Maanantain mukava lukema

Tänään oli jälleen punnituspäivä, jonka johdosta koko aamu kului jälleen ympäri kämppää pyörien ja vaa-alle nousua vältellen. Vaakapelolle oli useampikin pätevä syy: ensinnäkin sorruin yöllä terveellisesti vietetyn päivän päätteeksi syömään ylimääräisen "iltapalan", johon kuului puuroa, hirveä satsi mansikoita ja monta lasillista maitoa. Toisekseen jo se, etten ole käynyt viikkoon vaa-alla on aina pelottavaa, koska ei osaa yhtään ennakoida, millaista painolukemaa odottaa. Koska torstai ja perjantai kului aivan järkyttävän mässäilyn merkeissä ja jäätelöä suuhun lappoen, en erittäin hyvin vietetystä viikonlopusta huolimatta odottanut kovin miellyttävää lukemaa. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, koska laskua viime viikkoon oli tullut yli kilon verran: 72,5 kg. Eihän tuo tietenkään mikään huikea saavutus ole, mutta olen silti todella tyytyväinen, kun paino alkaa taas lähestyä 72 kilon rajaa, jonka jälkeen saan vihdoin avata rajan alittamisesta palkkioksi tilaamani pari hyvää leffaa ja levyä sisältävät paketit.

Motivaatiota siis tuli kerralla melkoinen määrä, kun yksi välitavoite alkaa lähestyä! Kuukauden loppuunkin on enää 4 päivää, joten seuraavien päivien aikana täytyy todellakin antaa kaikkensa, että saa painon putoamaan tasaisesti. Tulenkin varmasi tällä viikolla käymään vaa-alla joka aamu jo ihan siitä syystä, että näen, milloin se 72 kiloa alittuu. Nyt suuntaankin siis hiihtolenkille, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Vaakapelko

Olen ollut tänään koko päivän aivan koomassa. Eilinen tenttiin luku venyi lähemmäs aamuyöhön ja raahauduin tenttiin kahdeksaksi muutamien tuntien yöunilla. Jotenkin onnistuin kuitenkin piristymään kahdeksi tunniksi sen verran, että tentti meni ihan kohtalaisen hyvin. Olin suunnitellut tekeväni tänään pitkän lenkin, mutta olen ollut koko päivän niin väsynyt, että olen vain notkunut koneen äärellä, joskaan en ole kyllä syönytkään kuin 700 kalorin edestä. Eilinen 1000 kcal:n tavoite ei sen sijaan läheskään pitänyt, vaan söin noin 1600 kalorin verran. Tänään, kuten oikeastaan lähes joka arkipäivä, tulee hyötyliikuntaan kulutettua sellaiset 300-500 kaloria, liikun nimittäin aina pyöräilemällä ja asun aika kaukana kaikesta.

Alan olla jo melko lailla luovuttanut sen suhteen, että vaaka näyttäisi maanantaihin mennessä lukemaa 72 kg, vaikka viikonloppuna onkin suunnitelmissa liikkua ahkerasti. Pitäisi varmaan käydä aamulla vaa-alla, että osaisi hieman arvioida, paljonko ensi viikon pudotustavoitteeksi tulee. En ole punninnut itseäni sitten tiistaiaamun eli hieman kauhistuttaa, minkälainen painolukema minua odottaa. Olen melko varma, että paino on noussut, olihan tuota tiistaina punnitsemaani lukemaa edeltänyt monta päivää kestänyt urheiluputki ja alle 1000 kalorin päivittäinen ravinto, kun taas nyt en ole harrastanut hyötyliikunnan lisäksi mitään tiistain jälkeen, juhlinut yhdet bileet ja istunut suurimman osan viime päivistä paikallani tenttikirjan äärellä. Vaikka ylimääräisiä kaloreita ei ehkä olekaan tullut, tällainen elämäntyyli on varmasti vähintäänkin saanut nesteet kertymään elimistöön. Lukema saatta hyvinkin olla noussut jopa pari kiloa. Ehkä jopa 75 kiloon. ÄÄÄK!!! Olisi hemmetin masentavaa huomata olevansa sittenkin taas alle puolessa välissä pudotustavoitetta.

Vaikka lukema pelottaakin, ei kai tässä muu auta kuin hypätä vaa-alle heti aamun sarastaessa ja toivoa parasta. Jos tulos on noussut edellisviikosta, voinhan aina lohduttautua sillä, että viikonloppuna ja ensi viikolla voin keskittyä 110 prosenttisesti laihdutteluun, minulla on nimittäin koko viikolla vain muutama hassu luento, eivätkä nekään pakollisia. Ajattelinkin pitää pienen hiihtoloman, jonka aikana voisin koittaa tähdätä reilun 2 kilon pudotukseen. Eipä siis mikään ihan pieni urakka, mutta jos vain auringonpaistetta rittää ensi viikoksikin,  jaksaa päivän aikana varmasti lähteä ulkoilemaan useampaankin otteeseen!