tiistai 15. maaliskuuta 2011

Katastrofi!

Kotiuduin eilen hiihtolomalta ja on kyllä ollut äärimmäisen mukavaa palailla pikkuhiljaa normaaliin arkeen. Mukavuus loppui tosin tänä aamuna, kun nousin vaa-alle. Loppuosa lomastani kului sen verran epäterveellisissä merkeissä ruokailun suhteen, että en uskaltanut käydä enää edes vaa-alla keskiviikon jälkeen. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut erittäin fiksua sikäli, että olisin ehkä saanut hieman motivaatiota hillitä syömisiäni. Toisaalta sekään ei välttämättä olisi auttanut, päätinhän joka aamu, että tänään koitan vähän rajoittaa, mutta iltaan mennessä oli jälleen kerran mättänyt suuhuni lähemmäs 3000 kaloria.

Aamulla nousin siis vaa-alle ja vaikka tiesin, että painoni on noussut loman aikana, suuni loksahti auki nähdessäni vaa-an näyttämän lukeman. Osasin odottaa viime viikkoaista korkempaa painoa jo ihan nesteen kertymisen takia, koska syön yleensä todella vähän hiilihydraatteja ja suolaisia ruokia ja kuluneen viikon aikana en ole juuri mitään muuta syönytkään. Toisaalta tiesin, että kun urheilee poikkeuksellisen paljon, saattaa paino aluksi kääntyä nousuun. Silti lukema oli jotain aivan järkyttävää ja hetken aikaa olin valmis marssimaan lähimpään kauppaan ostamaan Ben&Jerry's-purkin ja lopettamaan koko projektin tähän. Vaihtamaan blogin nimeksi ikuisesti lihava. Vaaka näytti 77.6 kg. Ihan oikeasti. Viikko sitten se näytti 72.2 kg ja alkuperäisenä tarkoituksenani oli saada se viime viikon aikana kutosella alkaviin lukemiin. Mutta sen sijaan pahin painajaiseni toteutui ja 75 kg ylittyi. Yli 5 kiloa lisää painoa viikossa. VIIKOSSA! Enkä edes ollut mitenkään totaalisen rappiolla: hiihdin lähes joka päivä 15-20 kilometriä ja sauvakävelin tai lumikenkäilin vielä siihen päälle 1-2 tuntia päivittäin, enkä syönyt koko viikon aikana karkkia, jäätelöä tai sipsejä kertaakaan lukuunottamatta elokuvissa nauttimani pähkinät ja kuivatut hedelmät.

Juuri nyt fiilikset ovat siis lievästi sanottuna paskat. Tottakai osa tuosta painonnoususta on nestettä ja todennäköisesti parin päivän päästä paino lienee ainakin alle 75 kiloa. Siltikin masentaa. Mietityttää, miten hitossa onnistun pääsemään tavoitteeseeni kesään mennessä. Tavoitteenani oli päästä maaliskuun aikana kutosella alkaviin lukemiin ja juuri nyt en tiedä yhtään, onko se edes mahdollista. Mitä jos olisinkin jäänyt kotiin, enkä lähtenyt hiihtoloman viettoon kaverini luo? Alkaisiko painoni nyt kutosella? Miksi ihmeessä en osannut lopettaa syömistä ajoissa?! Olen niin käsittämättömän pettynyt itseeni, etten edes pysty kuvailemaan sitä mitenkään ymmärrettävästi. ÄÄÄÄÄH!!!!111

Ei kai tässä muu auta kuin yrittää palata takaisin normaaliin ruokavalioon ja urheilurytmiin ja katsella miten paino lähtee laskuun parin seuraavan päivän aikana. Sittenpähän näen, paljonko painoa ihan oikeasti on tullut lisää ja paljonko tuosta katastrofaalisesta painonnoususta on vain nestettä. Osa tästä on kuitenkin varmasti ihan oikeaa lihomista, farkkuni nimittäin kiristivät siihen malliin aamulla ja mahani koko tuntuu kaksinkertaistuneen verrattuna siihen, mitä se oli viikko sitten. Seuraavien päivien aikana aion pysyä tiukasti alle 800 kalorin ruokavaliossa ja urheilla päivittäin ainakin reilun 1000 kalorin verran. Nyt siis juoksulenkille.

4 kommenttia:

  1. _Elä_ mene kauppaan, se harmittaa sitten vielä enemmän seuraavan punnituksen aikana ja elä turhan tiukkaa kuuria ota, se saattaa kostautua itsekurista riippuen. Kaikki tämä on 'vain' opiskelua elämään, todennäköisesti teet eri valintoja seuraavalla lomalla... hiilihydraattipöhö häviää muutaman päivän aikana, kun vain pystyt olemaan ilman niitä huonoja hiilihydraatteja! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Noilla liikunnoilla 3000 kaloria päivässä ei luultavasti ole edes ollut pahasti yläkanttiin. En jaksa uskoa, että olisit oikeasti lihonut puolta kiloa enempää jos sitäkään.

    Ei kannata lähteä tuolle näivettämislinjalle, sillä teet siinä vain karhunpalveluksen itsellesi.

    Tsemppiä jatkoon, kyllä ne turvotukset siitä karisevat!

    VastaaPoista
  3. Noin suuressa heilahduksessa on varmasti turvotusta mukana melkoisesti! Jaksa jatkaa järkevällä linjalla, niin varmasti alkaa taas vaakakin yhteistyöhön.
    Ja jos et olisikaan tavoitteessa heti kesäkuussa, niin olet joka tapauksessa silloin kevyempi kuin nyt, eikö totta? Onhan sitä kesää jäljellä vielä heinä- ja elokuussakin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon kannustavista kommenteista! :)

    Lavender: Pahin pöhö on tässä parin päivän aikana alkanut laskea, kuten ennustit :) Vaikka vähän aikaa vaa-alla käynnin jälkeen olikin aika luovutusmieliala, se muuttui aika nopeasti entistä suuremmaksi taistelutahdoksi!

    Quantina: Paino on tullutkin sen verran nopeasti alas viime päivinä, kun on palannut normaaliin ruokavalioon, että ehkä sitä ihan varsinaista lihomista ei olekaan tapahtunut niin hirveän paljon kuin pelkäsin. Itsekin olen mietiskellyt tuota näivettämislinjalle lähtemistä ja onko se loppujen lopuksi kovin kannattavaa: aluksi olo kyllä kevenee, mutta parin päivän päästä iskee yleensä hirveä heikotus. Siksi palailenkin tässä loppuviikosta takaisin yli tuhanteen kaloriin vietettyäni kolme päivää alle 800 kalorilla.

    Porkkanasisko: Noin minun todella pitäisi opppia ajattelemaan asiaa eli ei se laihtumisvauhti loppujen lopuksi ole kaikkein tärkein juttu, vaan oikea suunta :) Olisihan jo se, että painaisi kutosella alkavan lukeman kesän alkuun mennessä ihan järjettömän suuri muutos verrattuna viime kesään. Vaikkei ehkä ihan bikinikunnossa olisikaan, niin ainakin pystyisi jo siinnä vaiheessa pukeutumaan toppeihin ja shortseihin yli-isojen tunikoiden sijasta. Eli vaikkei paino nyt lähtisikään ihan toivotunlaista nopeutta, niin tilanne on kuitenkin menossa jatkuvasti parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista