Olen ollut laihdutusmotivaation kanssa viime päivinä äärimmäisen pahoissa ongelmissa, koska en ole uskaltanut käydä parina viimeisimpänä aamuna vaa-alla. Tämä siksi, että tunnen itseni sen verran turvonneeksi sekä menkkojen että koulukiireiden aiheuttaman urheilun laiminlyönnin takia, että painolukema varmasti vain masentaisi minua entisestään. Maanantaina urheilin ja söin päivän melko terveellisesti, mutta illalla sorruin syömään litran - ihan oikeasti, LITRAN - jäätelöä. Vaikka kyseessä olikin perusjäätelöä vähäkalorisempi kasvirasvajäätelö, ei se juuri lohduta, koska litrassa oli joka tapauksessa 800 kaloria. Syytän kaikesta menkkoja. Syytän niitä myös siitä, että en eilen harrastanut kouluun pyöräilyn lisäksi mitään urheilua ja söin silti ainakin 2000 kaloria.
Viimeistään nyt olisi siis todellakin jonkinlaisen ryhtiliikkeen aika. Maaliskuuta on jäljellä enää reilu viikko ja olisi äärimmäisen masentavaa, jos huomaisin huhtikuun ensimmäisenä päivänä painavani enemmän kuin tämän kuun alussa. Etenkin, kun joudun kirjaamaan painolukemani tuonne oikealla olevaan paino-sarakkeeseen. On myös todella noloa, etten ole maaliskuun aikana onnistunut saavuttamaan yhtä ainutta välitavoitettani: en edes tuota 72 kilon alitusta! Nolointa on se, että olen aikoja sitten tilannut sen alittamisesta palkkioksi aikomani leffat ja levyt, jotka nyt odottavat hyllyn päällä paketissa sitä päivää, että saan vihdoin avata ne.
Ryhtiliikkeen tekoa rajoittaa jälleen kerran se kaikkein suurin laihdutustani haittaava tekijä eli koulu. Perjantain tentti lähestyy uhkaavasti ja erääseen toiseen kouluprojektiinkin pitäisi tänään syventyä useammaksi tunniksi, joten urheilu jäänee tänäänkin melko vähille. Elättelen toiveita, että ehtisin illalla edes puolen tunnin juoksulenkille, mutta saapa nähdä kuinka paljon kouluhommiin uppoaa aikaa. Ainut lohtu tämän kaiken keskellä on se, että koulukiireet helpottavat taas perjantain jälkeen ja voin vaihteeksi keskittyä enemmän laihdutukseen.
