Kuvahaaste ja viikon paino

Uskaltauduin eilisaamuna punnitsemaan itseni ja vaaka näytti 72,3 kg. Onnistuin siis vetämään työharjoitteluviikon aikana naamaani karkkeja puolen lisäkilon edestä, mutta olen oikeastaan silti ihan tyytyväinen, kun lukema on suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin ennen harjoitteluun lähtöä. Olen pari viime päivää juoksennellut tukka putkella ympäri kaupunkia hoitamassa rästissä olevia asioita, jotka pitää olla hoidettuna ennen huhtikuun loppua. Lähden nimittäin ylihuomenna Tukholmaan sukuloimaan viikonlopuksi ja ehdin sieltä palattuani käydä vain kääntymässä kotona ennen tiistaita, jolloin suuntaan reiluksi viikoksi Kanarialle lomailemaan. Tajusin tänään, että tulen viettämään huhtikuusta enää 4 päivää kotosalla. Se on huolestuttavaa sikäli, että painoa pitäisi saada putoamaan useampi kilo ennen toukokuuta. Eipä tässä siis auta muu kuin raahata lenkkitossut mukaan Kanarialle ja yrittää ihan oikeasti katsoa siellä ollessa, mitä suuhunsa laittaa. Ruotsissa liikunta rajoittunee varmastikin ihan vain shoppailuun, enkä usko myöskään pystyväni kieltäytymään sukulaisten tarjoilemista ruuista. Pitääkin vielä huomenna ennen lähtöä päivittää paino tänne, niin tulee edes vähän paineita pysyä erossa pahimmista herkuista :D

Sain Mannalta seuraavanlaisen kuvahaasteen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kohdalle sattui kansio, johon tallentelen inspiroivia tyyliin liittyviä kuvia. Kyseessä on Saks In The City-blogista koneelleni nappaama blogin pitäjää Sakinaa esittävä kuva. Kyseinen kuva on päätynyt tyyli-kansiooni siksi, että vaateyhdistelmä on samaan aikaan rento ja tyylikäs ja ihanan tyttömäinen. Voisin hyvin kuvitella pukeutuvani noin vaikkapa kesäistä illanviettoa varten. Sakina on muuten elävä todiste siitä, että lihavampikin ihminen voi olla kaunis ja pukeutua tyylikkäästi. Itse sen sijaan koen lihavuuteni rajoittavan hirveän paljon tyyliäni ja pukedun yleensä todella vaatimattomasti koittaen peitellä läskejäni löysillä vaatteilla, jotka eivät vahingossakaan herätä huomiota. Se on sääli, sillä rakastan muotia ja vaatteita. Toivottavasti laihtuminen tuo minulle vähän rohkeutta leikitellä tyyleillä.

Farkut

Farkut ovat vaatekappale, joka tuotti minulle etenkin lihavampana hirveästi ongelmia. Silloin kun painoni oli 90 kilon kieppeillä, omistin tasan yhdet käyttökelpoiset, koska sopivien osto oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos halusi ostaa farkut, piti suunnata vaatekauppojen isoille tytöille suunnatuille osastoille ostamaan ärsyttävästi nimettyjen vaatemerkkien (esim. Big is Beautiful, Great Girls: kuka näitä nimiä oikein keksii?!) lähes aina todella huonosti istuvia ja omituisen mallisia farkkuja. Sittemmin hieman painon pudottua olen löytänyt normaalipuolelta muutamat farkut, jotka ovat mahtuneet päälleni, mutta silloinkin ostoperusteena on lähinnä ollut juuri se, yltävätkö housut kiinni. Noiden muutamien farkkujen kanssa olen sitten tähän päivään asti elellyt ja käyttänyt niiden lisäksi kaksia kokoa 40 olevia, laihemmilta ajoiltani säästämiäni housuja.

Laihtumisen myötä olen yksi kerrallaan joutunut luopumaan kaikista entisistä lempifarkkuistani, koska ne ovat yksinkertaisesti käyneet liian suuriksi. Nuo laihemmilta ajoiltani säästämät farkut taas eivät oikein sovi nykyiseen tyyliini: olin teini-ikäinen, kun viimeksi käytin niitä ja tyyli ehtii muuttua melkoisesti viidessä vuodessa. Vaikka olin alunperin ajatellut, että en käy vaateostoksilla ennen kuin vaaka näyttää normaalipainoa, päätin eilen kaikesta huolimatta lähteä ostamaan uudet farkut, koska olin sopinut tälle päivälle työhaastattelun, jota varten tarvitsin jotain hieman siistimpää päällepantavaa. Shoppailukokemus oli toisaalta oikein mukava: kerrankin pystyin ostamaan vaatteita ihan "normaalien ihmisten" puolelta ja sovittelin erilaisia vaatteita innoissani. Samaan aikaan jouduin kuitenkin kohtaamaan sovituskopeissa peilikuvaani kastellessa sen, kuinka lihavassa kunnossa edelleen olen: en edelleenkään pysty käyttämään sellaisia vaatteita kuin haluaisin pömpöttävä mahani takia, vaan vaatevalintani perustuvat vieläkin siihen, että niiden alle saa piilotettua mahan ja reidet. Olin melko pettynyt, koska olin kuvitellut, että pystyisin pukeutumaan jo vähän vapaammin. Mutta eipä auta valittaminen, täytyy vain jatkaa laihduttamista ja suunnata katse tulevaisuuteen: kesään mennessä pystyn varmastikin shoppailemaan ilman, että joudun joka vaatteen kohdalla miettimään, näkyykö mahani siinnä. Mukaan tarttui kaikesta huolimatta uudet farkut (Kokoa 40, jee! Seuraavana tavoitteena onkin sitten jo koko 38!) ja mekko, jonka alle maha peittyy kätevästi. Ja työhaastattelukin meni oikein mukavasti.