Takaisin laihdutuksen pariin!

Palasin eilen kotiin mökiltä ja tajusin, että kevät alkaa olla nyt lopussa. Huomenna alkaa kesäkuu ja sen myötä myös kesätyöt. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti olla jo tähän mennessä saavuttanut tavoitteeni, 58 kiloa. Toisin kuitenkin kävi, koska tällä hetkellä vaaka saattaa hyvinkin näyttää jopa parikymmentä kiloa enemmän siitä. En tiedä, koska en ole uskaltautunut vaa-alle lähes kuukauteen. En ole oikeastaan missään vaiheessa toukokuuta - ja huhtikuustakin vain parin viikon ajan - laihduttanut. Välillä olen ehkä harrastanut jonkinlaista painonhallintaa, mutta painon putoamista ei varmasti ole tapahtunut grammaakaan. Kevääseeni ei ole juurikaan mahtunut ihan tavallista arkea: koulua on ollut todella vähän ja suurin osa ajasta onkin kulunut joko matkaillessa, kavereiden luona vieraillessa ja se vähä aika, jonka olen kotona oleskellut, on ollut lähinnä tentteihin lukua.

Nyt kun lukuvuosi on ohi ja kesä alkaa, täytyy vihdoin palata takaisin laihdutuksen pariin. Aloitin laihduttamisen elokuussa, joten enää reilut pari kuukautta siihen, että projektini on kestänyt vuoden. Arkeen ja liikuntarutiineihin palaaminen ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta kesätyöt varmasti helpottavat asiaa, koska ne rytmittävät elämää mukavasti. Tulen niiden ansiosta myös viettämään kesäkuun kotosalla. Eipä siis muuta kuin aamulla vaa-alle ja uusia laihdutustavoitteita laatimaan!

Huhtikuusta

Viimeistään nyt olisi aika pohdiskella huhtikuun laihdutustavoitteita. Suurimpana tavoitteena on tietenkin normaalipainoon pääsy ja se lienee aivan realistinen tavoite: matkaa tuohon 68 kiloon on jäljellä enää 3,8 kiloa. Toisaalta maaliskuussa paino laski niin hitaasti, että jos sama tahti jatkuu myös huhtikuussa, voi jo kutosella alkaviin lukemiin pääsy olla työn takana. Paino pitäisi nyt saada pysymään tasaisessa laskussa niin, että pudotusta olisi edes kilon verran viikossa, eikä ylöspäin notkahduksia tulisi. Etenkään tuollaista maaliskuussa tullutta "pientä" viiden kilon notkahdusta, jonka karistamiseen kului useampi viikko.

Ongelmana on kuitenkin se, että suurin osa huhtikuusta kuluu jossain aivan muualla kuin kotosalla urheillen ja terveellisesti syöden. Lähden tänään viikoksi toiselle paikkakunnalle työharjoitteluun, enkä pääse punnitsemaan itseäni ennen viikonloppua. Maanantain punnituspäiväkin jää nyt siis välistä. Pelottaa vähän, miten selviän ensi viikosta ja tuleeko hiihtoloman jälkeinen tilanne toistumaan eli kotiin tullessa vaa-an lukema onkin yllättäen hypännyt 5 kiloa ylöspäin. Työharjoittelun takia urheilulle ei jää hirveästi aikaa, enkä edes tiedä millaiset lenkkeilymahdollisuudet paikan päällä on. Terveellisen ruokavalion ylläpitokin on vaikeampaa kuin kotona, koska joudun ruokailemaan päivittäin työpaikan ruokalassa. Univelkaa ja stressiäkin on varmasti luvassa, joten saan kyllä tehdä kaikkeni, etten sorru iltaisin herkuttelemaan sen vastapainoksi.

Myöhemmin huhtikuussa luvassa on vielä viikonlopun yli kestävä kaupunkiloma ja viikon etelänmatka. Olen siis ylipäätään hieman huolissani siitä, miten saan painon pysymään laskussa huhtikuun aikana, mutta pitää vain yrittää elää viikko kerrallaan ja tehdä parhaansa. Olisi mukavaa, jos pääsisin normaalipainon lähelle ennen matkalle lähtöä, mutta bikinit taidan suosiolla jättää kotiin. Pitää toivoa, että pystyn käyttämään niitä sitten kesällä.

Seuraava päivitys siis ensi viikonloppuna, saapa nähdä mitä vaaka silloin näyttää!

Ben & Jerry's-rappio

Kulunut viikko on ehdottomasti ollut yksi tähänastisen opiskeluaikani rankimmista: olen joutunut heräämään joka aamu kasiksi kouluun pakollisiin ryhmäopetuksiin, roikkunut yliopistolla iltapäivään asti tekemässä kouluprojektia ja kotiin selvittyäni lukenut reilusti yli puoleenyöhön perjantain tenttiin. Urheilu on kaiken tämän keskellä jäänyt hyötyliikuntaa lukuunottamatta olemattomaksi ja ruoankin kanssa on ollut vähän niin ja näin: keskiviikkoon asti onnistuin vielä pitämään jonkinlaisen kohtuuden syömisissäni, mutta torstaina univelkaa oli kasaantunut jo sen verran, etten yksinkertaisesti enää keksinyt muuta tapaa motivoida itseäni lukemaan kuin Ben & Jerry's-purkki. Ben & Jerry'sin syöminen suoraan purkista on jostain syystä aina symboloinut minulle totaalista rappiota, enkä edes lihavimmillani harrastanut sitä kovin usein, vaan lähinnä silloin kun oikein masensi ja elämä tuntui potkivan päähän. Nyt kuitenkin stressin  ja erityisesti univelan ansiosta olo oli sen verran kamala, että annoin itselleni luvan mennä rappiolle ja kunnolla. Perjantaina kouluprojektia viimeistellessäni kului vielä yksi purkki. Aivan järkyttävää näin jälkeenpäin ajatellen, mutta ainakin kouluhommat tuli hoidettua.

Nyt tentti on siis takana ja kouluprojekti palautettu. Vaikka ensi viikolla onkin vielä yksi tentti, koulua on vain parina päivänä, joten siihen lukeminen ei varmastikaan tule olemaan kovin stressaavaa. Tuntuu kuin olisin viettänyt tätä rappioelämää parin päivän sijasta miljoona vuotta, joten on ihanaa palata taas elämään terveellisesti. Pari viime päivää ovat olleet kullanarvoinen muistutus siitä, millaista elämäni aiemmin oli: kaupassa tuli käytyä päivän aikana usein jopa 2 kertaa hankkimassa lisää mässäiltävää, koko ajan oli turvonnut ja ruma olo, eikä ruokaa edes oikein osannut arvostaa, kun söi käytönnössä koko ajan. Nyt suunnitelmissa on siis palata arkeen: kohta lähden hiihtämään pariksi tunniksi ja illalla voisi vielä käydä kävelyllä. Juoksuakaan ei ole tullut harrastettua yli viikkoon, joten huomenna olisi suunnitelmissa käydä pitkästä aikaa lenkillä. Maanantaina luvassa on jälleen punnituspäivä ja pitää vain toivoa, että pystyn kompensoimaan viikonlopun urheiluilla edes vähän parin viime päivän mässäilyä, ettei lukema tule olemaan aivan järkyttävä.

Koska paino ei viime kuukausina ole tippunut suunnitelemallani tavalla ja joudun näillä näkymin olemaan työttömänä kesäkuun, tein ison päätöksen koskien laihdutusprojektiani: päätin siirtää tavoitepäivää kuukaudella eteenpäin. Kun aiemmin olin kaavaillut pääseväni 30 kilon pudotukseen kesäkuun alkuun mennessä, olen viimeistään nyt herännyt sen mahdottomuuteen. Uutena tavoitteenani on painaa 58 kiloa heinäkuun 1. päivään mennessä. Se, että toiminnallani on selkä tavoite, on aina ollut minulle tärkeää ja erityisesti laihdutuksessa sen merkitys korostuu. Motivaation ylläpitoa helpottaa selvästi tietty viikottainen/kuukausittainen pudotustavoite, johon tähtää. Nyt olen siis taas samassa tilanteessa kuin aloittaessani blogin: 15 kiloa pudotettavaa, aikaa 3 kuukautta. Suurin haaste tällä hetkellä on saada paino taas tasaiseen laskuun ja alittaa vihdoin se maaginen 72 kiloa, jonka alla en sitten joulukuun ole onnistunut edes käväisemään.

Kohti kutosella alkavia lukemia

Heräsin aamulla jo yhdeksän maissa (yleensä nukun viikonloppuisin lähemmäs puoltapäivää), mutta jäin makoilemaan sänkyyn ainakin puoleksi tunniksi vältelläkseni vaa-alle nousua. Kelasin mielessäni läpi pahimpia kauhuvisioita tulevasta lukemasta ja olin lopulta aivan vakuuttunut, että vaaka tulee näyttämään yli 75 kiloa. Lopulta sain itseni kammettua ylös ja vielä puolisen tuntia ympäri kämppää pyörittyäni ja rohkeutta kerättyäni uskaltauduin vihdoin punnitsemaan itseni. Voi sitä helpotuksen tunnetta: vaaka näytti tasan 73 kg! Laskua oli toki tullut vain 0,3 kiloa, mutta ottaen huomioon kuluneen neljän päivän elintavat, olisin ollut äärimmäisen tyytyväinen jo painon paikallaanpysymiseen, puhumattakaan laskusta. Tämä on varmasti ensimmäinen kerta, kun paino tippuu tenttiinlukuviikolla eli fiilikset ovat juhlavat! Hyvä fiilis ja aurinkoinen kevätpäivä houkuttelivatkin minut ulkoilemaan ja palasinkin juuri parin tunnin kävelylenkiltä.

Näistä lukemista onkin hyvä aloittaa kunnon laihdutuspuristus: seuraavan 10 päivän sisällä olisi tarkoituksena saada paino putoamaan lähelle kutosella alkavia lukemia. Yritän harrastaa hiihtoa, hölkkäämistä ja kävelyä päivittäin yli 1200 kalorin edestä ja pysytellä syömisissäni alle 1000 kalorissa.

Mietin tänään kävelylenkillä parhaita painonpudotusputkiani, ja ehkä paras sellainen oli juuri ennen joululomaa ollut kahden viikon ajanjakso, jonka aikana sain painon putoamaan 76 kilosta 71,5 kiloon.  Kokonaispudostusta tuli siis 4,5 kilon verran, yli 2,2 kiloa viikkoa kohden. Nyt painavampana on varsin lohduttavaa ajatella, että pystyn pudottamaan painoa halutessani noinkin nopeasti, vaikka se melko rankkaa olikin: kävin joka ikinen ilta joko juoksemassa tai hiihtämässä, enkä syönytkään kuin 600-1000 kalorian edestä päivittäin. Hyvien painonpudotuskokemusten muistelu on muutenkin auttanut aina niinä hetkinä, kun paino jumittaa tai motivaatio on hakusessa. Toivottavasti seuraavasta 10:stä päivästä tulee yksi sellainen hyvä kokemus. En malta odottaa sitä päivää, kun vaaka näyttää ensimmäisen kerran  kuuteen vuoteen kutosella alkavaa lukemaa. Vaikka olenkin vielä siinnä vaiheessa lievän ylipainon puolella, tulee se silti varmasti olemaan hieno hetki ja itsessään palkkio kaikesta tähän astisesta työstä!

Vaakapelko

Olen ollut tänään koko päivän aivan koomassa. Eilinen tenttiin luku venyi lähemmäs aamuyöhön ja raahauduin tenttiin kahdeksaksi muutamien tuntien yöunilla. Jotenkin onnistuin kuitenkin piristymään kahdeksi tunniksi sen verran, että tentti meni ihan kohtalaisen hyvin. Olin suunnitellut tekeväni tänään pitkän lenkin, mutta olen ollut koko päivän niin väsynyt, että olen vain notkunut koneen äärellä, joskaan en ole kyllä syönytkään kuin 700 kalorin edestä. Eilinen 1000 kcal:n tavoite ei sen sijaan läheskään pitänyt, vaan söin noin 1600 kalorin verran. Tänään, kuten oikeastaan lähes joka arkipäivä, tulee hyötyliikuntaan kulutettua sellaiset 300-500 kaloria, liikun nimittäin aina pyöräilemällä ja asun aika kaukana kaikesta.

Alan olla jo melko lailla luovuttanut sen suhteen, että vaaka näyttäisi maanantaihin mennessä lukemaa 72 kg, vaikka viikonloppuna onkin suunnitelmissa liikkua ahkerasti. Pitäisi varmaan käydä aamulla vaa-alla, että osaisi hieman arvioida, paljonko ensi viikon pudotustavoitteeksi tulee. En ole punninnut itseäni sitten tiistaiaamun eli hieman kauhistuttaa, minkälainen painolukema minua odottaa. Olen melko varma, että paino on noussut, olihan tuota tiistaina punnitsemaani lukemaa edeltänyt monta päivää kestänyt urheiluputki ja alle 1000 kalorin päivittäinen ravinto, kun taas nyt en ole harrastanut hyötyliikunnan lisäksi mitään tiistain jälkeen, juhlinut yhdet bileet ja istunut suurimman osan viime päivistä paikallani tenttikirjan äärellä. Vaikka ylimääräisiä kaloreita ei ehkä olekaan tullut, tällainen elämäntyyli on varmasti vähintäänkin saanut nesteet kertymään elimistöön. Lukema saatta hyvinkin olla noussut jopa pari kiloa. Ehkä jopa 75 kiloon. ÄÄÄK!!! Olisi hemmetin masentavaa huomata olevansa sittenkin taas alle puolessa välissä pudotustavoitetta.

Vaikka lukema pelottaakin, ei kai tässä muu auta kuin hypätä vaa-alle heti aamun sarastaessa ja toivoa parasta. Jos tulos on noussut edellisviikosta, voinhan aina lohduttautua sillä, että viikonloppuna ja ensi viikolla voin keskittyä 110 prosenttisesti laihdutteluun, minulla on nimittäin koko viikolla vain muutama hassu luento, eivätkä nekään pakollisia. Ajattelinkin pitää pienen hiihtoloman, jonka aikana voisin koittaa tähdätä reilun 2 kilon pudotukseen. Eipä siis mikään ihan pieni urakka, mutta jos vain auringonpaistetta rittää ensi viikoksikin,  jaksaa päivän aikana varmasti lähteä ulkoilemaan useampaankin otteeseen!

Tavoitteita

Urakan toinen päivä menossa ja alku ei suoraan sanottuna ole kovin lupaava: vietin viime yön kaverin synttärijuhlissa ja raahauduin kotiin vasta aamuyöllä. Koska tiesin joutuvani  illalla  herkkuja notkuvan tarjoilupöydän äärelle, vietin päivän varsin vähällä ravinnolla (yhteensä noin 400 kcal) ja kävin kävelemässä parin tunnin lenkin. Juhlissa söin (ehkä hieman liian ison satsin) pastasalaattia sekä kaksi leivosta, mikä on minulle erittäin hyvä saavutus sikäli, että yleensä olisin vetänyt niitä varmasti vähintään 5. Vaikka onnistuinkin joten kuten välttelemään kaloreita tarjoilupöydän osalta, juomapuoli aiheutti huomattavasti suurempia ongelmia. Käyn bilettämässä harvakseltaan, mutta silloin kun tulee lähdettyä, juhlin melko huolella. Aluksi pysyttelin ainoastaan light-siiderissä, mutta loppuillasta tuli juotua myös muutama drinkki. Kokonaisuudessaan arvelisin juoneeni illan aikana ainakin 3-4 siideritölkkiä (reilut 100 kcal/kpl) sekä päälle pari gin tonicia (130 kcal/kpl). Ei siis mikään ihan kevyt ilta, veikkaisin kokonaisenergian pyörivän siinnä 1500 kalorin kieppeillä. Kaiken lisäksi joudun kuluttamaan seuraavat päivät neljän seinän sisällä tenttiin lukien, joten urheilu tulee jäämään varsin vähälle. Pitääpä sitten viikonloppuna koittaa urheilla ja diettailla kaiken tämän edestä: asetin itselleni viikon pudotustavoitteeksi 1,3 kg eli tavoitteena olisi päästä lukemaan 72 kg. Se olisikin jo puolen kilon päässä siitä painosta, johon olen parhaimmillaan tämän projektin aikana päässyt, eli ennen joulomaa saavuttamaani 71,5 kiloa. Mutta niin sitä vain tuli kerättyä joululoman aikana kiloja takaisin...

Muihin aiheisiin mennäkseni: yksi laihdutusmotivaation lähteeni oli jo syksyllä palkkiojärjestelmä, jossa olen jakanut kokonaispudotuksen pienemmiksi välitavoitteiksi ja jokaisen välietapin saavutettuani olen palkinnut itseni ennalta päättämälläni tavalla. Systeemi toimii erinomaisesti ainakin minulla: kilojen karistua dvd-kokoelmani on kasvanut huomattavasti ja myös kenkähyllyyni on tullut muutama uusi yksilö. Uusimmat välietappini näyttävät seuraavanlaisilta:

Paino alle...

72 kg Suurin piirtein näihin lukemiin olen parhaimmillani tämän projektin aikana päässyt (Palkkio: Pari uutta leffaa ja levyä) 31.3.

70 kg Wuhuu, ensimmäinen kutosella alkava lukema kuuteen vuoteen! (Palkkio: Uusi takki ja joku ihana hajuvesi)

68 kg Normaalipaino!! (Palkkio: Uudet kengät ja leffaan)

65 kg Normaalipaino myös klassisen määritelmän mukaan eli pituus-100 (Palkkio: Sinkkuelämää-dvd-boksi & joku vähän kalliimpi kaulakoru)

63 kg 5 kiloa to go! (Palkkio: Uudet aurinkolasit)

60 kg Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden vitosella alkava painolukema (Palkkio: Ripsien pidennykset)

58 kg Tavoite saavutettu ja 30 kiloa karistettu (Palkkio: Matkalle esim. Lontooseen shoppailemaan)