keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Farkut

Farkut ovat vaatekappale, joka tuotti minulle etenkin lihavampana hirveästi ongelmia. Silloin kun painoni oli 90 kilon kieppeillä, omistin tasan yhdet käyttökelpoiset, koska sopivien osto oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos halusi ostaa farkut, piti suunnata vaatekauppojen isoille tytöille suunnatuille osastoille ostamaan ärsyttävästi nimettyjen vaatemerkkien (esim. Big is Beautiful, Great Girls: kuka näitä nimiä oikein keksii?!) lähes aina todella huonosti istuvia ja omituisen mallisia farkkuja. Sittemmin hieman painon pudottua olen löytänyt normaalipuolelta muutamat farkut, jotka ovat mahtuneet päälleni, mutta silloinkin ostoperusteena on lähinnä ollut juuri se, yltävätkö housut kiinni. Noiden muutamien farkkujen kanssa olen sitten tähän päivään asti elellyt ja käyttänyt niiden lisäksi kaksia kokoa 40 olevia, laihemmilta ajoiltani säästämiäni housuja.

Laihtumisen myötä olen yksi kerrallaan joutunut luopumaan kaikista entisistä lempifarkkuistani, koska ne ovat yksinkertaisesti käyneet liian suuriksi. Nuo laihemmilta ajoiltani säästämät farkut taas eivät oikein sovi nykyiseen tyyliini: olin teini-ikäinen, kun viimeksi käytin niitä ja tyyli ehtii muuttua melkoisesti viidessä vuodessa. Vaikka olin alunperin ajatellut, että en käy vaateostoksilla ennen kuin vaaka näyttää normaalipainoa, päätin eilen kaikesta huolimatta lähteä ostamaan uudet farkut, koska olin sopinut tälle päivälle työhaastattelun, jota varten tarvitsin jotain hieman siistimpää päällepantavaa. Shoppailukokemus oli toisaalta oikein mukava: kerrankin pystyin ostamaan vaatteita ihan "normaalien ihmisten" puolelta ja sovittelin erilaisia vaatteita innoissani. Samaan aikaan jouduin kuitenkin kohtaamaan sovituskopeissa peilikuvaani kastellessa sen, kuinka lihavassa kunnossa edelleen olen: en edelleenkään pysty käyttämään sellaisia vaatteita kuin haluaisin pömpöttävä mahani takia, vaan vaatevalintani perustuvat vieläkin siihen, että niiden alle saa piilotettua mahan ja reidet. Olin melko pettynyt, koska olin kuvitellut, että pystyisin pukeutumaan jo vähän vapaammin. Mutta eipä auta valittaminen, täytyy vain jatkaa laihduttamista ja suunnata katse tulevaisuuteen: kesään mennessä pystyn varmastikin shoppailemaan ilman, että joudun joka vaatteen kohdalla miettimään, näkyykö mahani siinnä. Mukaan tarttui kaikesta huolimatta uudet farkut (Kokoa 40, jee! Seuraavana tavoitteena onkin sitten jo koko 38!) ja mekko, jonka alle maha peittyy kätevästi. Ja työhaastattelukin meni oikein mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti