini. Jään kaipaamaan merenrannalla juoksemista erityisen paljon, mutta voinhan välillä käydä vieläkin vanhoilla reiteilläni, vaikka se tarkoittaakin melkein puolen tunnin pyörämatkaa. Päätin myös, että syksyllä alan käymään salilla, jumpissa ja uimassa, olin sitten siihen mennessä normaalipainoinen tai en (tavoite tietenkin olisi olla). Aiemmin olen lykännyt niitäkin "sitten kun olen laiha"-ajatuksen perusteella. Monia muutoksia on siis tapahtunut, mutta laihdutus jatkuu edelleen!

Puolivälissä (taas)!

Aamulla ennen töihin lähtöä oli perinteisen maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti 73,8 kg. Tulos oli sikäli toki mukava, että pääsin uuden kilomäärän puolelle ja alan olla jälleen kerran suunnilleen puolivälissä 30 kilon pudotustavoitettani, mutta kesäkuuta kokonaisuutena ajatellen paino on kyllä tippunut harmittavan hitaasti. Kesäkuuta on kulunut jo 20 päivää ja olen koko tämän ajan pitänyt melkoisen tiukkaa linjaa niin ruokailun ja kuin urheilunkin suhteen: en ole syönyt yhtenäkään päivänä yli 1300 kalorin verran ja liikuntaa on tullut harrastettua paria vapaapäivää lukuunottamatta joka päivä ainakin 1000 kalorin edestä. Olen tähdännyt vähän nopeampaan pudotustahtiin, mutta kai sitä pitää olla tyytyväinen sihen, että suunta on oikea ja olo hyvä! Eiköhän paino tosin kohta (?) käänny reilumpaan laskuun, menkkoja ei jostain kumman syystä ole nimittäin vieläkään kuulunut. Menkat alkavat olla jo melkein pari viikkoa myöhässä ja tämä epäsäännöllisyys on nyt alkanut ärsyttämään sen verran, että päätin aloittaa pillerit uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Ainakin silloin kierto pysyy säännöllisenä, eikä joudu aina vain veikkailemaan alkamispäivää.

Tajusin juuri, että juhannuskin lähenee uhkaavasti. Vaikka olin suunnitellut viettäväni kaupunkijuhannuksen kotosalla, kaverini sai lopulta houkuteltua minut mökkeilemään. Torstaista sunnuntaihin tulee siis harmittava tauko laihdutukseen, mutta yritän pysytellä mahdollisimman terveellisellä linjalla koko mökkireissun.

Jes, painojumi selätetty!

Vihdoinkin melkein pari viikkoa kestänyt painon jumitus tuntuu loppuneen ja vaa-an lukema on lähtenyt laskemaan mukavasti: aamulla vaaka näytti jo 74,3 kg. Huomenaamuna tulee muuten tasan 2 viikkoa siitä, kun aloitin laihdutuksen uudestaan täydellä teholla reilun kuukauden tauon jälkeen. Olen toiveikas sen suhteen, että 74 kiloa voisi alittua aamulla. Menkkoja ei jostain syytä vielä ole kuulunut, vaikka niiden olisi kyllä pitänyt alkaa viimeistään tänään. Joko olen raskaana (hyyyvin epätodennäköistä) tai sitten ne alkavat ihan tässä lähipäivinä. Odotan innolla, koska sitten painolukema tulee ainakin laskemaan mukavaa tahtia, vaikka ei edes tekisi sen eteen hirveästi töitä.

Päivän liikuntasaldo näyttää ihan mukavalta: hyötyliikunnan muodossa on tullut pyöräiltyä yhteensä 45 minuuttia ja illalla kävin vielä pyöräilemässä parin tunnin lenkin siihen päälle. Eilen kävin juoksemassa paljon temmonvaihteluja sisältävän 50 minuutin lenkin ja sain jälleen kerran todeta, että juoksu on kyllä ihana laji! Mistään muusta ei vain tule yhtä hyvää fiilistä kuin mukavasta juoksulenkistä lempimusiikin tahdissa. Tein iPodiini uuden juoksusoittolistan, koska olen juossut viime vuoden puolelta asti aina samoja biisejä uudestaan ja uudestaan kuunnellen. Vaikka olenkin tottunut juoksemaan sen tahtiin ja on helppoa, kun pystyy tutun soittolistan avulla arvioimaan ajankulua lenkillä (tiedän, minkä biisin kohdalla esimerkiksi 15 minuuttia on kulunut ja niin edelleen), vaihtelu virkistää kummasti! Uusien biisien tahtiin juoksemisesta sai hirveästi uutta energiaa. Tästä viisastuneena tulenkin tulevaisuudessa päivittämään juoksusoittolistani ainakin kuukauden välein uusilla ja tuoreilla biiseillä, vaikka onhan uuden listan tekeminen toki aina melko työlästä: vauhdikkaiden ja rauhallisempien biisien välillä pitää olla oikea tasapaino, koska juoksun tempo määräytyy kuitenkin pitkälti aina meneillään olevan biisin mukaan. Tällä hetkellä listalta löytyy lähinnä indierockia ja vähän poppiakin, esimerkiksi The Killersiä ja The Soundsia.