Puolivälissä (taas)!

Aamulla ennen töihin lähtöä oli perinteisen maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti 73,8 kg. Tulos oli sikäli toki mukava, että pääsin uuden kilomäärän puolelle ja alan olla jälleen kerran suunnilleen puolivälissä 30 kilon pudotustavoitettani, mutta kesäkuuta kokonaisuutena ajatellen paino on kyllä tippunut harmittavan hitaasti. Kesäkuuta on kulunut jo 20 päivää ja olen koko tämän ajan pitänyt melkoisen tiukkaa linjaa niin ruokailun ja kuin urheilunkin suhteen: en ole syönyt yhtenäkään päivänä yli 1300 kalorin verran ja liikuntaa on tullut harrastettua paria vapaapäivää lukuunottamatta joka päivä ainakin 1000 kalorin edestä. Olen tähdännyt vähän nopeampaan pudotustahtiin, mutta kai sitä pitää olla tyytyväinen sihen, että suunta on oikea ja olo hyvä! Eiköhän paino tosin kohta (?) käänny reilumpaan laskuun, menkkoja ei jostain kumman syystä ole nimittäin vieläkään kuulunut. Menkat alkavat olla jo melkein pari viikkoa myöhässä ja tämä epäsäännöllisyys on nyt alkanut ärsyttämään sen verran, että päätin aloittaa pillerit uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Ainakin silloin kierto pysyy säännöllisenä, eikä joudu aina vain veikkailemaan alkamispäivää.

Tajusin juuri, että juhannuskin lähenee uhkaavasti. Vaikka olin suunnitellut viettäväni kaupunkijuhannuksen kotosalla, kaverini sai lopulta houkuteltua minut mökkeilemään. Torstaista sunnuntaihin tulee siis harmittava tauko laihdutukseen, mutta yritän pysytellä mahdollisimman terveellisellä linjalla koko mökkireissun.

Jes, painojumi selätetty!

Vihdoinkin melkein pari viikkoa kestänyt painon jumitus tuntuu loppuneen ja vaa-an lukema on lähtenyt laskemaan mukavasti: aamulla vaaka näytti jo 74,3 kg. Huomenaamuna tulee muuten tasan 2 viikkoa siitä, kun aloitin laihdutuksen uudestaan täydellä teholla reilun kuukauden tauon jälkeen. Olen toiveikas sen suhteen, että 74 kiloa voisi alittua aamulla. Menkkoja ei jostain syytä vielä ole kuulunut, vaikka niiden olisi kyllä pitänyt alkaa viimeistään tänään. Joko olen raskaana (hyyyvin epätodennäköistä) tai sitten ne alkavat ihan tässä lähipäivinä. Odotan innolla, koska sitten painolukema tulee ainakin laskemaan mukavaa tahtia, vaikka ei edes tekisi sen eteen hirveästi töitä.

Päivän liikuntasaldo näyttää ihan mukavalta: hyötyliikunnan muodossa on tullut pyöräiltyä yhteensä 45 minuuttia ja illalla kävin vielä pyöräilemässä parin tunnin lenkin siihen päälle. Eilen kävin juoksemassa paljon temmonvaihteluja sisältävän 50 minuutin lenkin ja sain jälleen kerran todeta, että juoksu on kyllä ihana laji! Mistään muusta ei vain tule yhtä hyvää fiilistä kuin mukavasta juoksulenkistä lempimusiikin tahdissa. Tein iPodiini uuden juoksusoittolistan, koska olen juossut viime vuoden puolelta asti aina samoja biisejä uudestaan ja uudestaan kuunnellen. Vaikka olenkin tottunut juoksemaan sen tahtiin ja on helppoa, kun pystyy tutun soittolistan avulla arvioimaan ajankulua lenkillä (tiedän, minkä biisin kohdalla esimerkiksi 15 minuuttia on kulunut ja niin edelleen), vaihtelu virkistää kummasti! Uusien biisien tahtiin juoksemisesta sai hirveästi uutta energiaa. Tästä viisastuneena tulenkin tulevaisuudessa päivittämään juoksusoittolistani ainakin kuukauden välein uusilla ja tuoreilla biiseillä, vaikka onhan uuden listan tekeminen toki aina melko työlästä: vauhdikkaiden ja rauhallisempien biisien välillä pitää olla oikea tasapaino, koska juoksun tempo määräytyy kuitenkin pitkälti aina meneillään olevan biisin mukaan. Tällä hetkellä listalta löytyy lähinnä indierockia ja vähän poppiakin, esimerkiksi The Killersiä ja The Soundsia.

Maanantaipaino

Vaaka näytti tänään 74,9 kg eli vaikka 75 kiloa alittui, alkaa tämä painon jumitus olla jo huvittavaa. Vaa-an lukema ei vain tunnu laskevan, vaikka olen urheillut päivittäin vähintään pari tuntia ja harrastanut siihen päälle vielä hyötyliikuntaa. Ehkäpä parin päivän päästä odotettavissa olevilla menkoilla on taas jälleen jotain tekemistä asian kanssa. On kyllä todella mielenkiintoista, miten paljon menkat voivat vaikuttaa painoon: menkkoja edeltävällä viikolla paino ei tunnu laskevan sitten millään ja jopa nousee, vaikka elelisi miten terveellisesti. Sitten heti menkkojen alettua paino yhtäkkiä hyppääkin useita kiloja alaspäin parissa päivässä, kun turvotus alkaa laskea. Muutenkin paino laskee hirveää vauhtia pari viikkoa menkkojen alusta.

Kuluneella viikolla punnitsin itseni testimielessä päivittäin ja lukemat olivat seuraavanlaisia maanantaista sunnuntaihin: 75,4 / 75,2 / 75,1 / 76,3 / 75,9 / 75,1 / 75,0 kg. Viikon lähestyessä loppua alkoi usko siihen, että 75 kiloa alittuu ikinä, loppua, mutta siitäkin huolimatta onnistuin onneksi sinnittelemään viikon loppuun laihdutuslinjalla. Kun on tuijotellut yli viikon tuollaisia lukemia, 75 kilon alituskin tuntuu jo melkoiselta erävoitolta! Pitää vain toivoa, että seuraavat kilot eivät ole yhtä tiukassa ja saavuttaisin taas laihdutusprojektini puolivälin.

Maanantain painojumitus

Tänään oli pitkästä aikaa maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti harmittavan korkeaa lukemaa: 75,4 kg. Aluksi paino laski ihan mukavasti keskiviikkoisesta 75,9 kilosta ja jossain vaiheessa viime viikkoa lukema oli jo reilusti alle 75 kg, mutta jostain syystä ankarasta urheilusta ja tiukasta ruokavaliosta huolimatta vaa-an lukema päätti kääntyä nousuun. Olin alunperin ajatellut, että kuten aiemminkin tämän kevään 75 kilon ylittävien lukemien kohdalla, paino lähtisi nopeasti laskuun ja hyppäisi parissa päivässä reilusti alle 75 kiloon, mutta ilmeisesti tällä kertaa olen vain ihan oikeasti onnistunut lihomaan useamman kilon, eikä painonousun taustalla olekaan nesteiden kertyminen elimistöön. Korkea lukema harmittaa myös siksi, että olen mielestäni tehnyt kaiken voitavani viimeisen 5 päivän aikana painon karistamiseksi, joten olisi mukavaa saada vähän palkkiota kovasta työstä: päivittäiset ruokamäärät ovat jääneet 600-1000 kalorin välille ja joka päivä on tullut urheiltua vähintään 1000 kalorin edestä. Juuri tästä enempää en pysty tekemään eli voi vain toivoa, että paino kääntyisi piakkoin laskuun!

On ollut mukavaa palata takaisin arkielämään ja laihdutuksen pariin yli kuukauden tauon jälkeen. Vaikka ajattelin, että olisi hankalaa siirtyä niukempaan ruokavalioon ja saada itsensä lenkkipolulle päivittäin näinkin pitkän tauon jälkeen, ainakaan toistaiseksi ei motivaatio-ongelmia ole ilmennyt. Olo on huomattavasti aiempaa energisempi ja vähemmän turvonnut, mistä varmasti urheilun lisäksi on kiittäminen vähähiilihydraattista ruokavaliota. Vaikka olen ennenkin pyrkinyt välttämään nopeita hiilihydraatteja ja suosimaan proteiinipitoista ruokaa, päätin nyt aloittaa ihan virallisesti karppaamisen. Tällä linjalla olisi nyt tarkoitus jatkaa ainakin laihdutusprojektin vuosipäivään asti.

Kuukauden paino

Kävin eilen vaa-alla ja kuten vähän odotinkin painoa oli tullut melkoisesti lisää. Vaaka näytti 75,9 kg. Eiköhän paino kuitenkin taas lähde aika nopeasti laskuun, kun palailee hiilihydraattipitoisesta ruokavaliosta takaisin niukempaan ja proteiinipitoisempaan diettiin ja alkaa taas liikkumaan. Kesäkuun aikana suunnitelmissa olisi päästä lähelle kutosella alkavia lukemia. Tämä tavoitteen olenkin ehtinyt asettaa jo aika moneen otteeseen itselleni tämän laihdutusprojektini aikana, mutta eipähän ole vaaka siitäkään huolimatta kertaakaan näyttänyt läheskään niitä lukemia. Tällä kertaa ei kuitenkaan pitäisi olla mitään estettä sille, etteikö painoa saisi tasaiseen laskuun, kun mitään laihdutuksen "häiriötekijöitä" (lomamatkat, juhlat jne.) ei kesäkuun aikana ole tiedossa.

Kuten aiemmin totesin, kesätöissä käynti tukee laihdutusta paljon. Kun joutuu joka päivä käymään töissä, on pakko yrittää syödä terveellisesti ja liikkua, että jaksaa. Koska joka päivä joutuu menemään ihmisten ilmoille ja olemaan edustava, ei huvita sortua syöpöttelemään iltaisin, kun tietää miten turvonnut ja huono olo siitä seuraavana päivänä tulee, vaan suuntaa ennemmin lenkille. Koulua täytyi käydä tämän kevään aikana sen verran vähän, ettei se enää samalla tavalla kuin syksyllä "pakottanut" elämään terveellisesti. Tietysti olennaista laihdutuksen kannalta on myös se, että töissäkäynti rytmittää hyvin arkea ja on helpompi ylläpitää laihdutusta tukevia liikunta- ja syömisruutineja.

Nyt olen siis palaillut pikkuhiljaa arkeen ja kävin eilen juoksemassa ekaa kertaa kympin jälkeen. Jostain syystä sain lonkkani kipeäksi, vaikka tein vain puolen tunnin lenkin. Kipu muistuttaa hieman syksyllä saamaani lonkan rasitusvammaa, joka vaivasi kuukauden ajan estäen melkeinpä kaiken liikunnan. Pelottaa vähän, olenko saamassa saman vamman uudestaan. Liikunnan suhteen on tullut pidettyä taukoa jo sen verran pitkään, että pitää varmaan vain yrittää ottaa iisisti ensimmäiset viikot, että elimistö ehtii tottua rasitukseen.

Kympin lähestyessä

Onpa taas ehtinyt vierähtää melkoinen tovi siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Viime viikonloppu vierähti mökkeillen ja kaverin synttäreitä juhlien - ei siis kovin terveellisissä merkeissä - ja tällä viikolla joudun keskittymään perjantaina olevaan isoon tenttiin lukuun. En ollutkaan kovin yllättynyt huomatessani, että painoa oli kertynyt lisää: tänä aamuna punnitsin itseni pitkästä aikaa ja vaaka näytti 74,2 kiloa. Toki ottaen huomioon viikonlopun hiilihydraattipitoinen ruokavalio ja alkoholin nautiskelu, tuosta varmasti ainakin osa on vain nestettä ja lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Vyötärönympärys sen sijaan oli aivan mukavasti 83 cm eli aika samoissa lukemissa kuin ennen painon ylöspäin kääntymistä.

Siltikin tietysti on huolestuttavaa, kun paino on laskun sijaan jo kuukauden vain noussut nousemistaan. Viimeisen kuukauden ajan en ole juurikaan ehtinyt miettiä laihdutusta, koska olen ollut lähes koko ajan menossa jossain päin maailmaa kotona oleskelun sijaan. Kaipaan todella paljon terveellistä ruokavaliota ja lenkkeilyä, mutta jostain käsittämättömästä syystä en vain osaa esimerkiksi lomalla ollessani elää terveellisesti, vaan tuntuu ikään kuin velvollisuudelta syödä mitä sattuu ja sen seurauksena kärsiä koko ajan turvonneesta olosta. Viime viikolla onnistuin kuitenkin viikonloppua ja mökkeilyä lukuunottamatta syömään suhteellisen terveellisesti ja tälläkin viikolla tavoitteena olisi vältellä epäterveellistä ruokaa. Ja ennen kaikke: URHEILLA!

Kymppiin on enää alle 2 viikkoa ja tajusin eilen, että olen ollut 4 viikkoa täysin liikkumatta, lukuun ottamatta hyötyliikuntaa. Viimeisestä juoksulenkistä oli siis todellakin vierähtänyt kuukausi, kun eilen päätin vihdoin lähteä lenkkipolulle. Juoksu tuntui huomattavasti raskaammalta kuin kuukausi sitten, jolloin takana oli kuitenkin aivan hirvittävän hyvä hiihtoputki, mutta onnistuin silti tekemään 45 minuutin lenkin. Tästä hyvästä sainkin lihakseni sen verran kipeäksi, että tänään kävely on ollut yhtä tuskaa. Harmittaa kyllä, kun on päästänyt kuntonsa repsahtamaan näin totaalisesti ja vieläpä juuri ennen kuin pitäisi lähteä testaamaan juoksukuntoa omaa lenkkipolkua virallisemmissa merkeissä. Noin kuukausi sitten olisin varmastikin juossut kympin huomattavasti nopeammin kuin mitä nyt tulen sen todennäköisesti suorittamaan. Siltikin, vaikka treeniaikaa on vain pari viikkoa, jaksan uskoa, että pystyn juoksemaan kympin läpi. Juoksukunto nousee kuitenkin yllättävän nopeasti. Aika ei varmasti tule olemaan mikään päätä huimaava, mutta suurin tavoitteeni onkin se, että onnistun pysytelemään juoksussa, enkä sorru kävelemään. Ehkäpä se on hyvä tavoite näin alkuun, olenhan harrastanut juoksua vasta alle vuoden ja ylipainoakin löytyy vielä reilun 5 kilon verran.

Kuukauden paino

Uskaltauduin hyppäämään aamulla vaa-alle ja tulos oli yllättävän mukava, vaikka nousua olikin tullut parin viikon takaiseen lukemaan: vaaka näytti 73,0 kg. Kuitenkin alle puolessa välissä ollaan edelleen menossa, siitäkin huolimatta, että viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aivan järkyttävän mässäilyn merkeissä. Tästä onkin taas hyvä lähteä pudottelemaan painoa. Tottakai harmittaa, kun takapakkia (=lihomista) on tapahtunut ja vyötäröllekin on tullut monta senttiä lisää parin viikon takaiseen lukemaan verrattuna (83-->86cm). Tuntuu, että aina kun pääsee hyvän pudotustahdin makuun ja paino on lähtenyt laskemaan hyvin, tulee jotain, esim. loma, jonka aikana lihoo takaisin lähes kaiken, minkä on saanut edeltävinä viikkoina putoamaan. Ja niin sitä vain jojotellaan eestaas ja pudotetaan samoja kiloja yhä uudestaan ja uudestaan.

Toukokuussa pitäisi nyt kuitenkin VIHDOIN koittaa päästä niihin kutosella alkaviin lukemiin. Ensi viikonloppuna olevaa kaverin synttärien kunniaksi järjestettävää viikonlopun yli kestävää mökkireissua lukuunottamatta mitään sen suurempia syöpöttelyyn kannustavia menoja ei pitäisi olla, mitä nyt 3 tenttiä, joihin lukeminen tulee varmasti olemaan todella tuskaista. Tällä viikolla pitää lukea keskiviikkona olevaan tenttiin, jonka jälkeen lähdenkin sitten sinne mökkeilemään, mutta kunhan tästä selvitään, tulee loppukuukausi olemaan huomattavasti löysempää. Olin aiemmin miettinyt, että lähtisin tänään juoksemaan pitkästä aikaa (ALLE 3 viikkoa kymppiin, oh no!) mutta koska olen vieläkin aivan hirveässä nuhassa, ei taida olla vielä viisasta lähteä lenkkipolulle tai paraneminen vain viivästyy. Pitää katsella huomenna, jos olo olisi edes vähän parantunut. Toivotaan!

Päivän paino

Tänä aamuna vaaka oli taas palannut melkein työharjoittelua edeltäviin lukemiin näyttäen 71,9 kg. Kävin eilen hölkkäilemässä rennon puolen tunnin lenkin ja olen kävellyt myös paljon viime päivinä, koska pyöräni on ollut keväthuollossa. Siltikään en ole nyt tällä viikolla ehtinyt panostamaan ihan hirveästi laihduttamiseen, koska olen valmistautunut matkalle lähtöön. Huomisaamuna Tukholmaan lähtö on vihdoin edessä ja nyt pitäisi sitten yrittää reissun ajan pysytellä näissä painolukemissa. Tai jos hyvin käy, saada jopa muutama sata grammaa putoamaan viikonlopun aikana, kyllähän kaupunkilomalla tulee kuitenkin käveltyä aika paljon ympäriinsä. Olisi mukavaa, jos tiistaina Kanarialle lähtiessä paino olisi alle 71,5 kiloa, joka on tähän mennessä matalin lukema, johon olen elokuun jälkeen päässyt. Tuo lukema taisi näkyä vaa-assa peräti vuorokauden ajan, koska se oli juuri ennen joululomalle lähtöä ja joulumässäilyn aloittamista.

Nyt alankin tässä pikkuhiljaa pakkailemaan. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Maaliskuun yhteenveto

Maaliskuu vaihtui eilen huhtikuuksi, mutten harmikseni ehtinyt käydä vaa-alla aamulla lainkaan: nukuin pommiin ja ehdin kiitää juuri ja juuri ajoissa tenttiin. Illalla luvassa oli pienet illanistujaiset, joissa "jouduin" muutaman viinilasillisen lisäksi nautiskelemaan suklaata, patonkia ja juustoja, joten tänä aamuna vaa-alle nousu ei oikein houkutellut. Toisaalta uskoisin, että eilisen kokonaisenergia jäi illan herkuttelusta huolimatta aika reippaasti miinukselle, koska pyöräilin kokonaisuudessan ainakin parin tunnin verran koulu-koti-keskusta-väliä. Maaliskuun viimeisen päivän paino saa nyt siis jäädä huhtikuun ekan päivän lukemaksi, tuskinpa paino hirveästi todellisuudessa siitä on mihinkään suuntaan muuttunut.

Painon kehitys maaliskuun aikana näytti siis seuraavanlaiselta:

1.3. 73,3 kg

7.3. 72,2 kg

15.3. 77,6 kg

21.3. 73,6 kg

28.3. 72,5 kg

1.4. 71,8 kg

Kokonaispudotusta tuli maaliskuun alkuun nähden vain 1,5 kilon verran, mikä ei todellakaan ole kovin huima tulos. Olen silti tyytyväinen: olen urheillut paljon enemmän kuin aiemmin, kuntoni on parantunut selvästi ja lihastakin on varmasti tullut jonkin verran lisää. Ja tietysti kun vertaa nykyistä painoa kuukauden pahimpaan vaakalukemaan, hiihtoloman jälkeisen hiilaripöhön 77,6 kiloon, siitä on tultu alas 5,8 kiloa ;) Toki kutosella alkaviin lukemiin olisi ollut mukava päästä jo maaliskuun aikana, mutta tälläkin laihtumistahdilla pääsen varmasti ainakin lähelle sitä huhtikuun aikana.

Suurin saavutus maaliskuun aikana on ehkä kuitenkin ollut se, että olen oppinut viime aikoina arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla kuin ennen: ennen aina syödessä piti olla telkkari tai tietokone auki ja tehdä jotain samaan aikaan sen sijaan, että olisi keskittynyt pelkästään ruokailemaan. Söin myös paljon valmisruokia ja esimerkiksi raejuustoa suoraan purkista, eikä ruoan ulkonäöllä tai esillelaitolla ollut juurikaan väliä: omistin vain muutaman vanhan kotoa tuodun lautasen ja kupin. Maaliskuun aikana olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ja nykyisin tykkään etenkin viikonloppuisin kokata jotain ihanaa (mutta silti terveellistä) ruokaa, laittaa sen nätisti esille ja viettää mukavan ruokailuhetken syöden hitaasti ja nautiskellen, pelkästään syömiseen keskittyen. Olen joutunut ostamaan melkoisen määrän uusia astioita, mutta jotenkin vain ruoka maistuu paremmalta, kun sen eteen on nähnyt enemmän vaivaa ja panostaa myös estetiikkaan.

Eka välitavoite saavutettu

Jee, ensimmäinen välitavoite eli alle 72 kiloa on viimeinkin saavutettu: tänä aamuna vaaka näytti 71,8 kg. Aika tiukoille kyllä meni, etten olisi päässyt edes tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen maaliskuun aikana. Avasin äsken palkkioksi jo aiemmin tilaamani levyjä ja elokuvia sisältävän paketin ja viikonloppuna aion pitää leffaillan. Huomenna alkaa huhtikuu, joten saapa nähdä millaisen lukeman vaaka aamulla näyttää tuonne oikealla olevaan paino-gadgetiin kirjattavaksi. Joudun lukemaan huomiseen tenttiin koko illan, mutta tällä kertaa on pakko koittaa selvitä lukemisesta mässyjen sijaan pelkän light-energiajuoman voimalla jo ihan siitä syystä, että huomisaamun lukeman on parempi olla siedettävä. Aionkin keskittyä lukemiseen vasta illalla ja urheilla ainakin yli 1500 kalorin edestä: kävin jo pyöräilemässä 1,5 tunnin lenkin ja kohta lähden vielä hiihtämään pariksi tunniksi.

Olen tällä hetkellä aivan rakastunut hiihtämiseen: on käsittämättömän mahtavaa hiihtää auringonpaisteessa hieman jääpintaisella ladulla. Harmillista kyllä, tämä on todennäköisesti viimeinen hiihtoviikko tänä talvena, koska latu alkaa olla paikoittain sula. Hiihtokauden loppu tulee jättämään suuren aukon elämääni, koska hiihto on viime aikoina ollut minulle se kaikkein mieluisin urheilulaji, mutta juoksu ottanee sen paikan kympille treenauksen myötä.

Maanantain mukava lukema

Tänään oli jälleen punnituspäivä, jonka johdosta koko aamu kului jälleen ympäri kämppää pyörien ja vaa-alle nousua vältellen. Vaakapelolle oli useampikin pätevä syy: ensinnäkin sorruin yöllä terveellisesti vietetyn päivän päätteeksi syömään ylimääräisen "iltapalan", johon kuului puuroa, hirveä satsi mansikoita ja monta lasillista maitoa. Toisekseen jo se, etten ole käynyt viikkoon vaa-alla on aina pelottavaa, koska ei osaa yhtään ennakoida, millaista painolukemaa odottaa. Koska torstai ja perjantai kului aivan järkyttävän mässäilyn merkeissä ja jäätelöä suuhun lappoen, en erittäin hyvin vietetystä viikonlopusta huolimatta odottanut kovin miellyttävää lukemaa. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, koska laskua viime viikkoon oli tullut yli kilon verran: 72,5 kg. Eihän tuo tietenkään mikään huikea saavutus ole, mutta olen silti todella tyytyväinen, kun paino alkaa taas lähestyä 72 kilon rajaa, jonka jälkeen saan vihdoin avata rajan alittamisesta palkkioksi tilaamani pari hyvää leffaa ja levyä sisältävät paketit.

Motivaatiota siis tuli kerralla melkoinen määrä, kun yksi välitavoite alkaa lähestyä! Kuukauden loppuunkin on enää 4 päivää, joten seuraavien päivien aikana täytyy todellakin antaa kaikkensa, että saa painon putoamaan tasaisesti. Tulenkin varmasi tällä viikolla käymään vaa-alla joka aamu jo ihan siitä syystä, että näen, milloin se 72 kiloa alittuu. Nyt suuntaankin siis hiihtolenkille, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Maanantain lukema

Kuten ennakoin, menkkojen ansiosta vaa-an lukema ei ole viime päivinä laskenut kovasta yrityksestä huolimatta, vaan on päinvastoin kääntynyt pieneen nousuun. Tänä aamuna vaaka näytti 73,6 kg eli olen tällä hetkellä (taas kerran) tasan tarkkaan puolivälissä 30 kilon pudotustavoitettani. Äääh. Vaikka tiedän painon kääntyvän laskuun taas parin päivän päästä, kun pahin menkkaturvotus laskee, laihdutusmotivaatio on tällä hetkellä melko heikoilla kantimilla, koska vaikka miten urheilisi ja söisi terveellisesti, vaa-an lukema vain nousee. Asiaa ei paranna sekään, että loppuviiikosta on luvassa vaihteeksi tentti, johon lukemiseen joudun käyttämään lähipäivinä suurimman osan ajastani.

Alan olla pikkuhiljaa aivan käsittämättömän kyllästynyt jojoilemaan täällä 72-77 kilon välillä. Maaliskuu alkaa olla kohta lopuillaan ja kesäaikakin alkaa alle viikon päästä, enkä ole siitä huolimatta onnistunut vielä kertaakaan saamaan näkyviin kutosella alkavaa lukemaa. Mihin ihmeeseen olen viime kuukaudet käyttänyt? Tuntuu, että olen pyörinyt lihomis-laihtumiskierteessä ja joutunut laihduttamaan yhä uudestaan ja uudestaan samoja kiloja, jotka olen jo kerran muka päihittänyt. Pitää vain toivoa, että kevään myötä paino kääntyisi taas tasaiseen laskuun, kun luennot loppuvat ja pystyn keskittymään enemmän painonpudotukseen.

Yksi lihavuuden aiheuttama rajoitus vähemmän

Kaveripiiriini kuuluu todella paljon urheilullisia ihmisiä ja aika ajoin kaverit ovat pyydelleet minuakin mukaansa liikkumaan, milloin uimaan, milloin pelaamaan sählyä tai vaellukselle. Koko alkuvuoden isompi kaveriporukka on suunnitellut yhteistä hiihtoretkeä ja minutkin pyydettiin tietysti mukaan. Aiemmin olen aina kieltäytynyt kaikista tarjouksista hyvän tekosyyn nojalla yksinkertaisesti siitä syystä, että olen ajatellut kaverieni vain ärsyyntyvän, kun kaltaiseni huonokuntoinen läski hidastaa heidän tahtiaan. Samaan aikaan olen kuitenkin haaveillut, että voisin lähteä mukaan katselteluani kuvia kaverien yhteisiltä hiihto- ja vaellusreissuilta. Minulla on myös erittäin hyviä muistoja viiden vuoden takaa, jolloin olin suurin piirtein normaalipainonen ja muutenkin paremmassa kunnossa, ja kävimme kavereiden kanssa pelaamassa tennistä joka viikonloppu. Porukalla urheillessa tulee liikuttua aivan huomaamatta ja saa hengata samalla mukavien ihmisten kanssa.

Harkitsin pitkään lähdenkö mukaan hiihtoretkelle. Toisaalta pelkäsin, että jään jälkeen kavereistani ja he joutuvat odottelemaan minua jatkuvasti, enkä edes ollut varma jaksanko hiihtää suunnitellun yli 20 kilometrin matkan. Samaan aikaan retki kuulosti kuitenkin sen verran houkuttelevalta, että lopulta päätin uskaltautua mukaan, olenhan kuitenkin harrastanut hiihtoa koko talven varsin ahkerasti ja myös parinkympin lenkkejä on tullut tehtyä silloin tällöin. Tänään kaikki ottivat siis vapaapäivän ja lähdimme matkaan heti aamulla. Sää oli mitä hienoin ja pysyin hyvin muiden vauhdissa mukana, välillä olisin jopa halunnut edetä vähän kovempaa vauhtia. Hiihdimme retkeilymajalle, jossa teimme nuotion ja paistoimme makkaraa kuumaa kaakaota hörppien. Istuskellessani nuotion äärellä auringonpaisteessa tajusin, miten paljon se elokuinen päivä, jolloin päätin aloittaa projektini, on minulle jo tähän mennessä antanut. Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni mukaan tuollaiselle retkelle, vaan olisin vain tyytynyt kuuntelemaan kateellisena kaverien kertomuksia. Vaikka en siis ikinä edes pääsisi normaalipainoon, on jo tähän mennessä saavuttamani painonpudotus ja kunnon parantuminen itselleni jotain todella suurta, koska ylipainoni ei enää rajoita elämääni samalla tavalla kuin se ennen teki.

Painon lasku on jatkunut mukavasti, tänä aamuna vaaka näytti 73.2 kg eli kohta aletaan olla jo olla samalla tasolla kuin ennen hiihtolomaa. Tosin lievää painonnousua voi olla luvassa lähipäivinä, koska menkkojen pitäisi alkaa kohta ja painoni tahtoo nousta niiden aikaan jopa pari kiloa. On kyllä todella turhauttavaa laihduttaa uudestaan ja uudestaan samoja kiloja: olen jojoillut välillä 72-77 kg jo yli 3 kuukautta, joten olisi pirtistävää päästä vihdoin 71 kilon tienoille. Parhaimmillaan olen päässyt joulukuun alussa 71,5 kiloon, joten sen alitus tulee olemaan hieno hetki. Sitten alankin olla täysin tuntemattomalla alueella, koska viimeksi olen painanut alle tuon lukeman viisi vuotta sitten, enkä oikein edes muista, minkälaista painonpudotus on noin lähellä normaalipainoa. Varmasti hitaampaa, se on varmaa, mutta odotan silti innolla uutta haastetta!

Parempi päivä

Tiistaisen katastrofaalisen vaakalukeman jälkeen asiat ovat lähteneet menemään parempaan suuntaan: tänä aamuna vaaka näytti jo 74,1 kg eli tuo painonnousu taitaa sitten loppujen lopuksi ollakin suurimmaksi osaksi nestettä. Uskallan toivoa, että ensi viikon punnistuspäivään mennessä lukema olisi laskenut jo lomaa edeltävälle tasolle. Jotain hyvääkin viime viikosta ankarine urheiluineen seurasi, kuntoni tuntuu nimittäin parantuneen melkoisesti. Ehkäpä myös auringonpaisteella on jotain tekemistä asian kanssa, mutta liikunta on tuntunut viime päivinä paljon mukavammalta ja helpommalta aiempaan verrattuna. Tiistaina juoksin suhteellisen vauhdikkaan kolmen vartin lenkin ja eilen kävin hiihtämässä vajaat 20 kilometriä ja kumpikin lenkki irtosi varsin vaivattomasti.

Viime kirjoituksessa kerroin painajaismaisen vaakalukeman nähtyäni miettineeni hetken aikaa jäätelöpurkin ostoon lähtemistä ja koko laihdutusprojektin luovutusta. Olen jälkeenpäin pohdiskellut, olinko todella valmis lopettamaan koko homman. On totta, että suunnittelin jäätelöllä mässäilyä ja sillä tavalla lohduttautumista, sen verran järkyttynyt olin tuosta lukemasta, mutta loppujen lopuksi en usko, että totaalinen luovuttaminen olisi tullut kysymykseen. Mässäiltyäni korkeintaan pari päivää ja epäonnistumisen tuomista huonoista fiiliksistä päästyäni olisin todennäköisesti vain laatinut uuden laihdutusaikataulun ja jatkanut. Ja niinhän itse asiassa teinkin, miinus mässäily. Lähdin juoksemaan, juoksin ehkä tämän vuoden hienoimman lenkin ja kotiin tultuani laskeskelin, että tavoite on vielä täysin mahdollista saavuttaa kesään mennessä: jos ei aivan kesäkuun alkuun, niin ainakin kesäkuun puoleen väliin mennessä. Tällä kertaa siis käänsin epäonnistumisen voitokseni ja ammensin siitä vain entistä enemmän taistelutahtoa.

On oikeastaan aika mielenkiintoinen kysymys, miksi koen laihduttamisen nykyään niin keskeisenä osana elämääni, enkä voisi tosiasiassa kuvitellakaan lopettavani sitä ennen tavoitteeseeni pääsyä. Mikä saa minut tällä kertaa jatkamaan laihdutusta yhä uudelleen ja uudelleen pettymysten jälkeen, vaikka kymmenet aiemmat laihdutuskuurini ovat päättyneet luovuttamiseen heti alkuunsa, kun takapakkia on tullut vähääkään? Ehkä se johtuu siitä, että olen saanut painoa putoamaan jo tähän mennessä sen verran monta kiloa, että koen laihtumisen olevan mahdollista. Toisaalta tähän mennessä pudotetut kilot tuovat paineita jatkaa, onhan niiden eteen saanut tehdä todella paljon duunia. Yksi tekijä laihdutuksen jatkamisen helpottumisessa on myös se, että kun on elänyt terveellisesti jo lähes 8 kuukautta, on tottunut tähän elämäntapaan, eikä enää haikaile vanhan mässäilyn täyttämän elämänsä perään. Kun on elänyt terveellisemmin, on myös huomannut sen edut verrattuna vanhaan elämäntapaan: jaksaminen esimerkiksi koulussa on parantunut selvästi ja laihdutuksesta sekä erityisesti juoksusta saa onnistumisen kokemuksia, jollaisia ei ennen ole saanut mistään. Minulla on myös nyt paljon selkeämpi ja realistisempi tavoite kuin koskaan ennen ja ajatus sen saavuttamisesta ajaa eteenpäin huomattavasti tehokkaammin kuin "-20 kiloa kuukaudessa"-tyyppiset jo heti alkuunsa epäonnistumaan tuomitut tavoitteet.

Laihdutusprojekti siis jatkuu ja ensi viikolla, kun selviää paljonko hiihtoloma on ihan oikeasti painoon vaikuttanut, olisi tarkoituksena laatia hieman tarkempaa aikataulua kevään varalle. Tällä viikolla laihdutusrintamalla ovat puhaltaneet uudet tuulet. Olen alkanut urheilla entistä enemmän päiväsaikaan ja valoisalla. Ennen tykkäsin liikkua nimenomaan iltaisin: minua hävetti harrastaa liikuntaa julkisilla paikoilla ihmisten silmien alla, joten odotin, että pahin ruuhka-aika on ohi ja hämärä laskeutunut. Nykyisin nautin paljon enemmän auringonpaisteessa liikkumisesta, eivätkä ihmisten katseetkaan häiritse ollenkaan. Varmaan osasyynä tähän on se, että olen nykyään paljon urheilullisemmassa kunnossa kuin ennen. Olen päättänyt nyt Naisten kympin lähestyessä panostaa enemmän juoksuun: aion pitää tiukasti kiinni siitä, että juoksen viikossa vähintään 3 kertaa ja yksi lenkeistä on vähän pidempi, ainakin sen kolme varttia. Huhtikuussa alan pidentämään lenkkejä pikkuhiljaa niin, että kerran viikossa tulisi juostua tunnin lenkki. Toistaiseksi sellaiset lenkit olisivat kuitenkin liian rankkoja, koska haluan myös hiihtää ainakin pari kertaa viikossa ja viimeiset hiihtoviikot alkavat olla jo käsillä.

Latasin puhelimeeni eilen Sports Trackerin (http://www.sports-tracker.com/) kaverini suosittelemana ja toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen. On ollut mukavaa, kun pystyy mittamaan tarkasti liikuntamatkojaan, nopeuttaan ja laskea kalorinkulutuksen, eikä tarvitse enää turvautua vain epämääräisiin likiarvoihin. Tosin pyörämatkojen kalorinkulutuksen sovellus tuntuu laskevan hieman yläkanttiin: tänään se väitti, että kulutin kouluun pyöräilemällä yli 500 kaloria, vaikka matkaa on vain reilut 5 kilometriä suuntaansa ja olen aiemmin arvioinut kulutuksen olevan korkeintaan 350 kaloria. Kävelylenkin pituuden arvioimiseen Sports Tracker on kuitenkin mitä mainioin ja tänään aion ottaa puhelimen mukaan myös juoksulenkille, koska olen jo pitkään miettinyt tavallisen juoksulenkkini pituutta. Juoksua on kuitenkin ohjelmassa vasta illemmalla, nyt suuntaan kävelemään pariksi tunniksi!

Katastrofi!

Kotiuduin eilen hiihtolomalta ja on kyllä ollut äärimmäisen mukavaa palailla pikkuhiljaa normaaliin arkeen. Mukavuus loppui tosin tänä aamuna, kun nousin vaa-alle. Loppuosa lomastani kului sen verran epäterveellisissä merkeissä ruokailun suhteen, että en uskaltanut käydä enää edes vaa-alla keskiviikon jälkeen. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut erittäin fiksua sikäli, että olisin ehkä saanut hieman motivaatiota hillitä syömisiäni. Toisaalta sekään ei välttämättä olisi auttanut, päätinhän joka aamu, että tänään koitan vähän rajoittaa, mutta iltaan mennessä oli jälleen kerran mättänyt suuhuni lähemmäs 3000 kaloria.

Aamulla nousin siis vaa-alle ja vaikka tiesin, että painoni on noussut loman aikana, suuni loksahti auki nähdessäni vaa-an näyttämän lukeman. Osasin odottaa viime viikkoaista korkempaa painoa jo ihan nesteen kertymisen takia, koska syön yleensä todella vähän hiilihydraatteja ja suolaisia ruokia ja kuluneen viikon aikana en ole juuri mitään muuta syönytkään. Toisaalta tiesin, että kun urheilee poikkeuksellisen paljon, saattaa paino aluksi kääntyä nousuun. Silti lukema oli jotain aivan järkyttävää ja hetken aikaa olin valmis marssimaan lähimpään kauppaan ostamaan Ben&Jerry's-purkin ja lopettamaan koko projektin tähän. Vaihtamaan blogin nimeksi ikuisesti lihava. Vaaka näytti 77.6 kg. Ihan oikeasti. Viikko sitten se näytti 72.2 kg ja alkuperäisenä tarkoituksenani oli saada se viime viikon aikana kutosella alkaviin lukemiin. Mutta sen sijaan pahin painajaiseni toteutui ja 75 kg ylittyi. Yli 5 kiloa lisää painoa viikossa. VIIKOSSA! Enkä edes ollut mitenkään totaalisen rappiolla: hiihdin lähes joka päivä 15-20 kilometriä ja sauvakävelin tai lumikenkäilin vielä siihen päälle 1-2 tuntia päivittäin, enkä syönyt koko viikon aikana karkkia, jäätelöä tai sipsejä kertaakaan lukuunottamatta elokuvissa nauttimani pähkinät ja kuivatut hedelmät.

Juuri nyt fiilikset ovat siis lievästi sanottuna paskat. Tottakai osa tuosta painonnoususta on nestettä ja todennäköisesti parin päivän päästä paino lienee ainakin alle 75 kiloa. Siltikin masentaa. Mietityttää, miten hitossa onnistun pääsemään tavoitteeseeni kesään mennessä. Tavoitteenani oli päästä maaliskuun aikana kutosella alkaviin lukemiin ja juuri nyt en tiedä yhtään, onko se edes mahdollista. Mitä jos olisinkin jäänyt kotiin, enkä lähtenyt hiihtoloman viettoon kaverini luo? Alkaisiko painoni nyt kutosella? Miksi ihmeessä en osannut lopettaa syömistä ajoissa?! Olen niin käsittämättömän pettynyt itseeni, etten edes pysty kuvailemaan sitä mitenkään ymmärrettävästi. ÄÄÄÄÄH!!!!111

Ei kai tässä muu auta kuin yrittää palata takaisin normaaliin ruokavalioon ja urheilurytmiin ja katsella miten paino lähtee laskuun parin seuraavan päivän aikana. Sittenpähän näen, paljonko painoa ihan oikeasti on tullut lisää ja paljonko tuosta katastrofaalisesta painonnoususta on vain nestettä. Osa tästä on kuitenkin varmasti ihan oikeaa lihomista, farkkuni nimittäin kiristivät siihen malliin aamulla ja mahani koko tuntuu kaksinkertaistuneen verrattuna siihen, mitä se oli viikko sitten. Seuraavien päivien aikana aion pysyä tiukasti alle 800 kalorin ruokavaliossa ja urheilla päivittäin ainakin reilun 1000 kalorin verran. Nyt siis juoksulenkille.

Hiihtolomailua

Eilinen päivä vierähti lähinnä junassa istumisen merkeissä. Kaverini kutsui minut nimittäin luokseen viettämään hiihtolomaa: hän on talonvahtina vanhempiensa  ollessa lomalla ja pyysi minut seurakseen. Olin suunnitellut viettäväni koko viikon ahkerasti urheillen ja terveellisesti syöden kotosalla tavoitteena parin kilon painonpudotus, mutta päätin pienen harkinnan jälkeen suostua tarjoukseen. Ongelmana on se, että kaverin vanhemmat ovat ostaneet kaapit täyteen ruokaa, kun taas kotona pidän ruokakomeroni yleensä tyhjänä herkuista, ettei sortumisia tule. Itsehillintäni joutuu siis todella kovalle koetukselle seuraavan viikon aikana. Toisaalta urheilumahdollisuudet ovat täällä mitä mainioimmat: maasto on ihana mäkistä ja lähellä on järvi, jonka jäälle on tehty hiihtolatu. Ehkäpä siis parin kilon painonpudotustavoitteeseen on olemassa jonkinlaiset mahdollisuudet.

Tänään oli myös punnituspäivä. Vaikka aloitinkin blogini tiistaina, maanantai on ollut minulle aina se virallinen edellisen viikon tuloksista kertova punnituspäivä. Vaa-alle nouseminen jännitti jälleen: ensinnäkin söin eilen kello 21:n jälkeen perille saavuttuani melko tukevan aterian (yleensä koitan syödä iltaisin mahdollisimman vähän), en harrastanut eilen minkäänlaista urheilua junassa istumisen lisäksi ja toisaalta vaakakaan ei ollut oma, tuttu vaakani. Jälleen kerran, yllätys, yllätys, olin vakuuttunut, että lukema tulee nousemaan yli 75 kiloon (mikähän ihmeen juttu tuokin on, että kuvittelen painon voivan hypätä yhtäkkiä kaksi kiloa ylöspäin). Lukema oli kuitenkin aivan mukava 72,2 kg. Eli jäin tavoitteestani sen 200 grammaa, mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen. Minulla on tulevan viikon suhteen tosi hyvä fiilis. Kukapa tietää, ehkä reilun viikon päästä tiistaina palatessani kotiin saan ihailla kutosella alkavaa painolukemaa. Melkein pelottava ajatus itse asiassa :O Olisin kyllä  äärimmäisen tyytyväinen jo siihen, jos painolukema on silloin alle 71 kiloa.

Käväisin aamulla parin tunnin sauvakävelylenkillä. Vaikka en aiemmin ole sauvakävelystä juuri perustanutkaan, oli se mäkisessä maastossa todella mukavaa touhua ja hiki nousi väkisinkin pintaan. Nyt onkin päivällisen aika ja sen jälkeen lähden hiihtolenkille. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kohti kutosella alkavia lukemia

Heräsin aamulla jo yhdeksän maissa (yleensä nukun viikonloppuisin lähemmäs puoltapäivää), mutta jäin makoilemaan sänkyyn ainakin puoleksi tunniksi vältelläkseni vaa-alle nousua. Kelasin mielessäni läpi pahimpia kauhuvisioita tulevasta lukemasta ja olin lopulta aivan vakuuttunut, että vaaka tulee näyttämään yli 75 kiloa. Lopulta sain itseni kammettua ylös ja vielä puolisen tuntia ympäri kämppää pyörittyäni ja rohkeutta kerättyäni uskaltauduin vihdoin punnitsemaan itseni. Voi sitä helpotuksen tunnetta: vaaka näytti tasan 73 kg! Laskua oli toki tullut vain 0,3 kiloa, mutta ottaen huomioon kuluneen neljän päivän elintavat, olisin ollut äärimmäisen tyytyväinen jo painon paikallaanpysymiseen, puhumattakaan laskusta. Tämä on varmasti ensimmäinen kerta, kun paino tippuu tenttiinlukuviikolla eli fiilikset ovat juhlavat! Hyvä fiilis ja aurinkoinen kevätpäivä houkuttelivatkin minut ulkoilemaan ja palasinkin juuri parin tunnin kävelylenkiltä.

Näistä lukemista onkin hyvä aloittaa kunnon laihdutuspuristus: seuraavan 10 päivän sisällä olisi tarkoituksena saada paino putoamaan lähelle kutosella alkavia lukemia. Yritän harrastaa hiihtoa, hölkkäämistä ja kävelyä päivittäin yli 1200 kalorin edestä ja pysytellä syömisissäni alle 1000 kalorissa.

Mietin tänään kävelylenkillä parhaita painonpudotusputkiani, ja ehkä paras sellainen oli juuri ennen joululomaa ollut kahden viikon ajanjakso, jonka aikana sain painon putoamaan 76 kilosta 71,5 kiloon.  Kokonaispudostusta tuli siis 4,5 kilon verran, yli 2,2 kiloa viikkoa kohden. Nyt painavampana on varsin lohduttavaa ajatella, että pystyn pudottamaan painoa halutessani noinkin nopeasti, vaikka se melko rankkaa olikin: kävin joka ikinen ilta joko juoksemassa tai hiihtämässä, enkä syönytkään kuin 600-1000 kalorian edestä päivittäin. Hyvien painonpudotuskokemusten muistelu on muutenkin auttanut aina niinä hetkinä, kun paino jumittaa tai motivaatio on hakusessa. Toivottavasti seuraavasta 10:stä päivästä tulee yksi sellainen hyvä kokemus. En malta odottaa sitä päivää, kun vaaka näyttää ensimmäisen kerran  kuuteen vuoteen kutosella alkavaa lukemaa. Vaikka olenkin vielä siinnä vaiheessa lievän ylipainon puolella, tulee se silti varmasti olemaan hieno hetki ja itsessään palkkio kaikesta tähän astisesta työstä!

Alku

Eli tästä se lähtee. Aluksi lienee paikallaan kertoa kuka olen ja kirjoittaa pari sanasta laihdutushistoriastani. Olen siis Minttu, 21-vuotias yliopisto-opiskelija ja ollut suurimman osan elämästäni - ja olen myös tällä hetkellä - läski. Monen muun "luonnostaan" ylipainoisen tapaan olen hyvin klassinen jojo-laihduttaja: painoni on heitellyt viimeisen kuuden vuoden aikana 66-93 kilon välillä, pysytellen valitettavasti suurimman osan ajasta lähempänä tuota jälkimmäistä lukemaa, joka kaltaisellani 166 cm pitkällä ihmisellä tarkoittaa merkittävää lihavuutta.

Isompia painonpudotuksia minulla on takana yksi noin viiden vuoden takaa, jolloin pudotin lähemmäs 25 kiloa vuodessa. Saavutettuani normaalipainon onnistuin pysyttelemään noissa lukemissa ehkä kuukauden, jonka jälkeen kaikki tuli korkojen kera takaisin puolessa vuodessa. Sen jälkeen olen aloittanut laihdutuksen useita kymmeniä kertoja, laihtunut korkeintaan 15 kiloa tiukalla dietillä, sortunut mässäilemään ja lihonut taas 90-kiloiseksi. Tässä lihomisen ja laihtumisen kierteessä olenkin viimeiset 6 vuotta elämästäni viettänyt. Kunnes...

Viime syksynä päätin, että läskeily saa riittää. Viimeisimmästä (alle kuukauden kestäneestä) laihdutusyrityksestäni oli kulunut vajaa vuosi ja paino oli noussut jälleen kerran 90 kg:n tietämille. Olin viettänyt edellisen kevään lähinnä kotona tv:n ja tietokoneen äärellä makoillen karkkia, sipsiä ja jäätelöä suuhuni mättäen. Olin melko eristäytynyt muusta maailmasta: en jaksanut tavata kavereita, käydä bileissä, matkailla (joka on yksi suurimpia intohimojani), eikä koulunkäyntikään kiinnostanut, koska yleisillä paikoilla tulin kiusallisen tietoiseksi liikakiloistani. Eräänä elokuisena iltana istuskelin tapani mukaan tietokoneella tappamassa aikaa, kun eksyin erääseen blogiin, jota piti varsin isokokoinen naisihminen. Katselin blogaajan kuvia ajatellen, että enpähän ole sentään ihan noin iso (noihin aikoihin sain jostain syystä hirveästi lohtua ajatuksesta, että on olemassa vielä minuakin isompia ihmisiä). Yhtäkkiä tajusin olevani itse asiassa tasan tarkkaan saman kokoinen, ehkä jopa suurempi: kirjoittajan vaatekoko oli 44-46, itse taas olin jo pidemmän aikaa joutunut käyttämään koon 46 farkkuja, jotka nekin olivat alkaneet kiristää. Tuona hetkenä ymmärsin olevani ihan oikeasti läski, kun aiemmin olisin kuvaillut itseäni enemmänkin hieman tukevaksi, isoluiseksi tai rotevarakenteiseksi. Menin saman tien vaa-alle ja havaitsin lukeman nousseen edellisestä keväästä, jolloin olin viimeksi punninnut itseni: 88,6 kg. Painoni oli siis reilut 20 kg normaalipainon yläpuolella ja pudotusvaraa olisi ainakin kolmannes painostani. Syntyikin päätös: kesään mennessä olen 30 kg keveämpi. Sinä iltana kävin ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemassa ja juoksin 1,5 kilometriä putkeen.

Päätin heti aluksi, ettei tästä tulisi vain yksi nopeisiin tuloksiin tähtäävä laihdutuskuuri muiden joukossa, vaan muuttaisin koko elämätapani ja ajattelumallini. Aloin syömään terveellisesti, luovuin aluksi kaikista herkuista (jäätelö, karkki, sipsit) ja erityisesti: aloin urheilla. Urheilusta tuli nopeasti korvike syöpöttelylle, koska siihen kului se ylimääräinen aika, jonka olisin normaalisti viettänyt kotona ruokaa suuhun mättäen. Aloin harrastamaan pyöräilyä, kävelyä ja hölkkäämistä ja kaloreita paloi yleensä 600-1300 päivässä, joskus jopa yli 1500. Toisaalta urheilu piristi, enkä enää ollut yhtä väsynyt kuin ennen. Vuosien painonpudotuskierteen opettamana ymmärsin, ettei laihtuminen todellakaan tule onnistumaan pitämällä nälkälakkoa, koska siitä seuraa ainoastaan lopulta herkutteluun sortuminen, ja söinkin yleensä vähintään 800-1400 kaloria päivässä monipuolista ja vähän energiaa sisältävää ruokaa. Toisaalta jokaisella on välillä huonoja päiviä, jolloin ei jaksa mennä lenkille ja haluaa vain syödä purkillisen jäätelöä, ja esimerkiksi monissa juhlissa, joissa on hyvät tarjoilut, syömisestä kieltäytyminen on yleensä mahdotonta. Ennen jo yhdenkin päivän poikkeaminen painonpudossuunnitelmasta sai minut lannistumaan ja lopetin koko homman siihen. Nyt päätin kuitenkin olla vaatimatta itseltäni täydellisyyttä ja hyväksyä sortumiset, koska niitä tulee kuitenkin tapahtumaan. Tärkeintähän on kuitenkin loppujen lopuksi se, että elää edes suurimman osan ajasta terveellisesti ja osaa lopettaa ajoissa syöpöttelykierteen ja palata takaisin arkeen. Esimerkiksi syyslomalla elin yli viikon katsomatta lainkaan, mitä suuhuni laitoin, ja paino nousi noin 2 kiloa, mutta kotiin palattuani palasin myös tuttuihin rutiineihin ja paino kääntyi jälleen laskuun. En myöskään halunnut kokonaan kieltäytyä herkuista, vaikka aluksi pidinkin tiukkaa jäätelö-, karkki- ja sipsilakkoa, vaan esimerkiksi juhlissa tai kaverien kanssa syömässä käydessä annoin itselleni luvan syödä myös niitä.

Homma toimi: jouluun mennessä sain pudottettua 15 kg ja matalimmillaan vaaka näytti lukemaa 71,5 kg. Joululomalla olin lomalla myös terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta, ja paino nousi noin 5 kg. Arkeen paluun myötä suurin osa lomakiloista kuitenkin karisi. Kuluneen kuukauden aikana paino on taas kääntynyt lievään nousuun, kiitos kovien pakkasten ja todella stressaavan tenttiputken. Nyt, maaliskuun 1. päivänä, vaaka näytti 73,3 kg. Olen siis puolessa välissä pudotustavoitettani, 30 kiloa. Pyrin edelleen 7 kuukautta sitten asettamaani tavoitteeseen eli painaa 58 kg kesäkuun 1. päivään mennessä. Aikaa on siis 3 kuukautta ja pudotettavaa 15 kiloa, mikä tarkoittaa viittä kiloa kuukaudessa. Ei mikään mahdoton tehtävä, etenkin kun huomioi sen, että kevät on parasta aikaa liikkua: auringonpaiste houkuttelee huomattavasti enemmän lenkkeilemään kuin syyssade tai pimeä talvi-ilta. Uskon siis vakaasti, että tulen pääsemään tavoitteeseeni, vaikkei se helppoa tulekaan olemaan.

Tulen kirjoittelemaan tähän blogiin painonpudotukseni etenemisestä sekä ajatuksiani laihdutuksesta, ylipainoisen elämästä ja lihavuudesta yleensä.