Maanantaipaino

Vaaka näytti tänään 74,9 kg eli vaikka 75 kiloa alittui, alkaa tämä painon jumitus olla jo huvittavaa. Vaa-an lukema ei vain tunnu laskevan, vaikka olen urheillut päivittäin vähintään pari tuntia ja harrastanut siihen päälle vielä hyötyliikuntaa. Ehkäpä parin päivän päästä odotettavissa olevilla menkoilla on taas jälleen jotain tekemistä asian kanssa. On kyllä todella mielenkiintoista, miten paljon menkat voivat vaikuttaa painoon: menkkoja edeltävällä viikolla paino ei tunnu laskevan sitten millään ja jopa nousee, vaikka elelisi miten terveellisesti. Sitten heti menkkojen alettua paino yhtäkkiä hyppääkin useita kiloja alaspäin parissa päivässä, kun turvotus alkaa laskea. Muutenkin paino laskee hirveää vauhtia pari viikkoa menkkojen alusta.

Kuluneella viikolla punnitsin itseni testimielessä päivittäin ja lukemat olivat seuraavanlaisia maanantaista sunnuntaihin: 75,4 / 75,2 / 75,1 / 76,3 / 75,9 / 75,1 / 75,0 kg. Viikon lähestyessä loppua alkoi usko siihen, että 75 kiloa alittuu ikinä, loppua, mutta siitäkin huolimatta onnistuin onneksi sinnittelemään viikon loppuun laihdutuslinjalla. Kun on tuijotellut yli viikon tuollaisia lukemia, 75 kilon alituskin tuntuu jo melkoiselta erävoitolta! Pitää vain toivoa, että seuraavat kilot eivät ole yhtä tiukassa ja saavuttaisin taas laihdutusprojektini puolivälin.

Kuuma!

Ensimmäinen kokonainen työviikko on vihdoin takana ja kuluneet päivät ovat menneet varsin helteisissä ja mukavissa merkeissä: lämpötila on ollut päivittäin lähempänä 30 astetta. Helteen takia liikunta on jäänyt vähemmälle kuin olisin toivonut, viime päivät ovat nimittäin kuluneet pitkälti kavereiden kanssa rannalla istuskellessa. Olen kuitenkin yrittänyt käydä joka päivä liikkumassa vähintään tunnin joko pyöräillen tai kävellen (siis normaalien hyötyliikuntojen eli töihin ja rannalle pyöräilyn lisäksi). Juoksu sen sijaan ei näillä helteillä ole ollut oikein mielekästä. Viimeksi kävin juoksemassa tiistaina, joten tänään voisi olla hyvä lähteä lenkille viikonlopun kunniaksi, kun ei tarvitse herätä töihin seitsämäksi ja voi siksi lähteä liikenteeseen vasta myöhään illalla. Havaitsin tiistaina, että metsän keskellä kulkevalla pururadalla, jossa viime syksynä tuli juostua paljon, on selkeästi viileämpi kuin normaalilla, suurimmaksi osaksi asfaltilla päällystetyllä lenkkireitilläni, joten voisi olla järkevää juosta siellä. Pururadalla juokseminen on kuitenkin jonkin verran raskaampaa paitsi upottavamman maan takia, myös siksi, että kilometrin pituisen radan uudestaan ja uudestaan ympäri juokseminen keskellä metsää on huomattavasti tylsempää kuin hienoja merenrantamaisemia tarjoavan normaalin lenkkipolkuni. Ehkä suunnistan siitäkin huolimatta illalla pururadalle.

Myös karppaamisen kanssa on ollut ongelmia kuluneiden päivien aikana. Kaverit ovat tuoneet aina rannalle mukanaan keksejä tai muita herkkuja, joita on sitten tullut mussuteltua aivan huomaamatta auringonoton yhteydessä. Myös työpaikan kahvihuone on osoittautunut vaaralliseksi paikaksi. Viimeistä päivää töissä olevat työntekijät ovat nimittäin tuoneet kesäloman alun kunniaksi kahvihuoneen pöydälle tarjolle toinen toistaan paremman näköisiä leipomuksia, joita on sitten tullut mussuteltua kahvitauolla. Ensi viikolla pitää varmaan yrittää kuluttaa kahvitauot jossain aivan muualla kuin kahvihuoneessa, koska itsehillintäni ei ilmeisesti vain riitä vastustamaan herkkuja notkuvan pöydän houkutuksia. Toisaalta, kiitos tämän kuumuuden, ei kotona tule ehkä syötyä niin paljoa kuin normaalisti, joten ehkä se vähän kompensoi työpaikan herkutteluja. Vaikkei karppaus siis tähän asti ole mennyt ihan putkeen, viikonlopun ja ensi viikon aion pysytellä tiukasti karppauslinjalla!

Maanantain painojumitus

Tänään oli pitkästä aikaa maanantaipunnituksen aika ja vaaka näytti harmittavan korkeaa lukemaa: 75,4 kg. Aluksi paino laski ihan mukavasti keskiviikkoisesta 75,9 kilosta ja jossain vaiheessa viime viikkoa lukema oli jo reilusti alle 75 kg, mutta jostain syystä ankarasta urheilusta ja tiukasta ruokavaliosta huolimatta vaa-an lukema päätti kääntyä nousuun. Olin alunperin ajatellut, että kuten aiemminkin tämän kevään 75 kilon ylittävien lukemien kohdalla, paino lähtisi nopeasti laskuun ja hyppäisi parissa päivässä reilusti alle 75 kiloon, mutta ilmeisesti tällä kertaa olen vain ihan oikeasti onnistunut lihomaan useamman kilon, eikä painonousun taustalla olekaan nesteiden kertyminen elimistöön. Korkea lukema harmittaa myös siksi, että olen mielestäni tehnyt kaiken voitavani viimeisen 5 päivän aikana painon karistamiseksi, joten olisi mukavaa saada vähän palkkiota kovasta työstä: päivittäiset ruokamäärät ovat jääneet 600-1000 kalorin välille ja joka päivä on tullut urheiltua vähintään 1000 kalorin edestä. Juuri tästä enempää en pysty tekemään eli voi vain toivoa, että paino kääntyisi piakkoin laskuun!

On ollut mukavaa palata takaisin arkielämään ja laihdutuksen pariin yli kuukauden tauon jälkeen. Vaikka ajattelin, että olisi hankalaa siirtyä niukempaan ruokavalioon ja saada itsensä lenkkipolulle päivittäin näinkin pitkän tauon jälkeen, ainakaan toistaiseksi ei motivaatio-ongelmia ole ilmennyt. Olo on huomattavasti aiempaa energisempi ja vähemmän turvonnut, mistä varmasti urheilun lisäksi on kiittäminen vähähiilihydraattista ruokavaliota. Vaikka olen ennenkin pyrkinyt välttämään nopeita hiilihydraatteja ja suosimaan proteiinipitoista ruokaa, päätin nyt aloittaa ihan virallisesti karppaamisen. Tällä linjalla olisi nyt tarkoitus jatkaa ainakin laihdutusprojektin vuosipäivään asti.

Miksi haluan laihtua?

Pohdiskelin tänään lenkillä ollessani, että parin kuukauden päästä, tarkemmin ottaen elokuun 4. päivä, on kulunut vuosi siitä, kun päätin alkaa laihduttamaan. Alunperin suunnitelmissa oli päästä tavoitepainoon, 58 kiloa, kesään mennessä, mutta viime syksyn hyvän alun jälkeen kevät on mennyt jojoillessa 72-77 kilon välillä. Vaikka alkuperäinen suunnitelmani ei toteutunutkaan, jo se, että pääsisin vuosipäivään mennessä normaalipainon rajoihin, olisi minulle iso juttu. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi 65 kiloa, koska se on hieman alle matalimman lukeman, jonka olen aikuisiälläni painanut. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa laihdutusta, kunnes pääsen varsinaiseen tavoitepainooni.

Kesän aikana pitäisi siis saada about 10 kiloa putoamaan, joten tulevat pari kuukautta pitää panostaa laihdutukseen täysillä. Motivoidakseni itseäni tulevaan koitokseen lienee paikallaan palauttaa mieleen, miksi ylipäätään haluan laihtua. Tässäpä muutamia syitä:

1. Terveyssyyt. Suvussani on paljon sydän- ja verisuonitauteja ja ylipainoa. Perinnölliset tekijät yhdessä ylipainon - ja etenkin itseäni vaivaavan keskivartalolihavuuden - kanssa lisäävät riskiä niin moneen sairauteen, että en haluaisi omalla toiminnallani ainakaan kasvattaa tuota riskiä. Tällä hetkellä verenpaineeni ja kolesteroliarvoni ovat oikein hyvät, mutta iän myötä ne saattavat nousta, joten ylimääräisistä kiloista kannattaa hankkiutua eroon nyt nuorena. Vanhenpana laihdutus ja uusiin elämäntapoihin totuttelu varmasti vain vaikeutuu.

2. Ulkonäkö. En väitä, etteikö ylipainoinen ihminen voi olla kaunis, mutta omiin piirteisiini se ei vain sovi. Haluan kapeammat kasvot, sopusuhtaisen vartalon ja käyttää juuri sellaisia tyylikkäitä vaatteita kuin haluan, enkä valita vaatteita vain sen perusteella, että ne peittävät varmasti mahani ja reiteni. 

3. Haluan päästä eroon erinäisistä lihavuuden aiheuttamista rajoituksista. Tästä lisää tässä kirjoituksessa.

4. Työelämä. Opiskelen alaa, johon lihavuus ei todellakaan sovi. Suurin osa opiskelukavereistani harrastaa urheilua, syö terveellisesti ja on todella hyvässä kunnossa ollen jonkinlaisia "malliesimerkkejä" siitä, millä tavalla tulisi elää. Tulevaisuudessa ylipaino saattaisi todella vaikeuttaa työnsaantiani ja olla epäsuorana perusteena sille, että joku muu palkataan ohitseni, vaikkei näin tietenkään saisi olla. 

5. Itseluottamus ja muut ihmiset. Ylipaino ja tyytymättömyys vartalooni on aina vaikuttanut äärimmäisen paljon itseluottamukseeni. Esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa tulee joskus tunne, että olen ihan vain lihavuuteni takia jotenkin "alempiarvoinen" kuin hoikka ihminen. Toisinaan saattaa myös tuntua, että muut näkevät minussa vain läskin ihmisen sen sijaan, että tutustuisivat oikeasti minuun. Jos tapaan kivan pojan, en yleensä uskalla tehdä aloitetta, koska oletan hänen pitävän minua läskinä ja epäviehättävänä. Olen huomannut, että jo nyt tapahtunut laihtuminen on nostanut selvästi itseluottamustani, kun en joudu häpeilemään läskejäni niin paljoa. Olisi hienoa olla kerrankin tyytyväinen vartaloonsa.

6. Haluan lopettaa läskien takana piilottelun. Tämä liittyy myös osittain äskeiseen kohtaan eli itseluottamukseen. Läskien taakse on aivan liian helppoa piiloutua ja laittaa asioita lihavuuden piikkiin. Tuntuu, että olen lykännyt niin monia asioita odotellessani sitä päivää, kun olen laiha. Haluaisin parisuhteen, nähdä maailmaa ja muuttaa parempaan kämppään, mutta tavallaan kai ajettelen, että jos toteuttaisin nuo asiat nyt, silloin tyytyisin elämään tällaisena sen sijaan, että pyrkisin parempaan. Olen esimerkiksi pari kertaa kieltäytynyt treffipyynnöstä ihan vain siksi, koska en halua kenenkään muunkaan hyväksyvän minua tällaisena kuin nyt olen. Tuntuu, että lihavuuteni takia elän jonkinlaisessa välitilassa. Ehkä asetan ihan liikaa odotuksia laihtumiselle. En kuitenkaan odota elämäni mitenkään taikaiskusta muuttuvan superhohdokkaaksi samana päivänä, kun vaaka näyttää vitosella alkavaa lukemaa. Mutta sitten en ainakaan voi syyttää lihavuuttani siitä, jos en uskalla tai saa aikaiseksi tehdä asioita, joita todella haluaisin.

Kuukauden paino

Kävin eilen vaa-alla ja kuten vähän odotinkin painoa oli tullut melkoisesti lisää. Vaaka näytti 75,9 kg. Eiköhän paino kuitenkin taas lähde aika nopeasti laskuun, kun palailee hiilihydraattipitoisesta ruokavaliosta takaisin niukempaan ja proteiinipitoisempaan diettiin ja alkaa taas liikkumaan. Kesäkuun aikana suunnitelmissa olisi päästä lähelle kutosella alkavia lukemia. Tämä tavoitteen olenkin ehtinyt asettaa jo aika moneen otteeseen itselleni tämän laihdutusprojektini aikana, mutta eipähän ole vaaka siitäkään huolimatta kertaakaan näyttänyt läheskään niitä lukemia. Tällä kertaa ei kuitenkaan pitäisi olla mitään estettä sille, etteikö painoa saisi tasaiseen laskuun, kun mitään laihdutuksen "häiriötekijöitä" (lomamatkat, juhlat jne.) ei kesäkuun aikana ole tiedossa.

Kuten aiemmin totesin, kesätöissä käynti tukee laihdutusta paljon. Kun joutuu joka päivä käymään töissä, on pakko yrittää syödä terveellisesti ja liikkua, että jaksaa. Koska joka päivä joutuu menemään ihmisten ilmoille ja olemaan edustava, ei huvita sortua syöpöttelemään iltaisin, kun tietää miten turvonnut ja huono olo siitä seuraavana päivänä tulee, vaan suuntaa ennemmin lenkille. Koulua täytyi käydä tämän kevään aikana sen verran vähän, ettei se enää samalla tavalla kuin syksyllä "pakottanut" elämään terveellisesti. Tietysti olennaista laihdutuksen kannalta on myös se, että töissäkäynti rytmittää hyvin arkea ja on helpompi ylläpitää laihdutusta tukevia liikunta- ja syömisruutineja.

Nyt olen siis palaillut pikkuhiljaa arkeen ja kävin eilen juoksemassa ekaa kertaa kympin jälkeen. Jostain syystä sain lonkkani kipeäksi, vaikka tein vain puolen tunnin lenkin. Kipu muistuttaa hieman syksyllä saamaani lonkan rasitusvammaa, joka vaivasi kuukauden ajan estäen melkeinpä kaiken liikunnan. Pelottaa vähän, olenko saamassa saman vamman uudestaan. Liikunnan suhteen on tullut pidettyä taukoa jo sen verran pitkään, että pitää varmaan vain yrittää ottaa iisisti ensimmäiset viikot, että elimistö ehtii tottua rasitukseen.

Takaisin laihdutuksen pariin!

Palasin eilen kotiin mökiltä ja tajusin, että kevät alkaa olla nyt lopussa. Huomenna alkaa kesäkuu ja sen myötä myös kesätyöt. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti olla jo tähän mennessä saavuttanut tavoitteeni, 58 kiloa. Toisin kuitenkin kävi, koska tällä hetkellä vaaka saattaa hyvinkin näyttää jopa parikymmentä kiloa enemmän siitä. En tiedä, koska en ole uskaltautunut vaa-alle lähes kuukauteen. En ole oikeastaan missään vaiheessa toukokuuta - ja huhtikuustakin vain parin viikon ajan - laihduttanut. Välillä olen ehkä harrastanut jonkinlaista painonhallintaa, mutta painon putoamista ei varmasti ole tapahtunut grammaakaan. Kevääseeni ei ole juurikaan mahtunut ihan tavallista arkea: koulua on ollut todella vähän ja suurin osa ajasta onkin kulunut joko matkaillessa, kavereiden luona vieraillessa ja se vähä aika, jonka olen kotona oleskellut, on ollut lähinnä tentteihin lukua.

Nyt kun lukuvuosi on ohi ja kesä alkaa, täytyy vihdoin palata takaisin laihdutuksen pariin. Aloitin laihduttamisen elokuussa, joten enää reilut pari kuukautta siihen, että projektini on kestänyt vuoden. Arkeen ja liikuntarutiineihin palaaminen ei tule varmasti olemaan helppoa, mutta kesätyöt varmasti helpottavat asiaa, koska ne rytmittävät elämää mukavasti. Tulen niiden ansiosta myös viettämään kesäkuun kotosalla. Eipä siis muuta kuin aamulla vaa-alle ja uusia laihdutustavoitteita laatimaan!

Kymppi takana!

Juoksin eilen Naisten kympin ja sehän meni ihan hyvin! Etukäteen jännitti, jaksanko edes juosta koko matkan. En ole koskaan juossut yli tunnin lenkkiä ja viime aikoina treenaus on vieläpä jäänyt todella vähälle: sairastelun ja muiden kiireiden takia olen viimeisen 4 viikon aikana käynyt lenkillä vain pari kertaa. Myös se, että ei ole vielä päässyt edes normaalipainon puolelle ja viime aikoina on tullut painoa lisää, vaikeuttaa tietysti myös juoksua. Onneksi pelko osoittautui turhaksi ja jaksoin juosta koko matkan ilman, että kertaakaan olisi tullut edes mieleen alkaa kävellä. Oli kyllä mukava huomata, ettei kunto kuukauden aikana ollutkaan laskenut niin paljoa kuin odotin.

Starttasin kympille hölkkääjien porukassa ja lähtö oli melko kaoottinen: että ylipäätään pystyi hölkkäämään, joutui ohittamaan lähes kävelyvauhtia etenevää ruuhkaista ihmismassaa ojien kautta. Ensimmäiset 5 kilometriä kuluikin aika lailla porukkaa ohitellessa, koska vielä siinnä vaiheessa virtaa riitti edetä juoksutahtia. 5 kilometrin jälkeen uupumus kuitenkin iski - juoksenhan useimmiten juuri puolen tunnin lenkkejä - ja etenin melko hidasta tahtia 8 kilometrin kohdalle. Viimeisen parin kilometrin kohdalla sain kuitenkin kerättyä lisää energiaa ja juoksin loppumatkan varsin reippaasti. Viimeisen kilometrin juoksin niin kovaa kuin jaloista lähti. Loppujen lopuksi matkaan meni sellaiset 1 h 6 minuuttia. Aika paljon saa siis vielä tehdä töitä, että onnistuu juoksemaan kympin alle tuntiin. Ensi vuoden tavoitteena voisikin olla startata juoksijoiden mukana ja yrittää selviintyä matkasta alle tunnissa!

Maalin tullessa oli kyllä aivan uskomaton fiilis. Vuosi sitten olin 90-kiloinen ja niin huonossa kunnossa, että jo parin kilometrin kauppamatka pyöräillen tuntui kovalta urheilusuoritukselta. Jos joku olisi silloin sanonut, että juoksen vuoden päästä kympin, en olisi todellakaan uskonut, koska silloin en ollut ikinä juossut edes kilometriä putkeen ja koko ajatus yleisillä paikoilla, muiden ihmisten katseiden alla urheilusta tuntui mahdottomalta. On kyllä hassua, miten paljon asiat voivat muuttua vuodessa! Nyt kun vielä onnistuisi pääsemään sinne normaalipainoon.