Aika kuluu

Jaahas, jälleen kerran kirjaudun blogiini ja huomaan aikaa kuluneen melkein puoli vuotta. Kerronpa tämän hetken kuulumiseni. Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Ja olen lihonut, aivan kamalasti. Ero poikaystävästä on varmaan maailman typerin tekosyy, miksi paino on noussut. Mutta ihan oikeasti, se todella on vaikuttanut. Jos parisuhde lihotti minua, niin ero lihotti kaksinverroin enemmän. Kyseessä oli ensimmäinen vakava parisuhteeni, vaikkemme olleet kauaa yhdessä. Erosimme kesällä. Ja jokainen joka on joskus eronnut varmaan tietää, että se voi ihan oikeasti ottaa koville. Omassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen nyt 4 kuukautta viettänyt lähinnä suklaan ja itsesäälin parissa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin ja lihoa takaisin samoihin mittoihin, joissa pahimmillani olen ollut, antaa vaa-an nousta yli 90 kilon. Tai sitten voin nyt lopettaa kierteen, herätä aamulla ja lähteä lenkille suklaasta haaveilun sijaan.

Eli marraskuu. Laihdutusprojektin uusi alku. Tiedän, että tällainen "uusi kuukausi, uusi elämä"-ajattelu on erittäin väsynyttä, mutta silti olen nyt päättänyt turvautua siihen kuukauden vaihtuessa marraskuuksi ja syksyn kääntyessä viimeistään talveen. Syksy on kertakaikkiaan mennyt niin rappiollisissa merkeissä ja ahmiessa suruun, että haluan irrottautua siitä ajanjaksosta kokonaan. Minusta on koko ajan tuntunut turvonneelta ja olen haaveillut ulosmenosta, mutta jotenkin vain olen jäänyt sisälle, siltikin, että tiedän, kuinka paljon nauttisin vaikkapa kävelylenkistä. Ja ihan oikeasti, uskon nyt päässeeni yli myös erosta. Jos haluan joskus uuden parisuhteen, minun täytyy päästä jälleen siihen tilaan, jossa olin reilu vuosi sitten. Tyytyväinen itseeni ja jonkinlaisessa harmoniassa. Se on ehkä nyt tärkein tavoitteeni: päästä sellaiseen painoon, sellaiseen elämäntapaan, että herään aamulla energisenä ja pystyn katsomaan peiliin ja oikeasti tykkäämään siitä, mitä näen. Siihen toivon pääseväni lähikuukausina.

Tehtävää on paljon. Ensin minun pitää saada takaisin päälle lenkkeilyrutiini. Käydä vähintään kerran päivässä tunnin-parin kävelyllä nyt alkuun. Ja niin, olen nyt hankkinut vihdoin kauan suunnittelemani kuntopyörän. Sillä saa hien nostettua pintaan nyt, kun pyöräily ei enää lumessa ja jäässä onnistu, ja juoksukaan ei toisaalta nyt vuoden juoksusta pidetyn tauon jälkeen voi kuulua päivittäiseen treeniin. Aluksi voisi koittaa hölkkäillä kerran pari viikkoon, sitten vähän nostaa määriä. Kuntopyöräily ja kävely ovat nyt varmasti ne päälajit, jolla lähden pudotusprojektia jatkamaan.

En muuten uskalla vielä edes käydä vaa-alla. Voin helposti arvioida, että painon täytyy olla jossain 80-85 kilon tienoilla, kaikki entiset vaatteeni ovat nimittäin käyneet auttamattoman pieneksi. Ehkä voisin nyt kuukauden verran treenata ja syödä terveellisesti, ja punnita itseni vaikkapa joulukuun alussa, jolloin vaakalukema ei ehkä ole enää ihan niin lannistava. Tähdätään siihen.

Vajaat 10 minuuttia kuukauden vaihtumiseen. Nyt nukkumaan ja huomenna nauttimaan uudesta alusta.

Miksi haluan laihtua?

Pohdiskelin tänään lenkillä ollessani, että parin kuukauden päästä, tarkemmin ottaen elokuun 4. päivä, on kulunut vuosi siitä, kun päätin alkaa laihduttamaan. Alunperin suunnitelmissa oli päästä tavoitepainoon, 58 kiloa, kesään mennessä, mutta viime syksyn hyvän alun jälkeen kevät on mennyt jojoillessa 72-77 kilon välillä. Vaikka alkuperäinen suunnitelmani ei toteutunutkaan, jo se, että pääsisin vuosipäivään mennessä normaalipainon rajoihin, olisi minulle iso juttu. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi 65 kiloa, koska se on hieman alle matalimman lukeman, jonka olen aikuisiälläni painanut. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa laihdutusta, kunnes pääsen varsinaiseen tavoitepainooni.

Kesän aikana pitäisi siis saada about 10 kiloa putoamaan, joten tulevat pari kuukautta pitää panostaa laihdutukseen täysillä. Motivoidakseni itseäni tulevaan koitokseen lienee paikallaan palauttaa mieleen, miksi ylipäätään haluan laihtua. Tässäpä muutamia syitä:

1. Terveyssyyt. Suvussani on paljon sydän- ja verisuonitauteja ja ylipainoa. Perinnölliset tekijät yhdessä ylipainon - ja etenkin itseäni vaivaavan keskivartalolihavuuden - kanssa lisäävät riskiä niin moneen sairauteen, että en haluaisi omalla toiminnallani ainakaan kasvattaa tuota riskiä. Tällä hetkellä verenpaineeni ja kolesteroliarvoni ovat oikein hyvät, mutta iän myötä ne saattavat nousta, joten ylimääräisistä kiloista kannattaa hankkiutua eroon nyt nuorena. Vanhenpana laihdutus ja uusiin elämäntapoihin totuttelu varmasti vain vaikeutuu.

2. Ulkonäkö. En väitä, etteikö ylipainoinen ihminen voi olla kaunis, mutta omiin piirteisiini se ei vain sovi. Haluan kapeammat kasvot, sopusuhtaisen vartalon ja käyttää juuri sellaisia tyylikkäitä vaatteita kuin haluan, enkä valita vaatteita vain sen perusteella, että ne peittävät varmasti mahani ja reiteni. 

3. Haluan päästä eroon erinäisistä lihavuuden aiheuttamista rajoituksista. Tästä lisää tässä kirjoituksessa.

4. Työelämä. Opiskelen alaa, johon lihavuus ei todellakaan sovi. Suurin osa opiskelukavereistani harrastaa urheilua, syö terveellisesti ja on todella hyvässä kunnossa ollen jonkinlaisia "malliesimerkkejä" siitä, millä tavalla tulisi elää. Tulevaisuudessa ylipaino saattaisi todella vaikeuttaa työnsaantiani ja olla epäsuorana perusteena sille, että joku muu palkataan ohitseni, vaikkei näin tietenkään saisi olla. 

5. Itseluottamus ja muut ihmiset. Ylipaino ja tyytymättömyys vartalooni on aina vaikuttanut äärimmäisen paljon itseluottamukseeni. Esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa tulee joskus tunne, että olen ihan vain lihavuuteni takia jotenkin "alempiarvoinen" kuin hoikka ihminen. Toisinaan saattaa myös tuntua, että muut näkevät minussa vain läskin ihmisen sen sijaan, että tutustuisivat oikeasti minuun. Jos tapaan kivan pojan, en yleensä uskalla tehdä aloitetta, koska oletan hänen pitävän minua läskinä ja epäviehättävänä. Olen huomannut, että jo nyt tapahtunut laihtuminen on nostanut selvästi itseluottamustani, kun en joudu häpeilemään läskejäni niin paljoa. Olisi hienoa olla kerrankin tyytyväinen vartaloonsa.

6. Haluan lopettaa läskien takana piilottelun. Tämä liittyy myös osittain äskeiseen kohtaan eli itseluottamukseen. Läskien taakse on aivan liian helppoa piiloutua ja laittaa asioita lihavuuden piikkiin. Tuntuu, että olen lykännyt niin monia asioita odotellessani sitä päivää, kun olen laiha. Haluaisin parisuhteen, nähdä maailmaa ja muuttaa parempaan kämppään, mutta tavallaan kai ajettelen, että jos toteuttaisin nuo asiat nyt, silloin tyytyisin elämään tällaisena sen sijaan, että pyrkisin parempaan. Olen esimerkiksi pari kertaa kieltäytynyt treffipyynnöstä ihan vain siksi, koska en halua kenenkään muunkaan hyväksyvän minua tällaisena kuin nyt olen. Tuntuu, että lihavuuteni takia elän jonkinlaisessa välitilassa. Ehkä asetan ihan liikaa odotuksia laihtumiselle. En kuitenkaan odota elämäni mitenkään taikaiskusta muuttuvan superhohdokkaaksi samana päivänä, kun vaaka näyttää vitosella alkavaa lukemaa. Mutta sitten en ainakaan voi syyttää lihavuuttani siitä, jos en uskalla tai saa aikaiseksi tehdä asioita, joita todella haluaisin.