Aika kuluu

Jaahas, jälleen kerran kirjaudun blogiini ja huomaan aikaa kuluneen melkein puoli vuotta. Kerronpa tämän hetken kuulumiseni. Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Ja olen lihonut, aivan kamalasti. Ero poikaystävästä on varmaan maailman typerin tekosyy, miksi paino on noussut. Mutta ihan oikeasti, se todella on vaikuttanut. Jos parisuhde lihotti minua, niin ero lihotti kaksinverroin enemmän. Kyseessä oli ensimmäinen vakava parisuhteeni, vaikkemme olleet kauaa yhdessä. Erosimme kesällä. Ja jokainen joka on joskus eronnut varmaan tietää, että se voi ihan oikeasti ottaa koville. Omassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen nyt 4 kuukautta viettänyt lähinnä suklaan ja itsesäälin parissa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin ja lihoa takaisin samoihin mittoihin, joissa pahimmillani olen ollut, antaa vaa-an nousta yli 90 kilon. Tai sitten voin nyt lopettaa kierteen, herätä aamulla ja lähteä lenkille suklaasta haaveilun sijaan.

Eli marraskuu. Laihdutusprojektin uusi alku. Tiedän, että tällainen "uusi kuukausi, uusi elämä"-ajattelu on erittäin väsynyttä, mutta silti olen nyt päättänyt turvautua siihen kuukauden vaihtuessa marraskuuksi ja syksyn kääntyessä viimeistään talveen. Syksy on kertakaikkiaan mennyt niin rappiollisissa merkeissä ja ahmiessa suruun, että haluan irrottautua siitä ajanjaksosta kokonaan. Minusta on koko ajan tuntunut turvonneelta ja olen haaveillut ulosmenosta, mutta jotenkin vain olen jäänyt sisälle, siltikin, että tiedän, kuinka paljon nauttisin vaikkapa kävelylenkistä. Ja ihan oikeasti, uskon nyt päässeeni yli myös erosta. Jos haluan joskus uuden parisuhteen, minun täytyy päästä jälleen siihen tilaan, jossa olin reilu vuosi sitten. Tyytyväinen itseeni ja jonkinlaisessa harmoniassa. Se on ehkä nyt tärkein tavoitteeni: päästä sellaiseen painoon, sellaiseen elämäntapaan, että herään aamulla energisenä ja pystyn katsomaan peiliin ja oikeasti tykkäämään siitä, mitä näen. Siihen toivon pääseväni lähikuukausina.

Tehtävää on paljon. Ensin minun pitää saada takaisin päälle lenkkeilyrutiini. Käydä vähintään kerran päivässä tunnin-parin kävelyllä nyt alkuun. Ja niin, olen nyt hankkinut vihdoin kauan suunnittelemani kuntopyörän. Sillä saa hien nostettua pintaan nyt, kun pyöräily ei enää lumessa ja jäässä onnistu, ja juoksukaan ei toisaalta nyt vuoden juoksusta pidetyn tauon jälkeen voi kuulua päivittäiseen treeniin. Aluksi voisi koittaa hölkkäillä kerran pari viikkoon, sitten vähän nostaa määriä. Kuntopyöräily ja kävely ovat nyt varmasti ne päälajit, jolla lähden pudotusprojektia jatkamaan.

En muuten uskalla vielä edes käydä vaa-alla. Voin helposti arvioida, että painon täytyy olla jossain 80-85 kilon tienoilla, kaikki entiset vaatteeni ovat nimittäin käyneet auttamattoman pieneksi. Ehkä voisin nyt kuukauden verran treenata ja syödä terveellisesti, ja punnita itseni vaikkapa joulukuun alussa, jolloin vaakalukema ei ehkä ole enää ihan niin lannistava. Tähdätään siihen.

Vajaat 10 minuuttia kuukauden vaihtumiseen. Nyt nukkumaan ja huomenna nauttimaan uudesta alusta.

Puoli vuotta myöhemmin

Hassua, että viime päivityksestä on kulunut jo puoli vuotta. Silloinhan uutta intoa puhkuen ajattelin jatkaa moneksi kuukaudeksi jäänyttä laihdutusurakkaa, mutta kappas vain - nyt väliin tuli vielä pidempi tauko. Mitä tämän puolen vuoden aikana sitten on tapahtunut: noh, ainakaan en vieläkään ole - yllätys, yllätys - laihtunut. Veikkasisin olevani aika lailla samoissa mitoissa kuin viime päivityksen aikaan, tosin välillä paino on ollut matalammallakin. Nyt koulukiireet ja -stressi ovat kuitenkin melko tehokkaasti haitanneet terveellistä elämäntapaa, joten painoa on tullut lisää. Eniten harmissani olen juoksun jäämisestä: en ole harrastanut aktiivisesti juoksua oikeastaan sitten viime vuoden lopun. Silloin tällöin  olen yrittänyt aloittaa, mutta homma on jäänyt parin viikon päästä. Olo on jotenkin vedoton ja epäenerginen, kun ei urheile. Ja juoksu - se on todellakin aivan käsittämättömän raskasta pitkän tauon jälkeen. Ehkä se johtuu vain siitä, etten haluaisi myöntää itselleni, että ennen niin hyvä juoksukuntoni on nyt lopullisesti menetetty. Että pitäisi alkaa juoksemaan lyhyempiä lenkkejä ja hitaampaa kuin mihin olen tottunut. Olen yrittänyt juosta kylmiltään puolen tunnin lenkkejä reippaalla temmolla ja pettynyt hirveästi, kun se ei olekaan onnistunut.

Mutta niin. Viimeisten tenttien jälkeen ja kesälomalle siirtymisen myötä aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Alkaa taas juoksemaan, koska se tuo elämään niin käsittämättömän paljon energiaa ja iloa. Ja sitten pikkuhiljaa lähteä taas tähtäilemään siihen pudotustavoitteeseen, jonka olen itselleni yli vuosi sitten asettanut.

Hyvää kesän odottelua kaikille!

Takaisin laihduttamaan!

Heiii!

On kulunut noin sata vuotta siitä, kun viimeksi päivitin blogini. Tarkemmin ottaen viime päivityksestä näyttäisi olevan nyt 4 kuukautta. Moni on varmasti ajatellut, että olen heittänyt pyyhkeen kehään ja lopettanut koko projektin. Täytyy myöntää, että laihdutus ei todellakaan ole viime aikoina ollut ensisijainen mielessäni ollut asia. Kesän alussa muutin uuteen kämppään ja vähän sen jälkeen elämääni tuli vielä suurempi muutos, kun tapasin nykyisen poikaystäväni ja aloimme seurustella. Uudessa elämäntilanteessa laihdutus ei vain enää tuntunut niin keskeiseltä asialta elämässäni. Aluksi homma karkasikin aika lailla käsistä: urheilu jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi, eikä syömisiäkään tullut enää juuri tarkkailtua. Oikeastaan söin loppukesästä ja syksyn alussa parin kuukauden ajan juuri sitä mitä ikinä vain huvitti ja niin paljon kuin teki mieli. Jälleen kerran tuli osoitettua se, että niin ei vain yksinkertaisesti voi tehdä: syyskuun puolessa välissä vaaka näytti 81 kiloa eli läskiä oli kertynyt reilussa kahdessa kuukaudessa huimat 7 kiloa! Onneksi tässä vaiheessa tajusin lopettaa kierteen ja aloitin taas lenkkeilyn ja syömisieni tarkkailun.

Nyt olen siis pikkuhiljaa palaillut laihdutusprojektini pariin ja saanut pudotettua "kesäkiloista" noin puolet. Tällä hetkellä vaaka näyttää lukemaa 75 kg, joten vielä on matkaa siihen pisteeseen, että voin jatkaa siitä, mihin kesän alussa jäin. Juoksun suhteen olen onneksi nyt syksyn myötä saavuttanut aika lailla aiemman tason eli sen, että pystyy juoksemaan kolmen vartin lenkkejä ilman suurempia ongelmia. Syyskuussa tekemäni ensimmäinen lenkki noin kahden kuukauden tauon jälkeen oli kyllä jotain aivan kamalaa, enkä jaksanut hölkätä edes puolta tuntia yhteen menoon. Opinpa ainakin sen, että juoksukunto romahtaa aivan uskomattoman nopeasti, mikäli ei jaksa raahautua lenkkipolulle.

Nyt pitäisi siis asettaa laihdutukselle uudet tavoitteet ja jatkaa työlästä matkaa kohti tavoitepainoa, joka edelleen on se 58 kiloa. Isoin tavoite tällä hetkellä on kuitenkin saada vaa-asta irti kutosella alkava lukema vielä tämän vuoden puolella. Olen oppinut viimeisen 1,5 vuoden aikana, jonka olen laihdutusprojektini parissa vaihtelevalla aktiivisuudella viettänyt, ettei itselleen pidä asettaa liian kovia pudotustavoitteita. Kuvittelin vielä vuosi sitten, että pystyn kuukaudessa laihtumaan 6-8 kiloa, mutta nykyään ymmärrän jo, ettei tuollaisia lukemia ole yksinkertaisesti mahdollista saavuttaa niin lyhyesssä ajassa, koska ei ihminen pysty kuluttamaan jokaista päiväänsä pelkästään laihdutusta ajatellen ja kuntoillen. Ja mitä pienempiin lukemiin mennään, sitä hitaammin kilot lähtevät ja jo puolen kilon viikottainen pudotus vaatii melkoisia ponnistuksia. Normaalipainoon pääsy jäänee siis ensi vuoden tavoitteeksi, mutta aion kyllä tehdä kaikkeni, että seuraavan 2 kuukauden sisällä saan vaa-asta näkymään jonkin kutosella alkavan lukeman, oli se sitten vaikka 69,9 kg :)

Päivitystä piiitkästä aikaa!

Ihan järkyttävän pitkään on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne! Elämässäni on nimittäin tapahtunut yksi iso muutos, muutin nimittäin vihdoin kunnon kämppään! En siis suinkaan hukkunut juhannuksena niin kuin jotkut varmaan ehtivät jo luulla, kun juhannuksen jälkeen blogi hiljeni. Uudessa kämpässäni ei vielä ole nettiä, minkä takia päivitykseen on tullut väkisinkin katkos. Näillä näkymin saan netin toimimaan vasta elokuun alussa, joten heinäkuussa tulee olemaan vähän hiljaisempaa. Muutosta aiheutuvien kiireiden vuoksi laihdutusrintamallakin on ollut aika hiljaista, mutta nyt kun suurimmat kiireet alkavat olla takana ehtinen taas panostaa myös painonpudotukseen. Huomenna suunnitelmissa on lähteä lenkille parin viikon tauon jälkeen (huhhuh, miten aika taas rientää) ja ruokavalion suhteenkin olisi vähän varaa skarpata! Yritän netin puutteestakin huolimatta päivittää tänne kuulumisia aina, kun vain tilaisuus tarjoutuu! Vaa-allekin pitäisi nousta heti, kun löydän sen muuttolaarikoistani.

Muutto tuli eteen aivan äkkiä ja harkinta-aikaa jäi oikeastaan vain alle vuorokausi. Olen asunut jo melkein 4 vuotta aivan kamalassa asunnossa ja vaikka tarjolla ollut kämppä oli aivan mahtava,  päätös uuteen asuntoon muutosta oli hankala. Jotenkin olin ajatellut, että sitten kun olen päässyt tavoitepainooni, voin alkaa laittaa kuntoon myös elämän muita osa-alueita. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, ettei tuollaisessa ajattelumallissa ole mitään järkeä, vaan laihdutuskin sujuu paremmin, kun on muuten tyytyväinen elämäänsä. Siispä nyt asun unelmieni kämpässä, siitäkin huolimatta, ettei vartaloni ole lähelläkään unelmavartaloani. Vaikka kämppäni onkin ihana, jään kaipaamaan vanhan asuinalueeni lenkkipolkuja ja hiihtolatuja, jotka olivat aivan mahtavia. Eiköhän täältäkin kuitenkin löydy hyviä urheilupaikkoja. Tosin viehän se oman aikansa löytää mukavat reitit ja tottua niihin, etenkin kun ehdin kiintyä niin kovasti vanhoihin lenkkipolkuihini. Jään kaipaamaan merenrannalla juoksemista erityisen paljon, mutta voinhan välillä käydä vieläkin vanhoilla reiteilläni, vaikka se tarkoittaakin melkein puolen tunnin pyörämatkaa. Päätin myös, että syksyllä alan käymään salilla, jumpissa ja uimassa, olin sitten siihen mennessä normaalipainoinen tai en (tavoite tietenkin olisi olla). Aiemmin olen lykännyt niitäkin "sitten kun olen laiha"-ajatuksen perusteella. Monia muutoksia on siis tapahtunut, mutta laihdutus jatkuu edelleen!

Takaisin laihdutuksen pariin!

Palasin eilen kotiin mökiltä ja tajusin, että kevät alkaa olla nyt lopussa. Huomenna alkaa kesäkuu ja sen myötä myös kesätyöt. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti olla jo tähän mennessä saavuttanut tavoitteeni, 58 kiloa. Toisin kuitenkin kävi, koska tällä hetkellä vaaka saattaa hyvinkin näyttää jopa parikymmentä kiloa enemmän siitä. En tiedä, koska en ole uskaltautunut vaa-alle lähes kuukauteen. En ole oikeastaan missään vaiheessa toukokuuta - ja huhtikuustakin vain parin viikon ajan - laihduttanut. Välillä olen ehkä harrastanut jonkinlaista painonhallintaa, mutta painon putoamista ei varmasti ole tapahtunut grammaakaan. Kevääseeni ei ole juurikaan mahtunut ihan tavallista arkea: koulua on ollut todella vähän ja suurin osa ajasta onkin kulunut joko matkaillessa, kavereiden luona vieraillessa ja se vähä aika, jonka olen kotona oleskellut, on ollut lähinnä tentteihin lukua.

Nyt kun lukuvuosi on ohi ja kesä alkaa, täytyy vihdoin palata takaisin laihdutuksen pariin. Aloitin laihduttamisen elokuussa, joten enää reilut pari kuukautta siihen, että projektini on kestänyt vuoden. Arkeen ja liikuntarutiineihin palaaminen ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta kesätyöt varmasti helpottavat asiaa, koska ne rytmittävät elämää mukavasti. Tulen niiden ansiosta myös viettämään kesäkuun kotosalla. Eipä siis muuta kuin aamulla vaa-alle ja uusia laihdutustavoitteita laatimaan!

Kiireen keskellä

Elämäni on ollut kuluneiden parin kuukauden aikana ehkä kiireisempää kuin koskaan aiemmin. Olen ehtinyt käydä kääntymässä kotona, tehnyt pari tenttiä ja sitten on pitänyt taas lähteä jonnekin päin maailmaa. Nyt vietin lähes viikon kavereideni luona Espoossa, jonne minun piti alunperin lähteä vain käväisemään tupareiden merkeissä. Olin alunperin suunnitellut viettäväni kymppiä edeltävän viikon urheilun parissa, mutta niinhän siinnä sitten kävi, että ainoaksi urheiluksi viime aikoina on jäänyt kaupungilla kävely ja tanssilattialla vietetyt baari-illat. Tuntuu todella oudolta, että olen viime aikoina tehnyt ylipäätään niin paljon asioita, koska yleensä elämäni on huomattavasti tylsempää ja vietän paljon aikaa kotosalla makoillen, kirjoja lukien ja leffoja katsellen. Ehkä sillä, että paino on pudonnut edes tämän verran, on jotain tekemistä asian kanssa: kun ei joudu häpeämään ulkonäköään niin paljoa kuin ennen, hakeutuu helpommin ihmisten seuraan. Vaikka onkin mukavaa tavata ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja, huomaan silti välillä kaipaavani kotielämää ja tuttuja rutiineja. Faktahan kuitenkin on, että minun pitäisi vielä edelleen pudottaa vähintäänkin 15 kiloa, ennen kuin voin siirtyä "normaaliin" elämään. Normaalilla tässä tarkoitan siis elämää, jossa ei tarvitse enää murehtia painoaan ja potea koko ajan huonoa omatuntoa, jos on syönyt ylimääräisiä kaloreita. Kuitenkin viime aikoina on hetkittäin kokonaan unohtanut ylipainonsa ja koko laihdutusprojektin, kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa.

Hektistä elämää on luvassa vielä noin viikon verran: tällä viikolla täytyy vielä pyöriä koulussa muutamana päivänä, sunnuntaina on edessä Naisten kymppi ja maanantaina on vihdoin lukuvuoden viimeinen tentti. Sitten lähden viikoksi rentoutumaan mökille ennen kesäkuun alussa alkavia kesätöitä. Odotan jo innolla kesäkuun alkua, koska sitten pääsen ainakin kiinni ruutineihin, jotka tukevat laihduttamista. Olen päättänyt, että omistan kesäkuun vain ja ainoastaan laihduttamiselle - tai sen vapaa-ajan, joka töiden jälkeen jää. Suurin osa kavereistani on kesätöissä toisilla paikkakunnilla, joten tässä tyhjässä kaupungissa tuskin edes hirveästi mitään muuta tekemistä olisikaan.

Loman jälkeisiä tunnelmia

Reilun viikon hiljaiselon jälkeen pääsen vihdoin blogiin kertomaan kuulumisia. Palailin siis eilen Kanarialta ja matka ei todellakaan mennyt aivan putkeen, kiitos ihanan kevätflunssan. Lähtöä edeltävänä aamuna kurkkuni oli kipeä ja olo muutenkin tukkoinen. Lentomatkalla tilanne vain paheni ja ensimmäisenä aamuna Kanarialla päällä olikin jo ihan kunnon flunssa kuumeineen. Olo oli sen verran surkea, että kun muut makoilivat rannalla, vietin itse pari ensimmäistä päivää hotellihuoneessa makoillen. Kaverini kuskasivat minulle suklaata, sipsejä ja muuta mässyteltävää ja niitä sitten vedinkin huonoa oloa parantaakseni. Parin päivän kuluttua olin sen verran terve, että pystyin jo lähtemään muiden mukana läheisille ravintoloiden, kahviloiden ja baarien terasseille. Loppuloman vietimmekin lähinnä terassilta toiselle kulkemalla, kiitos suhteellisen alhaisen hintatason ja lomatunnelman. Pitsaa tai jotain muuta epäterveellistä ravintolaruokaa tuli syötyä joka päivä (joskus jopa useamman kerran päivässä) ja siihen päälle vielä jäätelöä ja leivoksia jälkiruoaksi. Tietysti myös juhlimassa tuli käytyä parina iltana.

Mikään terveysloma ei siis todellakaan ollut kyseessä, vaikka olinkin etukäteen asennoitunut siihen, että yrittäisin välttää herkkuja, syödä lounaaksi pitsan sijaan salaatteja ja harrastaa liikuntaa. Flunssa esti kuitenkin aika tehokkaasti urheilun ja vasta aivan loman loppupuolella jaksoin käydä kävelemässä vähän kaupungilla, mutta siihen viikon liikunta aika lailla jääkin. Jostain syystä pääni sisälle on muodostunut outo ajattelukuvio, että jos en urheile, ei ole myöskään mitään järkeä syödä terveellisesti. Se on todella typerä ajattelutapa, josta pitäisi todellakin päästä eroon. Joka tapauksessa sen ja ehkä osittain myös kaverien esimerkin kannustamana kuluneen viikon aikana on tullut vedettyä vähintään 4000 kaloria päivässä, joten puhdasta lihomista lienee tullut ainakin pari kiloa. Vaa-alle en kuitenkaan ole vielä uskaltautunut nousemaan, vaan suunnitelmissa olisi punnita itsensä maanantaina, vapun juhlimisen jälkeen paino ei nimittäin varmastikaan näyttäisi kovin hyvältä. Ei sillä, että se kovin hyvältä tulee muutenkaan näyttämään: viimeiset 2 viikkoa on mennyt aivan järkyttävän epäterveellisissä merkeissä ja viime vaa-alla käynnistäkin on kulunut jo yli 2 viikkoa. Olo on todella turvonnut ja housut ovat alkaneet puristaa siihen malliin, että en malta odottaa, että paino lähtee taas laskuun. Sekin tietysti harmittaa, kun joutuu kirjaamaan tuohon oikealla olevaan paino-gadgetiin toukokuun lähtöpainoksi huhtikuun alkua korkeamman lukeman.

Nyt pitääkin ryhdistäytyä ja päästä takaisin laihdutuksen makuun, näyttää vaaka maanantaina miten kamalaa lukemaa tahansa. Lenkille en tosin vieläkään pääse, koska nuha ja kurkkukipu vaivaavat edelleen. Toivon kuitenkin, että pääsisin lenkille heti maanantaina. Vähän kyllä huolestuttaa kolmen viikon päästä koittava Naisten kymppi, koska juoksutaukoa on tullut jo pari viikkoa ja en tule siihen mennessä varmastikaan saavuttamaan normaalipainoa. Yritän tässä pikkuhiljaa palailla myös terveelliseen ruokavalioonkin, vaikka toki huominen vappuaatto tulee varmasti vielä menemään aika epäterveellisissä merkeissä. Suurin haaste tulee olemaan itsensä vieroittaminen suklaasta, jota tuli syötyä lomalla aivan järkyttävän paljon. Onnistuin jo varmaan kehittämään itselleni jonkinlaisen riippuvuuden, koska tälläkin hetkellä tekisi ihan hirveästi mieli marssia kauppaan ostamaan suklaalevy. Pakko kuitenkin yrittää hillitä itsensä, koska päätin olla heinäkuun alkuun asti jäätelö- ja karkkilakossa. Toki olen ennekin pyrkinyt rajoittamaan niiden syöntiä, mutta nyt todellakin on aloitettava ihan absoluuttinen lakko, joka käsittää myös kaikenlaiset "erikoistilanteet", kuten juhlat ja lomamatkat. Niiden varjolla on nimittäin tullut viime aikoina mässäiltyä aivan järkyttävät määrät herkkuja. Jos onnistun, hankin itselleni heinäkuun alussa palkkioksi uudet verhot ja pussilakanat. Saanpa kämppääni  pitkästä aikaa vähän uutta ilmettä.

Hyvää vappua kaikille! :)

Pikapostaus

Palasin myöhään eilen Ruotsista ja lähden aikaisin huomisaamuna Kanarialle. Kuten arvata saattaa, tämä päivä on ollut lievästi sanoen kiireinen ja kulunut pakkailun, siivouksen ja kouluhommien hoidon parissa. Olen joutunut selviämään tästä kaikesta vain muutamien tuntien yöunilla, joten olo on nyt lievästi sanoen väsähtänyt. Vaa-alle en Tukholman reissun jälkeen uskaltautunut tänä aamuna koska a) siellä tuli elettyä varsin epäterveellisesti, vaikka kävin yhtenä päivänä jopa lenkillä ja b) menkkani alkoivat tänään ja olo on aivan järkyttävän turvonnut myös sen takia. Tänään olen myös sortunut syömään pussillisen karkkia, mistä syytän menkkoja ja väsymystä.

Pitääpä siis todellakin yrittää hiukkasen skarpata Kanarialla! Nyt pitää vielä hoitaa viime hetken pakkailuja eli ensi viikkoon!