torstai 17. maaliskuuta 2011

Parempi päivä

Tiistaisen katastrofaalisen vaakalukeman jälkeen asiat ovat lähteneet menemään parempaan suuntaan: tänä aamuna vaaka näytti jo 74,1 kg eli tuo painonnousu taitaa sitten loppujen lopuksi ollakin suurimmaksi osaksi nestettä. Uskallan toivoa, että ensi viikon punnistuspäivään mennessä lukema olisi laskenut jo lomaa edeltävälle tasolle. Jotain hyvääkin viime viikosta ankarine urheiluineen seurasi, kuntoni tuntuu nimittäin parantuneen melkoisesti. Ehkäpä myös auringonpaisteella on jotain tekemistä asian kanssa, mutta liikunta on tuntunut viime päivinä paljon mukavammalta ja helpommalta aiempaan verrattuna. Tiistaina juoksin suhteellisen vauhdikkaan kolmen vartin lenkin ja eilen kävin hiihtämässä vajaat 20 kilometriä ja kumpikin lenkki irtosi varsin vaivattomasti.

Viime kirjoituksessa kerroin painajaismaisen vaakalukeman nähtyäni miettineeni hetken aikaa jäätelöpurkin ostoon lähtemistä ja koko laihdutusprojektin luovutusta. Olen jälkeenpäin pohdiskellut, olinko todella valmis lopettamaan koko homman. On totta, että suunnittelin jäätelöllä mässäilyä ja sillä tavalla lohduttautumista, sen verran järkyttynyt olin tuosta lukemasta, mutta loppujen lopuksi en usko, että totaalinen luovuttaminen olisi tullut kysymykseen. Mässäiltyäni korkeintaan pari päivää ja epäonnistumisen tuomista huonoista fiiliksistä päästyäni olisin todennäköisesti vain laatinut uuden laihdutusaikataulun ja jatkanut. Ja niinhän itse asiassa teinkin, miinus mässäily. Lähdin juoksemaan, juoksin ehkä tämän vuoden hienoimman lenkin ja kotiin tultuani laskeskelin, että tavoite on vielä täysin mahdollista saavuttaa kesään mennessä: jos ei aivan kesäkuun alkuun, niin ainakin kesäkuun puoleen väliin mennessä. Tällä kertaa siis käänsin epäonnistumisen voitokseni ja ammensin siitä vain entistä enemmän taistelutahtoa.

On oikeastaan aika mielenkiintoinen kysymys, miksi koen laihduttamisen nykyään niin keskeisenä osana elämääni, enkä voisi tosiasiassa kuvitellakaan lopettavani sitä ennen tavoitteeseeni pääsyä. Mikä saa minut tällä kertaa jatkamaan laihdutusta yhä uudelleen ja uudelleen pettymysten jälkeen, vaikka kymmenet aiemmat laihdutuskuurini ovat päättyneet luovuttamiseen heti alkuunsa, kun takapakkia on tullut vähääkään? Ehkä se johtuu siitä, että olen saanut painoa putoamaan jo tähän mennessä sen verran monta kiloa, että koen laihtumisen olevan mahdollista. Toisaalta tähän mennessä pudotetut kilot tuovat paineita jatkaa, onhan niiden eteen saanut tehdä todella paljon duunia. Yksi tekijä laihdutuksen jatkamisen helpottumisessa on myös se, että kun on elänyt terveellisesti jo lähes 8 kuukautta, on tottunut tähän elämäntapaan, eikä enää haikaile vanhan mässäilyn täyttämän elämänsä perään. Kun on elänyt terveellisemmin, on myös huomannut sen edut verrattuna vanhaan elämäntapaan: jaksaminen esimerkiksi koulussa on parantunut selvästi ja laihdutuksesta sekä erityisesti juoksusta saa onnistumisen kokemuksia, jollaisia ei ennen ole saanut mistään. Minulla on myös nyt paljon selkeämpi ja realistisempi tavoite kuin koskaan ennen ja ajatus sen saavuttamisesta ajaa eteenpäin huomattavasti tehokkaammin kuin "-20 kiloa kuukaudessa"-tyyppiset jo heti alkuunsa epäonnistumaan tuomitut tavoitteet.

Laihdutusprojekti siis jatkuu ja ensi viikolla, kun selviää paljonko hiihtoloma on ihan oikeasti painoon vaikuttanut, olisi tarkoituksena laatia hieman tarkempaa aikataulua kevään varalle. Tällä viikolla laihdutusrintamalla ovat puhaltaneet uudet tuulet. Olen alkanut urheilla entistä enemmän päiväsaikaan ja valoisalla. Ennen tykkäsin liikkua nimenomaan iltaisin: minua hävetti harrastaa liikuntaa julkisilla paikoilla ihmisten silmien alla, joten odotin, että pahin ruuhka-aika on ohi ja hämärä laskeutunut. Nykyisin nautin paljon enemmän auringonpaisteessa liikkumisesta, eivätkä ihmisten katseetkaan häiritse ollenkaan. Varmaan osasyynä tähän on se, että olen nykyään paljon urheilullisemmassa kunnossa kuin ennen. Olen päättänyt nyt Naisten kympin lähestyessä panostaa enemmän juoksuun: aion pitää tiukasti kiinni siitä, että juoksen viikossa vähintään 3 kertaa ja yksi lenkeistä on vähän pidempi, ainakin sen kolme varttia. Huhtikuussa alan pidentämään lenkkejä pikkuhiljaa niin, että kerran viikossa tulisi juostua tunnin lenkki. Toistaiseksi sellaiset lenkit olisivat kuitenkin liian rankkoja, koska haluan myös hiihtää ainakin pari kertaa viikossa ja viimeiset hiihtoviikot alkavat olla jo käsillä.

Latasin puhelimeeni eilen Sports Trackerin (http://www.sports-tracker.com/) kaverini suosittelemana ja toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen. On ollut mukavaa, kun pystyy mittamaan tarkasti liikuntamatkojaan, nopeuttaan ja laskea kalorinkulutuksen, eikä tarvitse enää turvautua vain epämääräisiin likiarvoihin. Tosin pyörämatkojen kalorinkulutuksen sovellus tuntuu laskevan hieman yläkanttiin: tänään se väitti, että kulutin kouluun pyöräilemällä yli 500 kaloria, vaikka matkaa on vain reilut 5 kilometriä suuntaansa ja olen aiemmin arvioinut kulutuksen olevan korkeintaan 350 kaloria. Kävelylenkin pituuden arvioimiseen Sports Tracker on kuitenkin mitä mainioin ja tänään aion ottaa puhelimen mukaan myös juoksulenkille, koska olen jo pitkään miettinyt tavallisen juoksulenkkini pituutta. Juoksua on kuitenkin ohjelmassa vasta illemmalla, nyt suuntaan kävelemään pariksi tunniksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti