tiistai 31. toukokuuta 2011

Takaisin laihdutuksen pariin!

Palasin eilen kotiin mökiltä ja tajusin, että kevät alkaa olla nyt lopussa. Huomenna alkaa kesäkuu ja sen myötä myös kesätyöt. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti olla jo tähän mennessä saavuttanut tavoitteeni, 58 kiloa. Toisin kuitenkin kävi, koska tällä hetkellä vaaka saattaa hyvinkin näyttää jopa parikymmentä kiloa enemmän siitä. En tiedä, koska en ole uskaltautunut vaa-alle lähes kuukauteen. En ole oikeastaan missään vaiheessa toukokuuta - ja huhtikuustakin vain parin viikon ajan - laihduttanut. Välillä olen ehkä harrastanut jonkinlaista painonhallintaa, mutta painon putoamista ei varmasti ole tapahtunut grammaakaan. Kevääseeni ei ole juurikaan mahtunut ihan tavallista arkea: koulua on ollut todella vähän ja suurin osa ajasta onkin kulunut joko matkaillessa, kavereiden luona vieraillessa ja se vähä aika, jonka olen kotona oleskellut, on ollut lähinnä tentteihin lukua.

Nyt kun lukuvuosi on ohi ja kesä alkaa, täytyy vihdoin palata takaisin laihdutuksen pariin. Aloitin laihduttamisen elokuussa, joten enää reilut pari kuukautta siihen, että projektini on kestänyt vuoden. Arkeen ja liikuntarutiineihin palaaminen ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta kesätyöt varmasti helpottavat asiaa, koska ne rytmittävät elämää mukavasti. Tulen niiden ansiosta myös viettämään kesäkuun kotosalla. Eipä siis muuta kuin aamulla vaa-alle ja uusia laihdutustavoitteita laatimaan!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kymppi takana!

Juoksin eilen Naisten kympin ja sehän meni ihan hyvin! Etukäteen jännitti, jaksanko edes juosta koko matkan. En ole koskaan juossut yli tunnin lenkkiä ja viime aikoina treenaus on vieläpä jäänyt todella vähälle: sairastelun ja muiden kiireiden takia olen viimeisen 4 viikon aikana käynyt lenkillä vain pari kertaa. Myös se, että ei ole vielä päässyt edes normaalipainon puolelle ja viime aikoina on tullut painoa lisää, vaikeuttaa tietysti myös juoksua. Onneksi pelko osoittautui turhaksi ja jaksoin juosta koko matkan ilman, että kertaakaan olisi tullut edes mieleen alkaa kävellä. Oli kyllä mukava huomata, ettei kunto kuukauden aikana ollutkaan laskenut niin paljoa kuin odotin.

Starttasin kympille hölkkääjien porukassa ja lähtö oli melko kaoottinen: että ylipäätään pystyi hölkkäämään, joutui ohittamaan lähes kävelyvauhtia etenevää ruuhkaista ihmismassaa ojien kautta. Ensimmäiset 5 kilometriä kuluikin aika lailla porukkaa ohitellessa, koska vielä siinnä vaiheessa virtaa riitti edetä juoksutahtia. 5 kilometrin jälkeen uupumus kuitenkin iski - juoksenhan useimmiten juuri puolen tunnin lenkkejä - ja etenin melko hidasta tahtia 8 kilometrin kohdalle. Viimeisen parin kilometrin kohdalla sain kuitenkin kerättyä lisää energiaa ja juoksin loppumatkan varsin reippaasti. Viimeisen kilometrin juoksin niin kovaa kuin jaloista lähti. Loppujen lopuksi matkaan meni sellaiset 1 h 6 minuuttia. Aika paljon saa siis vielä tehdä töitä, että onnistuu juoksemaan kympin alle tuntiin. Ensi vuoden tavoitteena voisikin olla startata juoksijoiden mukana ja yrittää selviintyä matkasta alle tunnissa!

Maalin tullessa oli kyllä aivan uskomaton fiilis. Vuosi sitten olin 90-kiloinen ja niin huonossa kunnossa, että jo parin kilometrin kauppamatka pyöräillen tuntui kovalta urheilusuoritukselta. Jos joku olisi silloin sanonut, että juoksen vuoden päästä kympin, en olisi todellakaan uskonut, koska silloin en ollut ikinä juossut edes kilometriä putkeen ja koko ajatus yleisillä paikoilla, muiden ihmisten katseiden alla urheilusta tuntui mahdottomalta. On kyllä hassua, miten paljon asiat voivat muuttua vuodessa! Nyt kun vielä onnistuisi pääsemään sinne normaalipainoon.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kiireen keskellä

Elämäni on ollut kuluneiden parin kuukauden aikana ehkä kiireisempää kuin koskaan aiemmin. Olen ehtinyt käydä kääntymässä kotona, tehnyt pari tenttiä ja sitten on pitänyt taas lähteä jonnekin päin maailmaa. Nyt vietin lähes viikon kavereideni luona Espoossa, jonne minun piti alunperin lähteä vain käväisemään tupareiden merkeissä. Olin alunperin suunnitellut viettäväni kymppiä edeltävän viikon urheilun parissa, mutta niinhän siinnä sitten kävi, että ainoaksi urheiluksi viime aikoina on jäänyt kaupungilla kävely ja tanssilattialla vietetyt baari-illat. Tuntuu todella oudolta, että olen viime aikoina tehnyt ylipäätään niin paljon asioita, koska yleensä elämäni on huomattavasti tylsempää ja vietän paljon aikaa kotosalla makoillen, kirjoja lukien ja leffoja katsellen. Ehkä sillä, että paino on pudonnut edes tämän verran, on jotain tekemistä asian kanssa: kun ei joudu häpeämään ulkonäköään niin paljoa kuin ennen, hakeutuu helpommin ihmisten seuraan. Vaikka onkin mukavaa tavata ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja, huomaan silti välillä kaipaavani kotielämää ja tuttuja rutiineja. Faktahan kuitenkin on, että minun pitäisi vielä edelleen pudottaa vähintäänkin 15 kiloa, ennen kuin voin siirtyä "normaaliin" elämään. Normaalilla tässä tarkoitan siis elämää, jossa ei tarvitse enää murehtia painoaan ja potea koko ajan huonoa omatuntoa, jos on syönyt ylimääräisiä kaloreita. Kuitenkin viime aikoina on hetkittäin kokonaan unohtanut ylipainonsa ja koko laihdutusprojektin, kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa.

Hektistä elämää on luvassa vielä noin viikon verran: tällä viikolla täytyy vielä pyöriä koulussa muutamana päivänä, sunnuntaina on edessä Naisten kymppi ja maanantaina on vihdoin lukuvuoden viimeinen tentti. Sitten lähden viikoksi rentoutumaan mökille ennen kesäkuun alussa alkavia kesätöitä. Odotan jo innolla kesäkuun alkua, koska sitten pääsen ainakin kiinni ruutineihin, jotka tukevat laihduttamista. Olen päättänyt, että omistan kesäkuun vain ja ainoastaan laihduttamiselle - tai sen vapaa-ajan, joka töiden jälkeen jää. Suurin osa kavereistani on kesätöissä toisilla paikkakunnilla, joten tässä tyhjässä kaupungissa tuskin edes hirveästi mitään muuta tekemistä olisikaan.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kympin lähestyessä

Onpa taas ehtinyt vierähtää melkoinen tovi siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Viime viikonloppu vierähti mökkeillen ja kaverin synttäreitä juhlien - ei siis kovin terveellisissä merkeissä - ja tällä viikolla joudun keskittymään perjantaina olevaan isoon tenttiin lukuun. En ollutkaan kovin yllättynyt huomatessani, että painoa oli kertynyt lisää: tänä aamuna punnitsin itseni pitkästä aikaa ja vaaka näytti 74,2 kiloa. Toki ottaen huomioon viikonlopun hiilihydraattipitoinen ruokavalio ja alkoholin nautiskelu, tuosta varmasti ainakin osa on vain nestettä ja lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Vyötärönympärys sen sijaan oli aivan mukavasti 83 cm eli aika samoissa lukemissa kuin ennen painon ylöspäin kääntymistä.

Siltikin tietysti on huolestuttavaa, kun paino on laskun sijaan jo kuukauden vain noussut nousemistaan. Viimeisen kuukauden ajan en ole juurikaan ehtinyt miettiä laihdutusta, koska olen ollut lähes koko ajan menossa jossain päin maailmaa kotona oleskelun sijaan. Kaipaan todella paljon terveellistä ruokavaliota ja lenkkeilyä, mutta jostain käsittämättömästä syystä en vain osaa esimerkiksi lomalla ollessani elää terveellisesti, vaan tuntuu ikään kuin velvollisuudelta syödä mitä sattuu ja sen seurauksena kärsiä koko ajan turvonneesta olosta. Viime viikolla onnistuin kuitenkin viikonloppua ja mökkeilyä lukuunottamatta syömään suhteellisen terveellisesti ja tälläkin viikolla tavoitteena olisi vältellä epäterveellistä ruokaa. Ja ennen kaikke: URHEILLA!

Kymppiin on enää alle 2 viikkoa ja tajusin eilen, että olen ollut 4 viikkoa täysin liikkumatta, lukuun ottamatta hyötyliikuntaa. Viimeisestä juoksulenkistä oli siis todellakin vierähtänyt kuukausi, kun eilen päätin vihdoin lähteä lenkkipolulle. Juoksu tuntui huomattavasti raskaammalta kuin kuukausi sitten, jolloin takana oli kuitenkin aivan hirvittävän hyvä hiihtoputki, mutta onnistuin silti tekemään 45 minuutin lenkin. Tästä hyvästä sainkin lihakseni sen verran kipeäksi, että tänään kävely on ollut yhtä tuskaa. Harmittaa kyllä, kun on päästänyt kuntonsa repsahtamaan näin totaalisesti ja vieläpä juuri ennen kuin pitäisi lähteä testaamaan juoksukuntoa omaa lenkkipolkua virallisemmissa merkeissä. Noin kuukausi sitten olisin varmastikin juossut kympin huomattavasti nopeammin kuin mitä nyt tulen sen todennäköisesti suorittamaan. Siltikin, vaikka treeniaikaa on vain pari viikkoa, jaksan uskoa, että pystyn juoksemaan kympin läpi. Juoksukunto nousee kuitenkin yllättävän nopeasti. Aika ei varmasti tule olemaan mikään päätä huimaava, mutta suurin tavoitteeni onkin se, että onnistun pysytelemään juoksussa, enkä sorru kävelemään. Ehkäpä se on hyvä tavoite näin alkuun, olenhan harrastanut juoksua vasta alle vuoden ja ylipainoakin löytyy vielä reilun 5 kilon verran.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kuukauden paino

Uskaltauduin hyppäämään aamulla vaa-alle ja tulos oli yllättävän mukava, vaikka nousua olikin tullut parin viikon takaiseen lukemaan: vaaka näytti 73,0 kg. Kuitenkin alle puolessa välissä ollaan edelleen menossa, siitäkin huolimatta, että viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aivan järkyttävän mässäilyn merkeissä. Tästä onkin taas hyvä lähteä pudottelemaan painoa. Tottakai harmittaa, kun takapakkia (=lihomista) on tapahtunut ja vyötäröllekin on tullut monta senttiä lisää parin viikon takaiseen lukemaan verrattuna (83-->86cm). Tuntuu, että aina kun pääsee hyvän pudotustahdin makuun ja paino on lähtenyt laskemaan hyvin, tulee jotain, esim. loma, jonka aikana lihoo takaisin lähes kaiken, minkä on saanut edeltävinä viikkoina putoamaan. Ja niin sitä vain jojotellaan eestaas ja pudotetaan samoja kiloja yhä uudestaan ja uudestaan.

Toukokuussa pitäisi nyt kuitenkin VIHDOIN koittaa päästä niihin kutosella alkaviin lukemiin. Ensi viikonloppuna olevaa kaverin synttärien kunniaksi järjestettävää viikonlopun yli kestävää mökkireissua lukuunottamatta mitään sen suurempia syöpöttelyyn kannustavia menoja ei pitäisi olla, mitä nyt 3 tenttiä, joihin lukeminen tulee varmasti olemaan todella tuskaista. Tällä viikolla pitää lukea keskiviikkona olevaan tenttiin, jonka jälkeen lähdenkin sitten sinne mökkeilemään, mutta kunhan tästä selvitään, tulee loppukuukausi olemaan huomattavasti löysempää. Olin aiemmin miettinyt, että lähtisin tänään juoksemaan pitkästä aikaa (ALLE 3 viikkoa kymppiin, oh no!) mutta koska olen vieläkin aivan hirveässä nuhassa, ei taida olla vielä viisasta lähteä lenkkipolulle tai paraneminen vain viivästyy. Pitää katsella huomenna, jos olo olisi edes vähän parantunut. Toivotaan!