lauantai 26. maaliskuuta 2011

Ben & Jerry's-rappio

Kulunut viikko on ehdottomasti ollut yksi tähänastisen opiskeluaikani rankimmista: olen joutunut heräämään joka aamu kasiksi kouluun pakollisiin ryhmäopetuksiin, roikkunut yliopistolla iltapäivään asti tekemässä kouluprojektia ja kotiin selvittyäni lukenut reilusti yli puoleenyöhön perjantain tenttiin. Urheilu on kaiken tämän keskellä jäänyt hyötyliikuntaa lukuunottamatta olemattomaksi ja ruoankin kanssa on ollut vähän niin ja näin: keskiviikkoon asti onnistuin vielä pitämään jonkinlaisen kohtuuden syömisissäni, mutta torstaina univelkaa oli kasaantunut jo sen verran, etten yksinkertaisesti enää keksinyt muuta tapaa motivoida itseäni lukemaan kuin Ben & Jerry's-purkki. Ben & Jerry'sin syöminen suoraan purkista on jostain syystä aina symboloinut minulle totaalista rappiota, enkä edes lihavimmillani harrastanut sitä kovin usein, vaan lähinnä silloin kun oikein masensi ja elämä tuntui potkivan päähän. Nyt kuitenkin stressin  ja erityisesti univelan ansiosta olo oli sen verran kamala, että annoin itselleni luvan mennä rappiolle ja kunnolla. Perjantaina kouluprojektia viimeistellessäni kului vielä yksi purkki. Aivan järkyttävää näin jälkeenpäin ajatellen, mutta ainakin kouluhommat tuli hoidettua.

Nyt tentti on siis takana ja kouluprojekti palautettu. Vaikka ensi viikolla onkin vielä yksi tentti, koulua on vain parina päivänä, joten siihen lukeminen ei varmastikaan tule olemaan kovin stressaavaa. Tuntuu kuin olisin viettänyt tätä rappioelämää parin päivän sijasta miljoona vuotta, joten on ihanaa palata taas elämään terveellisesti. Pari viime päivää ovat olleet kullanarvoinen muistutus siitä, millaista elämäni aiemmin oli: kaupassa tuli käytyä päivän aikana usein jopa 2 kertaa hankkimassa lisää mässäiltävää, koko ajan oli turvonnut ja ruma olo, eikä ruokaa edes oikein osannut arvostaa, kun söi käytönnössä koko ajan. Nyt suunnitelmissa on siis palata arkeen: kohta lähden hiihtämään pariksi tunniksi ja illalla voisi vielä käydä kävelyllä. Juoksuakaan ei ole tullut harrastettua yli viikkoon, joten huomenna olisi suunnitelmissa käydä pitkästä aikaa lenkillä. Maanantaina luvassa on jälleen punnituspäivä ja pitää vain toivoa, että pystyn kompensoimaan viikonlopun urheiluilla edes vähän parin viime päivän mässäilyä, ettei lukema tule olemaan aivan järkyttävä.

Koska paino ei viime kuukausina ole tippunut suunnitelemallani tavalla ja joudun näillä näkymin olemaan työttömänä kesäkuun, tein ison päätöksen koskien laihdutusprojektiani: päätin siirtää tavoitepäivää kuukaudella eteenpäin. Kun aiemmin olin kaavaillut pääseväni 30 kilon pudotukseen kesäkuun alkuun mennessä, olen viimeistään nyt herännyt sen mahdottomuuteen. Uutena tavoitteenani on painaa 58 kiloa heinäkuun 1. päivään mennessä. Se, että toiminnallani on selkä tavoite, on aina ollut minulle tärkeää ja erityisesti laihdutuksessa sen merkitys korostuu. Motivaation ylläpitoa helpottaa selvästi tietty viikottainen/kuukausittainen pudotustavoite, johon tähtää. Nyt olen siis taas samassa tilanteessa kuin aloittaessani blogin: 15 kiloa pudotettavaa, aikaa 3 kuukautta. Suurin haaste tällä hetkellä on saada paino taas tasaiseen laskuun ja alittaa vihdoin se maaginen 72 kiloa, jonka alla en sitten joulukuun ole onnistunut edes käväisemään.

4 kommenttia:

  1. Mäkin hemmottelen ja ruokin itseäni tentteihin lukiessani herkuilla. Aina ottaa kalloon jo etukäteen, mutta onpahan tähän mennessä tullut tolla taktiikalla kouluhommat tehtyä! Ei kannata liikaa syytellä itseään, onhan tässä elämässä muitakin tavoitteita kuin laihtuminen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Istuskelen parina iltana viikossa koulussa, erikoistumisopintoja lukemassa. Loppusuora alkaa opintojen osalta jo häämöttää, mutta ei tässä kyllä ole vieläkään oppinut mitään "sopivaa" evästä löytämään.

    Tällä hetkellä eväsruispala täytteillä, piltti purkki ja myslipatukka toimittaa eväiden virkaa, koulu kestää siis viidestä kasiin.

    Ongelma vaan on se, että iltasella kun on myöhään kotona niin on taas nälkä eikä millään viitsisi syödä mitään järin raskasta, munakasta tai leivän syön iltapalana. Sitten tunnin pari nukuttua huomaan kipittäväni jääkaapille tekemään leivän, syömään juustoa, juomaan maitoa, mitä vaan käteen sitten osuu. Ja tuolla jos joillain terrorisoin oikein huolella muutoin ruokailujen osalta hyvin menneen päivän. Pitänee hommata ajastin lukko jääkaapin oveen.. :/

    VastaaPoista
  3. Kristiina: Kiitos! :) Tottahan se kyllä on, että parempi tehdä kouluhommat vaikka sitten tuolla ruoalla palkitsemis-tekniikalla, jos ei mikään muu kertakaikkiaan auta. Itselläni oli jossain vaiheessa paha tapa jättää opintoja rästiin, mutta onneksi olen päässyt sentään siitä tavasta eroon!

    FaerieS: Mulla on ihan sama ongelma, nimittäin sorrun hirveän usein juuri ilta-aikaan syöpöttelemään. On äärimmäisen turhauttavaa, kun on päivän onnistunut elelemään oikein terveellisesti ja sitten illalla juuri ennen nukkumaanmenoa menee pilaamaan koko homman. Ehkä se sitten vain kertoo siitä, ettei syö tarpeeksi päivällä, kun illalla iskee noin hirveä syömisentarve.

    VastaaPoista
  4. Niin mä sen kanssa kyllä luulen olevan. Ja toisaalta varmaan osittain on myös se, että toi on semmone korvien väliin pinttynyt tapa. Vähän ku herää ni pitää heti lähteä tassuttelemaan, hölmöä.

    Tosiaan on kyllä aivan käsittämättömän tyhmää pilata tolla iltasyöpöttelyllä muuten hienosti mennyt päivä. Ja kiitoksena seuraavana aamuna vaakakin heittää semmoset lukemat, että vähemmästäkin menee aamu pilalle heti alkutekijöissään.

    Eipä kai muu auta kun repiä ittee vaan kahta kauheammin niskasta ja miettii tarkemmin, että mikä on semmonen iltapala millä sen nälän saa pysymään poissa aamuun asti. :)

    VastaaPoista