lauantai 12. maaliskuuta 2011

Ruoka, ruoka ja ruoka

Ääääh, perjantai meni ihan samoissa merkeissä kuin pari edeltävääkin päivää eli olen viettänyt suurimman osan ajastani ruokaa suuhuni lappoen. Vaikka kulutin jälleen kerran urheiluun parin tunnin lumikenkäilyn muodossa yli 1000 kaloria, ei siitä ole hirveästi iloa siinnä vaiheessa, kun on mättänyt suuhunsa ruokaa yli 3000 kalorin edestä. Heti aamulla herätessäni olen syönyt aivan liian ison aamupalan, jota on seurannut aivan liian iso lounas ja tämä linja on jatkunut aina aivan liian isoon iltapalaan asti. Minulla on koko ajan huono olo liiasta syömisestä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta jostain selittämättömästä syystä en vain osaa lopettaa syömistä, kun ruokaa kerran on tarjolla. Lisäksi sain tänään kuulla, etten ole päässyt haluamaani kesätyöpaikkaan ja purin pettymystä - yllätys, yllätys - ruokaan. Juuri nyt toivon vain, että loma olisi jo ohi ja pääsisin täältä herkkuja notkuvien ruokakaappien keskeltä kotiin oman, tyhjän jääkaappini luo.

Ruoka on ollut aina minulle iso ongelma. Syöminen on paitsi ajankulutustapa, myös tapa lievittää stressiä. En yleensä syö mitenkään hirveän epäterveellistä ruokaa, mutta ruokamäärät, joita pystyn suustani alas vetämään, ovat aivan järkyttäviä. Erityisesti stressaantuneena saan toisinaan myös ahmisiskohtauksia, joiden aikana syön nopeasti suuren määrän ruokaa ja jatkan huonosta olosta huolimatta, kunnes mitään syötävää ei yksinkertaisesti ole enää jäljellä. Olen kuitenkin kehittänyt omat tekniikkani liian syömisen hillitsemiseksi: ostan yleensä korkeintaan parin päivän ruoat kerralla, enkä koskaan pidä kaapeissani mitään ylimääräisiä herkkuja. Tekniikka on toiminut sikäli, että olen oppinut pikkuhiljaa syömään säännöllisin väliajoin ja välttämään suurimmaksi osaksi ahmisikohtaukset. Juon nykyisin myös paljon kuumia juomia, lähinnä teetä ja kahvia, joilla pystyn jonkin verran hillitsemään näläntunnetta. Kultaisen keskitien löytäminen ruoan suhteen on kuitenkin vielä ongelma: nykyisin saatan syödä jopa liian vähän päivän aikana ja turruttaa näläntunteen kahvin juomisella. Kaikesta huolimatta toivon, että minulle muodostuisi vielä jonain päivänä terve suhde ruokaan. Kenties tulevaisuudessa, kun olen päässyt tavoitteeseeni ja voin keskittyä laihdutuksen sijaan painonhallintaan, suhteeni ruokaan tulee normalisoitumaan hieman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti